Turkin reissun hudit

Useinmiten matkablogeista saa lukea loppumattomia hehkutuksia paikasta kuin paikasta. Itsekin kirjoitan pääsääntöisesti paljon mielummin niistä mukavista kokemuksista, koska ne ovat myös niitä, joita itse haluan tiiviimmin vaalia mielessäni. Aiemmin kirjoitin Turkin lomamme olleen kokonaisuutena onnistunut matka, jäi sieltä kuitenkin muutamia huteja muistiin, jotka olen koonnut tähän.

Antalya Aquarium – kallis ja keinotekoinen

Tärkeä huomautus heti alkuun. Paikka mainostaa itseään maailman pisimmällä kalatunnellilla, ei siis väitäkään olevansa maailman isoin akvaario. Nettiarvostelujen mukaan kaikilla vierailijoilla ei tämä fakta ollut ihan hallussa.

Rakennus itsessään oli ihan vaikuttavan näköinen, mutta todellinen hengästyminen tapahtui vasta lipputiskillä: perheemme kahden aikuisen ja 5- ja 3-vuotiaiden lasten päivälippu pelkkään akvaarioon olisi yli 100 euroa. Sata euroa!? En ymmärrä, miten ei oltu tajuttu katsoa hintatietoja etukäteen netistä – ehkäpä siksi kun ei käynyt pienessä mielessäkään tällaisen lystin voivan maksaa noin paljon. Ei auttanut enää perääntyä siinä kohtaa, joten pitkin hampain maksoimme sisäänpääsyn.

Kaloja oli akvaarioissa joo, mutta ne olivat harmittavan harmaita. Sellaisia erikokoisia lahnoja ja muutama väripilkku jossain välissä. Trooppisten kalojen klassikkoa, vuokkokalaa eli sitä oranssi-valkoista Nemo-kalaa ei ollut missään, ja se oli erityisesti meidän pikkuneidille pettymys. Hänen rakas unilelunsa on nimittäin Nemo, ja tämä kalalaji tunnetaankin meillä yleensä ”Reetan kalana”.

Itse olisin kaivannut meduusoja, mutta niitäkään ei näkynyt. Altaat olivat ihan siistejä, mutta kun tarkemmin katsoi, niin kaikki ”värikkäät korallit” olivat taidokkaasti tehtyjä lasikuitukoristeita, eikä edes vesikasvit olleet oikeita. Suurien altaiden ja akvaarioiden rekvisiittana autot, lentokoneet ja laivat olivat ihan mielenkiintoista katsottavaa.

Puoliltapäivin oleva hairuokinta oli totaalinen floppi. Ruokintapaikaksi oli osoitettu ahdas umpikuja, jonka seinillä pikkuruisia kurkistusluukkuja valtavaa haialtaaseen. Altaan toisella puolella oli seinän kokoinen lasi, josta sitten kuikuiltiin, kuinka noin kymmenen ihmistä näki hairuokinnan altaan toisella puolella. Totaalinen suunnitteluvirhe.

Vatsassa möyrii

Ainahan siitä erilaisesta bakteerikannasta puhutaan, eikä mekään ilman vatsaongelmia vältytty. Voimakkaimmin ja ensimmäisenä reagoi Mies, joka vietti kolmannen yön vuorotellen hotellihuoneen vessassa ja kylmässä suihkussa. Jollain ihmeen konstilla loppuperhe veti koko kyseisen yön sikeitä, enkä ollut aamulla uskoa lainkaan Miehen kertomusta yöllisistä sattumuksista (…joita en nyt tässä jaa yhtään sen tarkemmin!).

Kaikilla muillakin meidän perheestä vatsat reagoivat kaikilla mahdollisilla tavoilla, mutta onneksi jokainen toipui omista koettelemuksistaan niin pikaisesti, ettei loma ehtinyt mennä sen takia pahemmin pilalle. Ei siis auttanut tällä kertaa maitohappobakteerit!

Päiväretket kaupunkeihin +40 helteessä

Osallistuttiin yhdelle järjestetylle päiväretkelle Alanyaan ja päivän parasta antia oli ilmastoitu bussi ja sen puhelias opasmies. Muuten kohteiden katselu yli neljänkympin helteessä oli lähinnä tuskaista, ja Arminillakin meni bussisiirtymiset oksennellessa – varmaan johtuen niistä bakteereista ja helteestä.

Vuokra-autolla liikkuessa sää oli ihan yhtä helteinen, mutta paikoista sentään pääsi pois heti halutessaan, eikä tarvinnut odottaa loppuseuruetta. Siltikin esimerkiksi kaunis Siden rauniokaupunki ei houkutellut jäämään, koska hiki vaan valui pitkin selkää.

