Saisiko olla hapankaalimehua?

En varmaankaan ole ainoa, joka tykkää ulkomailla ollessaan pistäytyä paikallisessa ruokakaupassa? Olen jo pitkään miettinyt, mikä niissä viehättää, mutta ehkä se on sellainen helppo ja arkipäiväinen tapa päästä hieman kurkistamaan maan tapoihin ja kulttuuriin.

Ulkomailla asuessa alkaa pikkuhiljaa muuttua sokeaksi näille kummallisuuksille, joita alkuun jaksoi ihmetellä. Olen nyt muutamalla edellisellä kauppareissulla kiinnittänyt ihan ajatuksella huomiota paikallisiin erikoisuuksiin, omituisuuksiin ja muuten vaan hauskoille tuotteille, joita en muista Suomessa nähneeni.

Tervetuloa virtuaaliostoksille Saksaan, mitkä näistä päätyisivät sinun ostoslistallesi?

Aperitiivit – mikä maistuisi?

Avataan peli ei enempää eikä vähempää kuin ehdalla hapankaalimehulla. Only in Germany!  Mehu on ns. alahyllyn kamaa ja hintakin on hyvin maltillinen alle euron litra. Saksalainen ystäväni yritti selitellä, ettei tätä kukaan kuulemma oikeasti juo – ellei ole tarvetta saada vatsaa toimimaan liukkaammin. Kiitos vinkistä, pitäydyn mielummin kuivatuissa luumuissa, jos tällaista tarvetta ilmenee.

Kaksi vauvaa Suomessa saaneena ja molemmat yli vuoden verran siellä kasvattaneena seurasin semitunnollisesti virallisia ohjeistuksia siitä, mitä piltille on sopivaa missäkin iässä antaa ja kuinka paljon. Voin vannoa, että nelikuisen kohdalla ei kehotettu antamaan luomu-fenkoli-omenatee-mehu -sekoitusta, vaikka kuinka olisi ilman lisättyä sokeria. En kyllä tiedä suositellaanko tällaista oikeasti Saksassakaan, mutta ainakin tuote on myynnissä.

Muistan joitain vuosia sitten (voi olla kymmenenkin, ei näistä enää niin pidä kirjaa), kun miehille yritettiin lanseerata oma hammastahna. Kohuhan siitä nousi, että mikä niissä miesten hampaissa on niin erilaista ettei voi muka samalla tahnalla pestä. No nyt on sitten keksitty, että hyvä se olis olla eri tuoremehut miehille ja naisille. Jep.

Viiniä ruokakaupasta

Niin, täällä kuten oi niin monessa muussakin maassa saa viiniä ruokakaupasta. Piste. Siinä ei ole mitään erikoista, se on vain helppoa ja mukavaa. Vaikka onhan se myönnettävä, että Suomesta vastamuuttaneena tätä näkyä jaksoi ihmetellä ja olo oli alkuun kuin lapsella karkkikaupassa. Ottaisinko tänään Moselin laakson Rieslingiä vai jonkun vankemman punaviinin? Montako saa ottaa? Otan kaikki!

Alahyllyn tavaraa saa parhaimmillaan parilla eurolla, joten niitä voi ostaa kotiin vähän niin kuin varalle. Tällaista varapulloa ei sen avaamisen jälkeen koskaan tarvitse juoda loppuun saakka, koska hei – pari euroa sinne tai tänne.

Kalliimpaa lestiä sen sijaan ei kovin mielellään juota viemärille – vaikka juoma ei parasta olisikaan. Toisaalta, kun tähän tarjontaan ja hintatasoon on nyt tottunut (ainakin melkein), tulee monesti vain käveltyä koko hyllyn ohi.

Ha-haa vitsi vitsi, tällainen pikkupullo tai pari lähtee yleensä mukaan.

Kun viiniä kerran sitten saa ruokakaupasta, niin miksei hieman laajentaa tarjontaa samantien? Jos et osaa päättää, otatko lasillisen punkkua vai jälkkärimoussen, saksalaisilla on ratkaisu tähänkin: punaviinimousse! Tätä oli ihan pakko ostaa – kerran.

Salaattia saksalaisittain

Täällä vannoutuneinkin lihansyöjä voi nauttia vaikka koko kulhollisen salaattia. Tarjolla olisi nimittäin Fleisch-  eli lihasalaattia. Nerokasta!

”Mitä söit tänään lounaaksi?”

”Otin vain salaatin”

Lapsia on hyvä opettaa pääsemään lihan makuun pienestä pitäen. Sehän sujuu mukavasti iloisen nallemakkaran avulla. Nams, siinä meni tassu!

