Ruoka – all inclusiven kantava voima

Syöminen ja juominen on ehdottomasti all inclusive -loman joko kohokohta tai asia, joka jäytää mahdollisesti muuten kivassa kohteessa. Odotukseni Turkin lomamme tarjoiluista olivat suht korkealla, koska ei valittu hinnat alkaen -hotellia ja paikan saamat arvostelut olivat hyvät. Kokonaisuudessaan myös kiinnosti päästä ensimmäistä kertaa kokemaan, onko all inclusive todella niin helppo lasten kanssa kuin monet hehkuttavat.

Ruokaa oli tarjolla lähes aina

Ensimmäisellä aamiaisella aikaa meni pyöriessä lukuisia tarjoilupöytiä ympäri ja ihastellessa runsaasti esillepantuja ruokia.

Iso hedelmäpöytä, valtava leipäpöytä (lähinnä vaaleaa huttua, mutta silti), lämpimiä ruokia kuten munakkaita, paistettuja tomaatteja, voileipägrilli, jugurttivalikoima, vihanneksia, hilloja ja muroja. Kaikille löytyi varmasti mieleistä syötävää, mutta kritiikkiä on pakko antaa kamalasta automaattikahvista, tuorepuristettujen mehujen erillismaksusta ja yltiömakeista tiivistepohjaisista ”tuoremehuista”. Itse olisin lisäksi kaivannut pekonia, mutta koko hotelli oli possuvapaa – muslimimaassa kun oltiin – joten maassa maan tavalla.

Aamiaista tarjoiltiin 7-11, joten sekä aamun virkut että torkut oli huomioitu hyvin, eikä mitään ruuhkia päässyt syntymään.

Lounaalla oli aina tarjolla erilaisia grillattuja kaloja, jollaisia usein pääsikin lautaselleni. Lisäksi oli monipuolisesti erilaisia salaatteja, raasteita ja useampaa vaihtoehtoja lämpimiä ruokia, lihaa ja lisukkeita.

Sokerihiiriä hemmoteltiin myös metrien pituisella jälkiruokapöydällä (kyllä, sekä lounaalla että illallisella!), jossa oli lukuisia pieniä kakkupaloja, vanukkaita ja baklavan (paikallinen supermakea filo-taikinasta tehty herkku) erilaisia versioita.

Illallisella oli joka päivä joko oma teemansa tai muuta erikoisempaa tarjontaa. Nämä olivat kyllä hienosti järjestetty ja mm. näyttävät kalapöydät olivat yksi erityisesti odottamistani asioista. Tarjolla oli kokin erikseen tekemiä pasta-annoksia, sushi-iltaa (!), grillitarjoiluja ja turkkilaisena teemailtana tietenkin döner kebabia.

Näiden pääruokailuiden lisäksi tarjolla oli päivän aikana gözlemeitä eli turkkilaisia ohuita lettuja joko suolaisella täytteellä tai suklaakastikkeella, uuniperunoita allasbaarista, uppopaistettuja taikinapalloja (kuin munkkeja), saksalaisia matkaajia ajatellen kahvia ja kakkua iltapäivisin ja tietenkin sitä jäätelöä.

Joskin täällä jäätelöä sai päivittäin ”vain” tunnin ajan, usein olen kuullut non stop -jäätelötarjoilusta. Tämä tuntikin riitti kyllä meille ihan hyvin, eikä lapset jaksaneet kuin yhden pallon kerrallaan – kokeiltiin kyllä!

Iltavirkuille tarjoiltiin vielä yöruokaa, mutta tähän me ei osallistuttu kertaakaan. Tarjolla vissiin ainakin hodareita ja vastaavaa helppoa iltasnackia.

Erikoisruokavaliot pään vaivana

Vaikka ruuat olivat kauniisti esillä, ja niissä suurinpiirtein luki mitä mikäkin on, ei allergeenien merkinnöistä ollut tietoakaan.

Saksassa asuessa niitä on jo tottunut näkemään vähemmän kuin Suomessa (jossa tunnutaan merkkaavaan ihan kaikki esille), mutta täällä ei kyllä ollut halaistua sanaa aiheesta. Tämä kannattaa ottaa huomioon, jos on tarvetta noudattaa suurinpiirtein mitä tahansa erikoisruokavaliota tai allergiarajoituksia. Poikamme pähkinäallergia karsi esimerkiksi jälkiruokapöydästä useita herkkuja pois, ja aika aistinvaraisesti mentiin kuitenkin.

Henkilökunnalta olisi varmaan saanut apua tarvittaessa, mutta pitäisin varani tuollaisen jättikeittiön ollessa kyseessä.

Lasten ruokailut

Suosittelisin lasten kanssa matkaaville ihan samaa kuin kotonakin, eli ruokarytmi pitämistä tasaisena. Toki ollaan lomalla, että turhaan ei tarvite pingottaa, mutta helle ja uiminen vievät veronsa.

Tässä kohtaa paljastuu all inclusiven ehkä hienoin asia: ei tarvitse odottaa! Ei ensinnäkään tarvitse ennakoida tuhottoman paljon päästäkseen syömään, kun ei tarvitse etsiä ravintolaa. Ei tarvitse odottaa pöytää, tarjoilijaa, juomia, ruokia, mitään – sen kun vaan painelee syömään, kun nälkä on.

Suomalaisesta ateriarytmistä kannattaa vaihtaa päivällisen ja iltapalan paikkoja päittäin. Illallinen alkoi klo 19 ja ennen sitä olikin niin kuuma, että kaikille maistui lähinnä jätski ja pikkupurtavat.

