Paljon porua pähkinöistä

Arminilla todettiin pähkinäallergia joulun alla. Tämä oli hienoinen pettymys, jos nyt näin voi sanoa, koska olen ollut niiiin tyytyväinen ettei kellään perheestämme ole ollut mitään ruoka-aineallergioita. Miehen henkistä kala-allergiaa ei lasketa.

Pähkinäallergian toteaminen kävi lastenlääkärillä ripeästi, mutta sen lisäksi minut (tai siis teoriassa molemmat vanhemmat, käytännössä minut) passitettiin Anaphylaxieschulungiin,  eli allergiakoulutukseen. Istuin lopulta kolmena peräkkäisenä keskiviikkona kaksi tuntia kerrallaan kuuntelemassa ummet ja lammet pähkinäallergiasta – saksaksi, kuinkas muuten.

Allergia hiipi vähitellen esiin

Vielä viime kesänä Armin söi Kroatian lomallamme täysin ilman oireita Nutellaa, kaikkien tuntemaa pähkinäsuklaalevitettä. Syksyn mittaan muistan muutaman tapauksen, kun joku suklaakeksi tai muu herkku ei maistunutkaan pojalle. Loppukesän Auringonkukkajuhlilla tuossa meidän kylällä ostettiin Nutella-täytteinen lettu, mutta sekään ei parin haukun jälkeen enää maistunut. Minä päivittelin, että johan nyt on kumma kun ei suklaalettu maistu…

Ennen joulua oireet mahdollisen pähkinää sisältävän keksin tai suklaan syönnistä voimistuivat, lapsi sanoi että kurkussa tuntuu ikävältä tai sitä kutittaa. Oireet menivät kuitenkin nopeasti ohi, kun syöminen lopetettiin ja juotiin vettä.

Joulun alla ostin päiväkodin markkinapöydästä pussillisen isompien lasten tekemiä keksejä. Näistä Armin haukkasi vain pienen murusen ja samantien ilmoitti, että kurkussa tuntuu ikävältä ja tällä kertaa suupieliin ja kaulan iholle tuli punoittavaa ihottumaa. Nyt aiemmat epäilykseni allergiasta saivat viimeisen niitin, ja seuravana päivänä marssin päiväkotiin pussin kanssa kysymään, että mitähän niissä on mahtanut oikein olla. ”Ainakin hasselpähkinärouhetta”  kuului vastaus. Kerroin Arminin saamasta reaktiosta, ja pyysin katsomaan, ettei lapselle tarjota mitään pähkinää ennen kuin saadaan asiaan varmistus.

Verikokeesta selvisi pähkinäallergia

Sain Arminille ajan allergiakokeeseen heti seuraavalle päivälle. Silloin 4-vuotias pieni oli lääkärinkin sanojen mukaan maailman reippain verikoepotilas, vaikka näyte otettiinkin ihan käsivarresta. Olin sanonut Arminille, että verikoe kyllä sattuu jonkin verran, mutta että on äärimmäisen tärkeää pysyä aivan aivan paikallaan. Niin hän tekikin, kyyneleet valuivat pitkin poskia mutta käsi ei hievahtanutkaan. Mun reipas rakas!

Tuloksista saatiin esille allergiaa hasselpähkinää, maapähkinää ja parapähkinää kohtaan. Eli ei enää Nutellaa, useimpia Kindereitä tai eväspähkinöitä. No noita viimeisiä meillä ei ole juuri syöty muutenkaan, mutta silti. Saksassa lapsille vielä tarjotaan joka kulmalta keksiä ja suklaata, joten nyt saa olla sitten aina tarkkana tuoteselosteiden kanssa.

Sain lääkäriltä reseptit kortisonitabletteihin ja johonkin juotavaan liuokseen, jonka pitäisi lieventää mahdollisen kohtauksen oireita. Lääkearsenaaliin tulisi lisäksi Autoinjektor,  Suomessa yleensä taidetaan puhua EpiPenistä, eli sellainen adrenaliinipistos pahemman reaktion ensiavuksi.

