Rapujuhlat

Sain jonkin aikaa sitten Miehen kanssa omasta mielestämme vallan loistavan idean: pidetään rapujuhlat!

Ajatus rapujuhlien pitämisestä on ollut itsellä mielessä suurinpiirtein joka alkusyksy viimeisen kymmenen vuoden ajan, mutta ei sitten vaan saatu niitä aikaiseksi Suomessa. Yhteinen illanvietto saksalaisen ystäväperheen kanssa oli sattumalta jo kalenterissa, ja kun ajankohta osui keskelle parhainta rapuaikaa, illan teema oli helposti päätetty.

Parhain rapuaika Suomessa ei valitettavasti tarkoita samaa Saksassa. Olikin lähinnä aika miettiä, että miten tämä käytännössä järjestetään täällä, missä rapujuhlat on yhtä tunnettu käsite kuin vaikka karjalanpiirakat – eli siis mitkä?

Saatiin onneksi pyydettyä aiemmin vierailemaan tullutta anoppia tuomaan Suomesta mukanaan hieman rapujuhlien rekvisiittaa ja mm. rapuveitset meille etukäteen. Löydettiin alakerran varastosta meidän omat, nimikoidut rapukaulurit – kaikkea sitä on nähtävästi Suomesta tänne pakattu, mutta ei selvästikään turhaan!

Kun pöytäkoristeet alkoivat olla kasassa, piti selvittää mistä hommataan illan päätähdet eli ne ravut! Visiitti lähikauppaan, edes siihen paremmin varusteltuun, ei tuottanut täällä tulosta. Pakastealtaasta ei voi vain napata sellaista pakettia kiinalaisia valmiiksi keitettyjä rapuja. Homma jatkui sitten selvittämällä, mikä mahtaa olla tällainen rapujuhla-rapu saksaksi. Päädyin käännökseen Flusskrebse, ja tällä hakusanalla aloin selata erilaisten pakastettuja mereneläviä kauppaavien nettikauppojen valikoimaa.

Pakastettuja rapuja netistä suoraan kotiovelle

Parhaan valikoiman tarjosi ruotsalaisia tuotteita Saksassa myyvä nettikauppa Onfos, josta olisi muuten voinut hankkia myös niitä rekvisiittoja. Kilo turkkilaisia rapuja olisi ollut hyvän hintainen, mutta tuote oli loppuunmyyty. Jatkoin googlailua ja päädyin tilaamaan ravut Lobsterking.de. Toimitus tuli parissa päivässä kätevästi kotiovelle. Pikkuruinen paketti oli kokoonsa nähden jättimäisessä styroksilaatikossa mutta sentään täysin jäisenä. Olenko muistanut hehkuttaa, kuinka paljon tykkään tästä, ettei yhtäkään pakettia tarvitse lähteä hakemaan postista, vaan kaikki tulee kotiovelle?

Nyt meillä oli siis koristeet ja ravut, ja lisäksi hankin vaaleaa paahtoleipää, voita, majoneesia, sitruunoita ja tilliä. Ravuilla ei vatsaa täytetä, joten lisäksi olin tehnyt ison lasagnen loppuillaksi. Yhdistän mielessäni aina rapujuhliin lasagnen, koska Suomessa suvullamme oli tapana omien rapujuhlien loppumetreillä syödä lasagnea. Tapana oli myös tanssia pöydillä loppuillasta, mutta oletin iltamme Saksassa olevan monin verroin rauhallisempi.

Olen ollut väärässä ennenkin, ja niin olin nytkin.

Enemmän tunnelmaa kuin syötävää

Tilaamani ravut olivat hyviä, joskin aivan onnettoman pieniä. Olisi pitänyt osata arvioida ravun kokoa paketin ilmoitetun painon ja rapujen määrän perusteella, mutta olin joutunut tekemään tilauksen lopulta hieman kiireessä, joten jäipä laskematta. Saatiin kuitenkin esille nätti lautasellinen saksiniekkoja, ja ideanahan tässä olikin lähinnä demonstroida saksalaisille, mistä tässä juhlassa oikein on kyse.