Välipalaa

Nykyisin pähkinäallergisen pojan äitinä eteeni avautui kokonainen maailma täynnä pähkinöitä. Niitä on välipalapatukoissa, kekseissä, muroissa, leivonnaisissa, mysleissä, suklaissa ja jopa juustoissa. Ilmankos sairasvakuutus kustansi 6 tunnin opetusluennot pähkinäallergian vaaroista ja yhtenä isona osa-alueena oli oppia lukemaan tuoteselosteita ja olemaan varuillaan jemmattujen pähkinöiden varalta.

Jugurttihyllyä läpikäydessä valikoima on lähinnä muutamaa merkkiä luonnonjugurtteja ja sitten metrikaupalla sokerijugurtteja. Ja kun sanon sokeri, niin todella tarkoitan sitä.

Valikoimaa on myös vanukkaissa. Näitä ektoplasman värisiä tutisevia vanukkaita ei ole meidän jääkaappiin eksynyt, mutta lapsi osasi kertoa innoissaan, että nitä kutsutaan nimellä ”wackelpudding”  (hyytelö).  Kun ihmettelin, mistä hän sen tietää, selvisi että tällaiset ovat ihan tuttuja päiväkodista. Siellä näitä yleensä tehdään jauhepusseista suoraan isompi annos koko ryhmälle.

Iltapalaa

Nämä sämpylät kuuluisivat ehkä paremmin aamupalan kohdalle, mutta koska on olemassa myös Abendbrot (iltaleipä), sopinevat ne tähänkin yhtä hyvin. Toinen toistaan maukkaampia sämpylöitä kaupataan päivittäin pienissä leipomoissa, joita on tässä meidänkin kodin lähellä ainakin 5 ihan kävelumatkan päässä. Leipomot avaavat ovensa aamuvarhain – myös sunnuntaisin, jolloin muut kaupat ovat kiinni – ja sitten ostetaan vaaleita vehnäsämpylöitä lapsille ja erilaisia siemenvirityksiä aikuisille.

Suomessa kilon Oltermanni on ihan normi, tai sellainen reippaan kilon Arkijuusto. Siitä sitten höylätään juustoa leivän päälle aikansa eikä uuden kimpaleen ostoa tarvitse heti miettiä. Saksassa juustot ovat huomattavasti pienemmissä pakkauksissa ja valtaosa on valmiiksi siivutettuja. Usein vain palvelutiskistä saa kokonaisia juustopaloja.

Mutta nämä pakkauskoot. 10 viipaletta! Are you kidding me? Vain 6 viipaleen pakettikaan ei ole harvinaisuus. Ja niin – tämä juusto on Nussig eli pähkinäinen…

Jos uni ei meinaa illalla tulla silmään, niin tarjolla olisi nukahtamista helpottavaa teetä ja tablettia jos jonkinlaista. Itsellä ei nukahtamisvaivoja onneksi ole oikeastaan koskaan ollut, riittää kun laitan pään tyynyyn ja silmät kiinni. Jokatapauksessa kaikenlaisten luontaistuotteiden valikoima on hengästyttävä ja näihin suhtaudutaan oman suppean kokemukseni mukaan avoimemmin kuin Suomessa.

Koti-ikävään

Kaikkien näiden jälkeen voi lohduttautua edes yhdellä tutulla ja turvallisella maulla, jota täältäkin saa lähes joka kaupasta: suomalaisilla hapankorpuilla.

Oliko tuttuja tuotteita? 

***

Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

14 Comments

  • Reply Katriina 21.9.2018 at 14:00

    Voi,voi! Kyllä Suomessa joku nyt loukkaantuu, kun noissa mehuvalikoimissa ei ole sukupuolineutraalia mehua. On törkeästi tasa-arvoa loukkaavaa sekin, että mehu on miespuolinen (der) , mutta maito naispuolinen (die). Vain olut ja vesi ovat sukupuolineutraaleja (das). Sukupuolineutraalisti saattaa syödä sentään lihaa ja leipää, mutta ei särpimenä voita, makkaraa ja juustoa. Huh, huh, kyllä on vaikeaa syödä Saksassa. Saksan kouluissa ja lastentarhoissakin on tyttöjä ja poikia ja kummallekin sukupuolelle omat vessat. Suomessa nekin ovat kuulemani mukaan kiellettyä. Onneksi viikonloppuretkelle pääsette sentään autolla , kun insinööreiltä unohtui rakentaa siihen sukupuolitunnusmerkit, mutta polkupyörä on jo arveluttavaa. Hupaisaa viikonloppua!

  • Reply Terhi 21.9.2018 at 14:48

    Totta kai vauvoille annetaan fenkoliteetä ? eikä imettävä äiti juuri muuta saa juodakaan. Jokaiseen kolotukseen on oma yrttinsä ja jos ei tiedä, mitä kuuluu tietynlaiseen yskään ostaa, voi kysyä apteekista. Meillä ostetaan juustot siivuina palvelutiskiltä, joten taidan olla jo aika saksalaistunut. Säästyy pakkausjätettä, kun ne pkataan paperiin ja voi ostaa useampaa laatua, jokaista pari siivua.

