Joulua siellä ja joulua täällä

Lähiaikoina ei ole käynyt epäselväksi, mikä on se seuraava suuri juhlapyhä, jota erityisesti meillä perheen pienimmät odottavat kuin kuuta nousevaa. Joulun tuloa ei voi estää ja jo näin marraskuun puolella ollaan ehditty jo tehdä vaikka mitä jouluun liittyvää.

  • Kaivoin Spotifyn uumenista vanhan klassikon, Pikkuoravien joululaulun  ja se iski Arminin ja Reetan musiikkihermoon kerrasta. Hauskahan se on, ja kestänyt hämmästyttävän hyvin aikaa. Intterwebsi kertoi, että kappale on vuodelta 1959 – oma äitini on ollut tuolloin 4-vuotias!
  • Lapset päättivät rakentaa makuuhuoneeseensa jotain, jota en tässä muodossa tiennyt olevankaan: joulualttarin. Meillä ei ole koskaan ollut mitään seimiasetelmaa, joten sellaisesta ei ole tällä kertaa kyse, mutta ehkäpä kuukausittainen pyhäkoulu täällä on tehnyt tehtävänsä ja lapset halusivat tosiaan rakentaa alttarin. Se koostuu Ikean rahista ja nurinpäin käännetystä pehmolelukorista, ja niiden päälle on kerätty jouluaiheisia kirjoja, muutama koriste ja lasten yhteinen joulukalenteri.

  • Yhteinen joulukalenteri? Khyllä! Vähän taustaa: mulla ja Miehellä on ollut yhteinen joulukalenteri niin kauan kuin muistan, eli jonkun 12 vuotta, ja luukkujen arpominen on aina ehdoton joulualusvalmisteluiden kohokohta. Lapset saavat lisäksi omat Partiolaisten Adventtikalenterit, mutta koska kyllähän suklaakalenteri kuitenkin on se juttu jonka itsekin lapsuudesta muistaa, niin sovittiin että saavat Kinder-kalenterin. Mutta ei omia, tässä voidaan samalla harjoitella taas vähän jakamista, malttia, vuorottelua ja mitä kaikkea nyt sitten. Toistaiseksi homma on hanskassa ja kovasti odotetaan, milloin ekan luukun saa avata. Eka luukku taisi osua Arminille tällä kertaa, mutta onneksi Reetalle arpoutui heti seuraava päivä.
  • Joulupukille pitäisi muistaa kirjoittaa. Suomen Postin kautta saa muuten tilattua Joulupukin kirjeen lapselle (tai miksei vaikka itselle?) useammalla eri kielellä. Tilasin nämä viime vuonna ja mukana tuli mm. kiltteysdiplomi. Lue lisää täältä.

  • Joulukorttien lähetystä pohdin myös. Olen suurinpiirtein joka vuosi korttirumban jälkeen miettinyt, jaksaako tätä enää ensi vuonna, mutta joka vuosi kortit ovat kuitenkin saatu matkaan. Lähetyslistalla on meillä n. 60-70 korttia, joten ihan muutamasta kappaleesta ei ole kyse. Kun lähetetään, niin lähetetään sitten kunnolla! Nyt pitäisi vaan saada lapset yhteistyöhaluisiksi, koska haluaisin kuitenkin sellaisen jonkun tonttukuvan heistä. Mentäisiinkö tänä vuonna kiristyksellä, uhkailulla vai lahjonnalla? Heh, eiköhän me jotain keksitä.
  • Ensi lauantaina eli joulukuun ensimmäisenä päivänä on taas perinteiset joulumyyjäiset Düsseldorfissa. Tapahtuman suunnittelu aloitettiin suurinpiirtein edellisen vuoden myyjäisten suljettua ovensa, ja tänä vuonna onkin luvassa hieman uusia juttuja. Viime vuoden tunnelmiin voit palata täällä ja tämän vuoden myyjäisistä kirjoittelen ihan varmasti myös sitten myöhemmin. Ensi viikko onkin sitten omistettu leipomiselle ja kaikenlaiselle muulle viime hetken suunnittelulle, odotan jo innolla!

  • Joulumarkkinat ovat avanneet kojunsa ja Glühwein virtaa. Toreja on ympäri kaupunkia; isoja, pieniä, perinteisiä, tunnelmallisia. On luistelumahdollisuuksia, karusellejä, maailmanpyöriä, joulukuusia, koristeita, musiikkia ja valoja. Viime vuonna pikaiset kipaisut Düsseldorfin vanhankaupungin markkinoilla eivät jääneet kovin hehkeinä mieleen, koska ihmisiä oli turhan tungokseen saakka ja Reetan rattaita oli todella hankalaa saada kulkemaan niin, ettei jatkuvasti osuisi jonkun jaloille. Nyt viikonloppuna samoilla markkinoilla oli huomattavasti väljempää ja näin ollen paljon mukavampaa myös. Lapsetkin ovat taas vuoden vanhempia, mikä ihan oikeasti helpottaa ehkä noin miljoonaa käytännön asiaa tällaisissa tilanteissa. Kuviakin oli miellyttävämpi napsia, kun oli tilaa ympärillä.

Kaikenlaisia joulujuttuja siis luvassa, ja sitten on tietysti vielä jouluisen Suomen reissun aika. Armin ja Reetta ovat olleet viimeksi Suomessa viime jouluna.

Yhtenä iltana meidän lukiessa Tatun ja Patun Suomi -kirjaa, kävi ilmi ettei Armin enää muistanut mitä viili on. Apua, näinkö se Suomi pyyhkiytyy vaivihkaa pienestä mielestä? Pieni kouraisu käväisi äidin rinnassa ja alankin valmistella näin ollen listaa, mitä kaikkea meidän pitää ehtia Suomessa kokea ja maistaa.

***

Kurkkaa Düsseldorfin suomalaiset joulumyyjäiset Facebookissa ja tule ihmeessä moikkaamaan, jos pääset paikalle!

***

Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Tuikku 26.11.2018 at 09:32

    Ihanaa joulun odotusaiksa sinulle ja perheellesi ! ?

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 3.12.2018 at 22:06

      Kiitos samoin sinulle Tuikku! 🙂

    Leave a Reply