Kaivoin myös tietokoneen tiedostojen uumenista kahdeksan vuotta sitten omissa häissämme käytetyn snapsilauluvihkosen. Häissä ei yleensä taideta napsuveisuja veisata, mutta koska oma hääpäivämme osui juurikin sille perinteiselle suvun rapujuhlaviikonlopulle ja tilaisuudet olivat vieläpä samassa juhlapaikassa, haluttiin muistaa myös tätä perinnettä.

Nyt hupia riitti, kun käännettiin ensin laulun sanat englanniksi ja sen jälkeen laulettiin parhaamme mukaan yhdessä, ja sitten kippistettiin jääkylmällä Finlandialla – sitä sentään saa kätevästi tuosta lähi-Edekasta. Yksi lauluista oli Cats-musikaalin Memoryn sävelellä laulettava Minne?

Minne,
muisti katosi minne?
Juhlista selvisimme
muistikatkoja on.
Minne
lähtisin vaikka minne,
kunhan selvittäisimme
miksi käynyt näin on.
Mutta keinon mä tiedän mi apua tuo, ota ryyppy ja muistiisi juo.

Juomapelit – mikä ihana tekosyy

Opetettiin vieraitamme avaamaan ravut oikeaoppisesti – tai no, varmaankin vähemmän oikeaoppisesti, mutta parhaan osaamisemme mukaan – ja vastattiin lukuisiin kysymyksiin juhlien alkuperästä, levinneisyydestä ja erityisesti, että miksi näitä vietetään ja miksi ihmeessä pitää juoda niin paljon?

Rapujen kanssa vierähti mukavasti tovi jos toinenkin ja lasagnen jälkeen vieraamme latoivat pöytään saksalaisen juomapelin nimeltä Klattschen. Yhdellä t-kirjaimella sana tarkoittaisi ”taputtaa”, mutta en tiedä tarkoittaako tuo muuten mitään järkevää.

Peliin kuuluu korttipakka, josta nostellaan vuorotellen tehtävä- ja sääntökortteja. Koko pelin ajan on voimassa kaksi sääntöä: sanaa ”juoda” ei saa sanoa, vaan pitää sanoa ”klattschen” ja kiroilla ei sovi. Virheistä joutuu vastuuseen eli juomaan huikan. Pelin edetessä sääntöjä voi päästä vuorollaan keskimään lisää, kuten minun määräämä ”omiin kasvoihin ei saa koskea”. Yksi suosikeistani oli kortti, jonka nostajan kaikkiin jatkossa esittämiin kysymyksiin vastaajat joutuvat juomaan. Piti olla siis tarkkana, kenelle vastaa ja kenelle ei – kysyipä tämä mitä tahansa.

Ilta huipentui vanhan kunnon Guitar Heron pelaamiseen Pleikkarilla – tunsin itseni hetkellisesti kymmenen vuotta nuoremmaksi ja samalla jouduin toteamaan, ettei ne sormet enää osuneet oikeille paikoilleen yhtä napakasti kuin aikoinaan… Vaikka pöydillä ei tällä kertaa tanssittukaan, ilta oli aivan huippuhauska ja tänään onkin sitten hieman maksettu lunnaita tästä hauskanpidosta.

Voihan aina olla, että yksi mun syömistä ravuista oli varmaan pilalla? Tai sitten se oli se tilli, joka tämän olon aiheutti.

Oletko järjestänyt rapujuhlia ulkomailla tai ulkomaisille vieraille? 

***

Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Satu / hollanninsuomalainen 9.9.2018 at 22:18

    Kuulostaa hauskalta! Ajattelen, mä en oo koko 43 vuotta kestäneen elämäni aikana ollut rapujuhlissa. Snapsilaulut sen sijaan sujuu ?

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 10.9.2018 at 21:23

      No mut hei – vielä kerkee! Rapujuhla-aika tulee onneksi joka vuosi 😀 Ja jos laulut on jo hallussa, niin sehän on jo vähän niinkuin puoliksi hallussa koko setti 🙂

    Leave a Reply