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 23.9.2018 at 21:32

      Tuo fenkolitee on mulle kyllä ihan uusi juttu sekä vauvan että imettävän äidin kohdalla 🙂 Juustosiivuja en oo vielä tiskistä ostanut mutta kinkkuja kylläkin – mun mielestä ne maistuu paljon paremmalta kuin muoviin pakatut versiot. Pakkausjätteen vähentäminen mietityttää kanssa, joissan kaupoissa saa kuulemma ostokset palvelutiskiltä omaan rasiaan mukaan 🙂

  • Reply Aino 21.9.2018 at 15:20

    Mahtava teksti! Juurikin samat asiat huvituttavat. Ja siis lastenruokahyllystä löytyy kyllä mitä erikoisempia asioita ja makuyhdistelmiä.
    Itse myös mainosten suurena ystävänä selailen kaikki lehtiset läpi. Ruokakauppojen mainoslehtisistä lihamainokset on pakko selata nopeasti ohi. Olen lihansyöjä, mutta jotenkin ne kaikissa punaisen eri sävyissä lekottelevat raa’at lihakimpaleet eivät houkuttele 😀

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 23.9.2018 at 21:37

      Kiitos paljon! 🙂 Jaan saman tunteen noista lihamainoksista, niitä lihakimpaleita on aina aukeamakaupalla – ja kala on kuitattu jollain puolella sivulla 😛

  • Reply Mari 21.9.2018 at 22:54

    Fenkolitee on ihan normaalia, rauhoittaa vatsaa, myös vauvoilla. Ei se ettei sitä tunneta Suomessa tarkoita, että se olisi jotenkin kummallista. 🙂

    Juustoa saa kyllä myös paloina niin kuin sitä ei minkään makuista oltermanniakin. Valmiiksi pakatut siivut on ihan hyviä sinkuille jotka ei tarvitse kiloa juustoa.

    Abendbrotiin kuuluu kuten nimestä voikin päätellä leipä. Sämpylöitä syödään aamupalalla.

    • Reply Mari 21.9.2018 at 22:56

      Niin ja italiansalaatti ja punajuurisalaatti kuuluivat ihan perus kouluruokaan jo yli 20 vuotta sitten, on kyllä Suomessakin tuttuja tällaiset salaatit. 🙂

      • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 23.9.2018 at 21:41

        Kyllä, Italiansalaatti, punajuurisalaatti ja muut on tuttuja – tuota lihaversiota en kyllä muista ainakaan itse syöneeni! Korkeintaan sellaista ”lounassalaattia”, jossa oli ainakin pastaa, majoneesia, omenaa ja kinkunpaloja.

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 23.9.2018 at 21:40

      Fenkolitee on tosiaan ihan uusi tuttavuus tässä mielessä, ja usein uudet asiat voivat tuntua alkuun vähän kummallisilta 🙂 Juustopaketeista mäkin oon alkanut siinä mielessä tykkäämään pienemmistä pakkauksista, niin ei tarvitse syödä samaa juustoa viikkotolkulla, vaihtelu virkistää.

      Kiitos huomautuksesta Abendbrotiin! Leipä siis illalla ja sämpylät aamulla 🙂

  • Reply Susu 22.9.2018 at 00:21

    Juustot Saksassa yleensäkin maistuvat jollekin ja mitä leikataan sellaisia paloja ihan veitsellä. Mies aina suomessa valittaa ” kumijuustoista” ja olen kyllä itsekin alkanut tajuta miksi…. Noista superviipaleita meillä puolitetaan ja leikataan kolmeenkin joskus 😉

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 23.9.2018 at 21:43

      Hyi yöks kumijuustot! Sen kumisuuden taitaa aiheuttaa vähärasvaisuus, jotkut Polar 15% ja Polar 5% varsinkin on musta ihan kamalia… Mielummin laitan viipaleen hyvää juustoa kuin 3 viipaletta pahaa juustoa 😀

  • Reply Tuikku 27.9.2018 at 12:01

    Tämäkin postaus niin hyvä,hauska lukea maan ruokakulttuuristakin! ??? Sä olet taitava kirjoittaja,kirjoitatko johonkin lehteenkin?

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 28.9.2018 at 13:28

      Tällaiset arkipäivän ilmiöt tuntuvat aina kiinnostavan kovasti, myös itseäni 🙂 Ja kiitos, en kyllä ole lehtiin kirjoitellut, mutta sehän voisi olla seuraava aluevaltaus! 🙂

  • Reply Tuikku 28.9.2018 at 20:09

    Kyllä se sinulta luonnistuisi,ja kirjan kirjoittaminen,niin taitavaa on kirjoittamisesi ???

  • Leave a Reply