Yritettiin sinnikkäästi, että lapset söisivät aina jonkun hedelmäpalan ennen ruokaa ja suurinpiirtein siinä onnistuttiin. Olen kyllä kuullut lapsista, jotka syövät ihan vapaaehtoisesti hedelmiä ja kasviksia, meillä mennään lähinnä uhkailulla ja kiristyksellä… Että aika pasta / ranskalaiset / nugetit linjalla mentiin. Tavallaan lohduttavaa, että niin näytettiin tekevän muissakin pöydissä kansallisuudesta riippumatta, mutta onhan se aika surullista samalla. Pitäisi siinä lautasella olla muutakin väriä kuin ketsuppi.

Ranskalaisia oli muuten tarjolla myös aamupalalla, ja tätä mahdollisuutta moni (saksalainen) näytti hyödyntävän. Sen kummemmin sädekehää kiillottamatta haluan vaan sanoa, että me ei kyllä syöty ranskalaisia aamiaisella. Vaikka lomalla oltiinkin, niin jossain se raja menee meilläkin.

Yksi huomiotaherättävä ilmiö olivat pädit ja puhelimet pöydissä niin leikki-ikäisten, taaperoiden ja kuin jopa vauvojen edessä. Samalla kun lapsi oli lumoutunut ruudun piirretyistä, vanhempi lappasi pienelle ruokaa suuhun niin, ettei tämä edes varmaan ymmärtänyt syövänsä. Tässäkin on varmasti taas erilaisia perheitä ja poikkeustilanteita, mutta sanotaanko vaikka, että kahden viikon aikana ehtii nähdä sitten aika monta poikkeustilannetta. Puhelin on ihan jees viihdyke ruokapöydässä, mutta se ei saisi viedä huomiota itse syömiseltä, jos minulta kysytään.

Kyllästyykö kahdessa viikossa?

Itse jännäsin kovasti, riittääkö vaihtelua tarpeeksi kahdeksi viikoksi. Riitti, ehkä hieman juuri ja juuri ja ehdottomasti ei yhtään pidempään. Ensimmäiset päivät meni tietysti maistellessa kaikkea mahdollista, mutta aika pian sitä löysi ne omat lempparijutut. Joita sitten alkoi ottamaan joka kerta, eli se siitä vaihtelusta.

Olin myös ottanut ruokaa periaatteella ”vähän kaikkea”, jolloin annokset alkoivat muistuttaa enemmän ja enemmän toisiaan. Parempi taktiikka olisi ollut koostaa buffetista selkeitä kokonaisuuksia: yhdellä aterialla kalaa ja salaattia, toisella kanaa ja riisiä, kolmannella taas jotain ihan muuta.

Hotellin konseptiin kuului yksi käynti alueen à la carte -ravintolassa per oleskeluviikko. Käytiin kerran, ja oli kyllä ihan turha käynti. Paremmin olisin syönyt normaalista buffetista ja ilman niitä ärsyttäviä odotuksia. Plussaa paremmasta punaviinistä, mutta siihenpä ne plussat jäikin.

Aamusta iltaan ilmaista viinaa

Allasbaarista sai bisseä ja ”drinksuja” aamusta alkaen, mutta hotelli oli niin vahvasti lapsiperheisiin kallellaan ettei mahdollisuutta taidettu juurikaan hyödyntää. Tai jos hyödynnettiin, tehtiin se ihan sivistyneesti.

All inclusiveihin kuuluu yleensä paikalliset alkoholijuomat, joten mitään GT:tä Hendrick’stä on turha odottaa. Tarjolla oli Efes-olutta, puna- ja valkoviiniä ja muutamia drinkkejä, joista malliesimerkkinä tämä ”Swimming Pool”. Tässä kohtaa ei ehkä juoman nimi ja ulkonäkö oltu mietitty ihan viimeiseen saakka…

Loman aikana uudet hotellivieraat pystyikin tunnistamaan näistä drinkeistä, kun toiveikkaat turistit ovat tilanneet eksoottisen juoman. En usko kenenkään halunneen tilata näitä useammin kuin sen kerran. Valkoviinin sai juotua kylmänä ja punaviini maistui lähinnä vaihtelun vuoksi pari kertaa.

Ilmaisesta alkoholitarjoilusta huolimatta voisin käsi sydämellä väittää, ettei koskaan olla juotu lomalla näin vähän! Yleensähän illat menee hieman tissutellessa parvekkeella, mutta nyt olisi pitänyt raahautua hakemaan juomia allasbaarilta, kantaa lasit toiseen kerrokseen huoneeseen ja siihen mennessä olisi valkkari varmaan jo lämmennyt. Resortin kioskista viinipullon ostaminen taas tuntui ihan hullun hommalta, koska sitä viiniä tosiaan saisi ilmaiseksikin. Tämän dilemman johdosta tyydyttiin litkimään iltaisin lähinnä vettä.

Tuhat kiloa lomailoa

Mietin jo ennen reissua, että mitenhän siellä malttaa olla ahtamatta itseään ihan täyteen viisi kertaa päivässä? No olihan se siinä ja siinä, mutta lopputulemana kahden viikon mässyttelyn jälkeen oli maltilliset +2,4kg. Resortilla olisi ollut kioskilla vaaka, jonka käytöstä veloitettiin 0,50 euroa. Hah, eipä tullut käytyä. Mies veti hurjan tuloksen eli palasi kahden viikon all inclusivesta kevyempänä kuin lähtiessä. Käsittämätöntä, sanon minä.

Mikä tekee all inclusiven ruokailuista mielestäsi hyvän? Entä onko jotain kauhukokemuksia? 

***

Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogit.fi:stä