Havaintoja ratin takaa

Olen huomannut kiinnittäneeni moneenkin asiaan huomiota alkaessani liikkua autolla Saksassa, eli ihan muuttopäivästä lähtien. Pienten asioiden, kuten eriväristen varoituskolmioiden lisäksi Suomen ja Saksan liikennekulttuureissa on kuitenkin useampiakin eroja, joista tällä hetkellä valtaosa menee Saksan hyväksi.

Vilkkua kunnioitetaan

Kun haluan ruuhkassa vaihtaa kaistaa kahden suurinpiirtein samaa tahtia matelevan kaistan välillä, laitan vilkun päälle ja siirryn viereiselle kaistalle. Niin helppoa se on! Muistan Suomesta tilanteita, kun olen oikeasti missannut haluamani liittymän ihan vain sen vuoksi, että kaistan vaihto olisi vilkusta huolimatta ollut niin suuri kolaririski, etten ole voinut keulaa väen vängällä tyntää toisen eteen.

Huomaan myös muutoksen omassa käytöksessäni; en enää sadattele eteen tulevia autoja samalla tavalla kuin ehkä aiemmin – kaikki mahtuvat kyllä liikkumaan.

Kaikille annetaan tilaa

Lueskelin hämmästyksissäni juttuja suomalaisista iltapäivälehdistä, kun niissä kehotettiin olematta väistämättä rampista tulevaa autoa moottoritiellä. Artikkeli nojaa tieliikennelakiin, joka edellyttää auton kuljettamista oikeanpuoleisella kaistalla ja välttämään turhia kaistanvaihtoja. En tiedä, mitä Saksan tieliikennelaki sanoo tästä (kertokaa jos tiedätte), mutta väittäisin että valtaosa autoilijoista nimenomaan väistää rampista tulevia silloin kun siihen on tiellä hyvin tilaa.

Minulle on monta kertaa annettu myös merkki risteyksissä tai kapeissa vastakkaisajotilanteissa, että mene sinä vaan ensin  väläyttämällä pitkiä valoja. Siitä tulee aina tosi hyvä mieli – toisella ei ollutkaan niin kiire, vaan hän osaa lukea tilanteen ja päättelee, että tuo toinen on hyvä päästää ensin – vaikka näin ei välttämättä kaikkien liikennesääntöjen mukaan olisikaan.

Punaisia valoja noudatetaan

Punaisia päin ajaminen on jyrkästi kielletty ja sakotettu asia samalla. ”Vanhoilla vihreillä” ei täällä tunnu juuri kukaan menevän, vaan autoilijat jarruttavat ja pysähtyvät kuuliaisesti jo keltaisiin. Sakotusta seuraa jo silloin, jos punainen valo on ehtinyt palaa alle sekunnin. Tällöin luvassa on yksi piste häpeätilille ja 90 euron sakot päälle. Jos punainen on ehtinyt palaa yli sekunnin ja silti ajaa päin, joutuu lunastamaan kaksi virhepistettä tililleen ja isommat sakot. Kolmen pisteen jälkeen alkaa tippua sitten ajokieltojakin alkaen kuukauden mittaisesta ajasta. Joten on vaan helpompi pysähtyä ja odottaa seuraavia vihreitä.

Palautetta annetaan

Oman fiiliksen mukaan autoilijat noudattavat liikennesääntöjä hyvinkin tunnollisesti. Saksalaiseen puuttumiskulttuuriin kuuluu kuitenkin se, että jos töppäät niin saat kyllä sen tietää. Torvea soitetaan harvoin, mutta silloin yleensä ihan syystä.

Pelastusajoneuvoille annetaan tietä kaistojen väliin

Olin jo ennen muuttoa Euroopassa autoreissuilla nähnyt liikennemerkkejä, joissa lukee Rettungsgasse  ja opastetaan autoilijoita ohjaamaan kaaransa tien sivuille, jotta pelastusajoneuvo pääsee estettömästi ajamaan kaistojen välistä.