Turkkilainen ilta ja kouriva kamelintaluttaja

Hotellin turkkilaisena iltana alueelle pystyttelivät pöytiä kaikenlaiset kaupustelijat. Taas oli samassa pöydässä tarjolla kaikki tunnetut urheilu- ja muotimerkkien kopiot, tusinatavarakoruja ja koriste-esineitä. Minkäänsortin shoppailuun nämä markkinat eivät meitä innostaneet, mutta ehkäpä ne, jotka eivät oikeasti poistu resortista minnekään, kokevat ostosmahdollisuudet positiivisina.

Paikalle oli tuotu myös kolme kamelia, jotka olivat niin rauhallisina paikallaan, että luulin niitä ensin patsaiksi. Kameleilla pääsi ratsastamaan kuin poneilla ikään, ja tietysti esikoinen halusi tällaisen kokea. Ottamatta nyt kantaa siihen, onko kameliratsastus yhtä epäeettistä kuin elefanttiratsastus, olisi tämän kokemuksen voinut kyllä jättää väliin.

Kamelibisnestä pyöritti paikallinen perhe, jossa oli isä, äiti ja pari aikuisuuden kynnyksellä olevaa poikaa. Hinta ratsastukselle oli 10€, eli ihan riistohinta mutta menköön tällä kertaa, ajateltiin. Arminille ehdittiin tällainen ratsastus luvata asiaa sen kummemmin miettimättä.

Lapsi kipusi kamelin selkään ja toinen kameliperheen pojista otti ohjakset. Kamelia lähdettiin taluttamaan pitkin resortin jo hämärtyneitä kujia. Kävelin kamelin vierellä Reetta sylissä ja juttelin koko ajan Arminille, joka sanoi että on vähän jännää – onhan tuollainen kameli ihan eri juttu kuin normaali poni.

Kamelintaluttaja ohjasi eläimen lomamökkien väliselle kävelytielle ja vinkkasi, että tässä voisi ottaa valokuvaa. Kohta oli niin pimeä, ettei siinä näkynyt mitään, ja viitoin häntä tulemaan seuraavan valon kohdalle. Hämärässä oli ihan turha kuvitella saavansa hyviä kuvia, mutta räpsitään nyt, ajattelin. Käännyttiin takaisin päin, ja taluttaja tarjoutui vielä ottamaan yhteiskuvaa minusta ja lapsista.

Kun kaivoin puhelinta laukusta ja yritin samalla pitää Reettaa sylissä, tämä kamelintaluttaja päätti puristaa minua perseestä. Ihan silleen ronskisti.

Tilanne oli hetkessä ohi ja annoin vain häkeltyneenä puhelimeni hänelle käteen ja en saanut hymyn värettä kasvoilleni, kun mietin hänen kuvatessaan meitä, että mitä helvettiä juuri tapahtui.

Ehdin käydä parissa minuutissa läpi koko tunteiden kirjon suuttumuksesta ja häpeästä hämmennykseen ja järkytykseen. Mietin sen parinkymmenen metrin matkalla takaisin Miehen ja muiden kameleiden luo, että mitä sanon, mitä teen, teenkö mitään? Niin helppoa olisi olla tekemättä asiasta numeroa, vaieta ja pohtia, oliko päälläni ollut punainen lempimekkoni liikaa? Ehkä kuvittelin koko jutun? Ehkä hän teki niin vahingossa? Ei jumankauta tehnyt, joten päätin toimia.

Heti kun näin Mieheni taas hotellin aukiolla, sanoin kovalla äänellä suomeksi ”Tuo puristi minua perseestä, sille en anneta senttiäkään rahaa!”   ja osoitin kamelintaluttajaa suurieleisesti. Autettiin Miehen kanssa Armin rauhassa pois kamelin selästä, ja samalla kun Mies oli viemässä lapsia hieman sivummalle tilanteesta, tämä kamelintaluttaja oli selkeästi hämmentynyt. Hän pyyteli anteeksi, yritti sovinnon eleenä kätellä Miestäni joka tietysti kieltäytyi tästä. Mieheni oli ehtinyt jo maksaa perheen vanhemmille, joten marssin heidän luokseen ja vaadin rahoja takaisin.

Kamelintaluttaja tuli siihen, sanoi jotain isälleen, joka hyvin nopeasti kaivoi rahan minulle takaisin. Sanoi, ettei ymmärrä mistä on kyse, mutta ei sitten taas ymmärtänyt mun selostuksesta mitään, tai ainakin väitti ettei ymmärrä. Huitaisin kädellä ilmaan heidän anteeksipyynnöilleen ja jos silmistäni lähtisi salamoita, niin nyt olisi ollut se hetki.