Jos tiellä on kaksi kaistaa, molemmat puolet väistävät sivuille. Jos tiellä on kolme kaistaa tai enemmän, pelastustie avataan vasemmanpuolimmaisen kaistan oikealle puolelle. Ruuhkassa – saksaksi Stau,  yksi ensimmäisistä liikenteeseen liittyvistä oppimistani sanoista – pelastusväylä on tarkoitus pitää vapaana jo ennenkuin hälytysajoneuvon valoja edes näkyy.

Todistin juuri tällaista Rettungsgassen toimivuutta eilen, jopa kahteen kertaan. On uskomattoman hienoa, kuinka tiellä, joka tuntuu olevan täynnä autoja ja liikenne matelee ryömittämällä eteenpäin, on hälytysajoneuvon mahdollista vain sujahtaa ohi.

Autobahnalla saa ajaa kovaa, jos haluaa

Kaikkihan taitaa tietää, että Saksassa on Autobahnoja, joilla mennään eikä meinata. Nopeusrajoitusta ei yksinkertaisesti ole, voit painaa lappu lattiassa menemään – jos haluat, jos uskallat ja jos siellä ei taas ole sitä Stauta  tai tietöitä.

Autobahnalla oikealla puolella ajaa rekat ja muut rauhallisemmin liikkuvat. Vasemmalla puolella sitten saa mennä lujaa, ja jos kaistoja on enemmän kuin kaksi, niin siellä ihan vasemmalla voi mennä todella lujaa. Tämä on äärimmäisen tärkeä huomioida ohitustilanteissa. Jos vain vilkaisee peiliin, että tuolla on auto kaukana takana ja kyllä minä voin mennä sen eteen ja ohittaa tuon hitaamman… Mutta jos siellä kaukana olevalla autolla on 230km/h vauhtia, niin se on siinä omalla kohdalla ennen kuin huomaatkaan.

Mun oma valkoinen ratsuni Fabio on sähköisesti rajoitettu kulkemaan ”vain” 155km/h, mutta Miehen isommalla, uudemmalla ja turvallisemmalla autolla uskallan ajaa 160km/h, kun muut ajo-olosuhteet sen sallivat. Silti edelleen Miehen kanssa yhdessä jonnekkin mennessä hän saa ajaa, tällöin nopeus on vieläkin enemmän.

Mutta se mikä noissa Autobahnoissa on ehkä ainakin normaalisti nopeusrajoituksiin tottuneelle jännä ilmiö: ei niissä läheskään kaikki aja kahtasataa lasissa. Siellä näkee itseasiassa todella paljon ihan normaalinopeuksia, ihan kaikkea 100-140km/h, vaikka tosiaan se lupa mennä kovempaa on olemassa.

Suomen teillä rajoituksettomuus tuskin toimisi, ihan jo siitä syystä että tiet ovat pienempiä. Autobahnalla on leveät kaistat, loivat mutkat ja yleensä tasainen asfaltti, ja nopeutta rajoitetaan heti jos edessä on isompia liittymiä tai muuta huomionarvoista.

Vetoketjut toimii

Tässä syksyn aikana muutamatkin Suomesta tulleet vieraamme ovat päätyneet tulemaan tänne autoillen. Heiltä usein kuulee asian, joka itselle alkaa olla jo itsestäänselvyys, mutta aina se nousee keskustelussa pinnalle: kahden kaistan muuttuminen yhdeksi vetoketjutekniikalla.

Ensimmäinen ajatus vetoketuihin tottumattomalla on, että jaahas ja mitenhän tästä nyt sitten pääsee eteenpäin? Vastaus on: just niinkuin pitääkin, eli vuorotellen. Se ei ole rakettitiedettä, vaan se on vetoketju, jossa otetaan oma paikka ja annetaan muille tilaa. Jo pitkältä voi katsoa, että kun autot menevät kaistalle jokatoinen-periaatteella, että mihin väliin se oman auton keula sopii sitten työntää.

Sama pätee myös kaistojen vähenemiseen esimerkiksi tietyön vuoksi. Hyvissä ajoin tulee kyltti, jossa kerrotaan kaistan päättyvän vaikkapa 400m kuluttua. Se ei aiheuta kenessäkään mitään toimenpiteitä vielä tuossa vaiheessa, kaistaa tosiaan jatkuu vielä. Aikainen ryhmittyminen sille jatkuvalle kaistalle sössii koko jutun, sen vetoketjun siellä kohtaa missä kaista ihan oikeasti loppuu.

Satuin löytämään tästä aiheesta hyvän videon Youtubesta, sielläkin on Saksa mainittu!

Autosta pidetään huolta kuin perheenjäsenestä

Saksa ja autot kuuluvat niin tiiviisti yhteen, etten ihmettelisi vaikka autoja pidettäisiin kuin perheenjäseninä. Ainakin niistä pidetään huolta; autot ovat puhtaita, lommottomia, siistejä ja niitä puunataan ja huolletaan.

Tämän huomasi silmiinpistävästi, kun alkuvuodesta ajoimme Ranskan puolelle ja mitä lähemmän Pariisia päädyimme, sitä karmeammassa kunnossa autot olivat. Sellaista autoa, jossa ei olisi yhden yhtä naarmua, klommoa tai muuta merkkiä eletystä elämästä ei vaan tuntunut olevan! Ahtaasta taskuparkista voi hyvin lähteä hieman tönäisemällä toista tieltä – sitähän varten ne puskurit on, eikö?

Naapureillamme on autoja perheissä useampiakin, ja niitä jaksetaan rassata tuossa pihalla harva se viikonloppu. Autojen pesu pihoilla ei ole sallittu ja sitä varten erilaisia pesuautomaatteja ja pesukatuja löytyykin joka lähtöön. Ja täällä sunnuntai on tosiaan se pyhäpäivä, jolloin auton pääsee kyllä tankkaamaan mutta ei pesemään. Pesupalvelu huoltoasemalla on tuolloin kokonaan kiinni, koska sunnuntai.

Ruuhka, saksalainen ruuhka

Lopuksi pakollinen tuskastumisen aihe, koska ei se ajaminen aina mitään ruusuilla tanssimista ole. Ensimmäisenä on tietysti ne ruuhkat, joita tällaisessa autokansan maassa on kaikista hienoista Autobahnoista huolimatta. Radion paikalliskanavilla tulee uutisten jälkeen ruuhkatiedotteet, Stauschau,  jossa luetellaan lähialueen pahimmat ruuhkapesäkkeet tyyliin:

”A43
Wuppertal Richtung Recklinghausen
zwischen Kreuz Bochum und Kreuz Recklinghausen
Unfall etwa 30 Minuten plus, 7 km Stau”

Eli moottoritie A43, Wuppertalissa Recklinghausenin suuntaan, Bochumin ja Recklinghausen risteyksien välissä, onnettomuus, ajoaika +30 minuuttia normaaliin verrattuna, 7 km ruuhka.

Näihin liittyen olen miettinyt tänä navigaattorien mahtiaikana, miten vaikeaa tavalliselle ajajalle on hahmottaa näitä suuntia, moottoriteitä, risteyksiä ja muita maamerkkejä, kun ei niitä yleensä tarvitse ajatella. Mutta olen huomannut alkavani hieman irrottautua navigaattorin mahdista, ja voin hyvin kertoa ajaneeni A44 pohjoiseen koska kasitiellä oli ruuhkaa. Whaaat?