Loppuilta kuluikin sitten hotellihuoneen parvekkeella tapahtumaa Miehen kanssa puidessa, väljähtynyttä valkkaria juodessa.

Seuraavana aamuna aamiaisen jälkeen marssin respaan ja pyysin saada jutella johtajan kanssa. Koska oli sunnuntai, paikalla oli joku kakkosvastaava, mutta tässä tapauksessa onnekseni se oli länsimainen keski-ikäinen nainen. Selvitin hänelle tilanteen kuten se meni, ja hän vaikutti aidosti olevan ensinnäkin hämmästynyt tapahtumasta ja toisekseen aidosti pahoillaan. Hän kertoi, ettei kameliperhe ole heillä hotellissa töissä, sanoin ymmärtäväni tämän. Huomautin kuitenkin, ettei tällaista kokemusta odota viiden tähden paikassa. Hän kirjasi tietoja ylös, otti huoneen numeron ja pahoitteli vielä.

Loppulomalla tämä nainen aina kovasti kyseli, onko kaikki hyvin ja viihdymmekö. En tiedä, menikö tieto tapauksesta eteenpäin, mutta toivon että meni. Tai vähintään, että se kundi ehkä otti opikseen.

Että #metoo vaan.

***

Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Sisko / Hieman_vino 28.8.2018 at 10:15

    Voihan kamelin taluttaja! Hyvä että otit asian esille, vaikka varmasti helppoa se ei ollut. Arvostan rehellistä kirjoitusta, kuten alussa sanoit: yleensä aina matkaa vain hehkutetaan, eikä siitä toisesta puolesta mainita mitään.

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 2.9.2018 at 22:09

      Kiitos, mietin että kirjoitanko tästä ollenkaan, mutta mielestäni tämäkin tarina ansaitsi tulla luetuksi.

  • Reply Piyya 29.8.2018 at 21:25

    Tää oli niin ihana rehellinen tilitys ! Ja hyvä niin.
    Onneksi menit ja veit kokemuksesi eteenpäin. Ei tuota tarvitse missään suvaita ja että maksaisi vielä. No way ja todellakin #metoo vaan tuollakin taluttajalle.
    Sä oot kuitenkin aika ihana !

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 2.9.2018 at 22:13

      Kiitos – ja kiitos, tässähän menee ihan hämilleen. Taluttaja sai ehkä elämänsä ensimmäisen oppitunnin aiheesta tai sitten hän on paatunut puristelija, jonka vuoksi se perheen isäkin osais kaivaa ne rahat niin nopsaan takaisin. Tiedä häntä, mun osalta asia on käsitelty ja jatkakoon hän kamelin taluttamistaan.

  • Reply Lissu 1.9.2019 at 23:11

    Voi kauhia, ihanko vallan perseestä puristi? On se jumalauta kun on nää kaikki metoo kamppanjat ja muut, niin ei kai sitä uskalla edes vastakkaista sukupuolta silmiin katsoa! Oli se varmaan melkoinen järkytys 😀 No mutta jos ihmisen elämässä ei ole tuon pahempaa käynyt, niin kiva! Joku voisi kuitata asian ihan vaan huumorilla, kuten minä tekisin, mutta onhan se turistina oikeus ja kohtuus päästä itkemään jokaisesta asiasta. Ehkä kannattaa suosiolla keskittää seuraavat retket vaikkapa lintsille. Itse olen yli 10 kertaa Alanyassa käynyt, ja juu tunnustan, jotkut miehet ovat aika innokkaita, mutta niistä selviää, kun tekee selväksi mikä on pelin henki! Ja nuo kamelihommat voisi kyllä lopettaa kokonaan, se on silkkaa eläinrääkkäystä. Mutta kiva kun oli mukavaa…

  • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 1.9.2019 at 23:40

    Kiitos kommentistasi Lissu! Olen samaa mieltä kanssasi kameleista; en enää lähtisi tukemaan tällaista toimintaa, olen siltä osin viisaampi.

    Mitä tulee muihin asioihin, tässä oli mielestäni malliesimerkki toisen ihmisen kokemuksen vähättelystä. Minua saa edelleen katsoa silmiin mutta huumoriin en taivu silloin, jos minuun kosketaan ilman että sitä haluan. Jos se on joillekin ok, kuten ilmeisesti sinulle, niin kivahan se on niille miehille että kaikki naiset ei kitise vastaan.

    Mukavia reissuja sinulle Alanyaan jatkossakin! 🙂

  • Leave a Reply