***

Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Katriina 16.11.2018 at 12:21

    Hyvä kirjoitus. Suomessa kerrotaan sitkeästi legendaa, että Saksan moottoriteillä ei olisi nopeusrajoituksia. Harvat taitavat tietää , mitä merkitsee rajoilla olevassa informaatiotaulussa (VZ393) moottoritien kohdalla sinisellä pohjalla valkoinen 130, eli Richtgeschwindigkeit. Tarkoittaa käytännössä sitä, että et saa sakkoja, jos ajat nopeammin, mutta jos tapahtuu jotakin, vaarannat toiset matkaajat tai jopa olet osallinen liikenneonnettomuudessa saat rangaistuksen vaikka mielestäsi vastapuoli olisi yksin syypää. Tiekohtaisesti suurimmat sallitut nopeudet on merkitty, ja niitten ylittämisestä rangaistaan. Käsitettä ”alinopeus” ei tunneta, mutta moottoriteillä saa aja vain moottoriajoneuvoilla, joilla pääsee lujempaa kuin 60 km/t. Hyvästä syystä Saksan tieliikennelain § 1 kuuluu (minun suomentamanani): Liikenteeseen osallistuminen vaatii alituista varovaisuutta ja toinen toisensa huomioonottamista. Kuvailit hyvin, mitä se käytännössä tarkoittaa. Minun moottoritiekokemukseni Suomessa ovat pari kertaa Tampereelta Hämeenlinnaan ja kerran Helsinkiin. Siksi olin yllättynyt, että Suomen lain mukaan voi saada sakkoja tuosta, että ottaa toiset huomioon ja väistää rampista tulevaa liikennettä – ilmeisesti siitäkin huolimatta, että vasen ajokaista olisi täysin tyhjä. Saksan tieliikeenelaki sanoomyös, että rampista tulevalla on väistämisvelvollisuus eikä oikeaa kaistaa ajavalla ole velvollisuutta väistää ja päästää tielle tulijaa eteensä. Pitkä etsimisen jälkeen löysin autokoulunopettajan neuvon : Jos mahdollista, ole huomaavainen, ja anna muille ajoneuvoille mahdollisuus soluttautua liikenteeseen joustavasti. Sinähän voit jo kaukaa edeltäpäin nähdä, kun joku ajaa tielle ja voit tehdä tilaa, vaihdat kaistaa ja helpotat rampista ajajan pääsyä. Tämä neuvo perustuu tuohon tieliikennelakiin §1.
    Yleensä ihmiset ovat huomaavaisia liikenneturvallisuuden – oman henkensä ja rakkaan autonsa – takia. Liittymät ovat kolariherkkiä paikkoja ja autokoululaisten pitää harjoitella erityisesti niissä. Minä en yleensä reagoi törkimysten provosointiin enkä säti toisten ajotapaa. Meitä on moneksi, raivoajat saavat kuluttaa omia hermojaan ja mennä menojaan. Opin sen Suomen parhaalta autokoulnopettajalta, joka viileä kuin viilipytty, eikä hän hermostunut yhtään mistään virheistäni.

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 21.11.2018 at 12:01

      Kiitos kattavasta kommentistasi 🙂 Mullakin oli Suomessa ihan mahtava autokoulunope, sillä oli myös rauhallinen tyyli huumoria unohtamatta.

      Autoilu on yksi asia täällä asuessa, jossa olen kerännyt paljon lisää itseluottamusta ja väittäisin olevani parempi kuski nyt kuin puolitoistavuotta sitten, ja aijon jatkaa toiset huomioonottavaa ajotyyliä myös tulevaisuudessa 🙂

  • Reply Lotta 18.11.2018 at 10:21

    Olipa kiva juttu. Kiitos! Minäkin pidin Saksan ajokulttuurista ja mieheni kaipaa edelleenkin tuota toimivaa vetoketjua! Se toimi muuten Belgiassakin, ainakin paremmin kuin Suomessa. Tykkäsin ajaa myös siellä.

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 21.11.2018 at 12:02

      Kiitos Lotta! Hauskoja asioita sitä voi Saksasta kaivata 😉

    Leave a Reply