”Adrenaliini vaikuttaa suoraan sydämeen ja verenkiertojärjestelmään sekä hengityselimistöön (keuhkoihin), ja
kumoaa anafylaksian hengenvaarallisia vaikutuksia supistamalla nopeasti verisuonia, rentouttamalla
keuhkojen lihaksia niin, että hengitys helpottuu, vähentämällä turvotusta ja kiihdyttämällä sydämen
sykettä.” (Lähde: EpiPen, käyttöohje)

Kuuden tunnin koulutus

Adrenaliinikynän saaminen kuitenkin edellytti tietynlaiseen allergiakoulutukseen osallistumista. Sain lastenlääkäriltä lähetteen ja koulutuspaikan yhteystiedot. Aikaa kului sieltä joulun tienoilta toukokuulle, kunnes vihdoin pääsin osallistumaan koulutukseen. Kurssille ilmoittautuminen vaatii kaikenlaista paperinpyöritystä (netti-ilmoittautuminen kuulostaisi ihan utopialta täällä…), yhteydenottoa Krankenkassaan eli paikalliseen Kelaan/sairasvakuutukseen ja useita, useita vaikeita puhelinsoittoja koulutuspaikan umpisaksankielisen toimistohenkilön kanssa ja monisivuisen taustatietolomakkeen täyttöä.

Koulutuksessa meitä oli yhteensä 8 perhekuntaa, ja istuimme naapurikaupungin lääkäriaseman vastaanottohuoneessa puolikaaressa, nimilaput rinnuksissa. Asettauduin puolivahingossa kaaren keskivaiheille, joka oli todella hyvä ratkaisu; aina kun kouluttajat kysyivät jotain, en joutunut koskaan vastaamaan ensimmäisenä.

Koulutus alkoi allergian käsitteen selvittämisellä ja jokaisen osallistujan taustan kertomisella. Meidän lapsella oli selvästi porukan lievin allergia, kun toisessa ääripäässä lasta oli jouduttu viemään ambulanssilla sairaalaan erittäin pienen pähkinäaltistumisen jälkeen. Sain taas kerran sellaisia hämmästyneen sääliviä katseita, kun sönkkäsin saksaksi meidän pähkinähistorian ja vakuuttelin kouluttajille, että ymmärrän kyllä enemmän kuin mitä pystyn puhumaan.

Mitä jäi käteen?

Vaikka kokonaisuutena koulutus olikin ihan hyvä, niin jotenkin tuntui, että tässä on nyt tekemällä tehty sisältöä kuudeksi tunniksi. On nimittäin ”jännä sattuma”, että Krankenkassa korvaa maksimissaan 6 tuntia allergiakoulutusta. Koulutuksen hintakin on prikulleen maksimikorvaussumma eli 200 euroa.

Ehdottomasti hyödyllisintä kurssilla oli Autoinjektorin käytön seikkaperäinen selostus ja itse kokeileminen testikappaleilla. Toisekseen saatiin tarkka selvitys elintarvikkeiden pakkausmerkinnöistä ja näistä ”Saattaa sisältää jäämiä pähkinöistä” -klausaaleista. Huomionarvoista oli myös se, että saman tuotteen eri pakkauskoot voivat olla eri merkinnöillä, jos tuotteet valmistetaan eri tuotantolinjoilla.

Koulutus oli varmasti hyödyllisempi niille perheille, joissa pähkinät ovat todella suuri riski. Tällöin pitäisi huomioida vaikkapa Erdnussflipsien  (joku tosi suosittu pähkinänaksu, en ollut itse kuullutkaan mutta varmaan sama kuin Suomessa puhuttaisiin jostain Taffelin klassikkosipseistä) murusten kulkeutuminen sohvanväleihin ja sieltä lapsen ulottuville tai muistuttaa myös vaikkapa isovanhempia aina tarkistamaan pakkausselosteet – myös mahdollisten resepti- tai tuotantolinjamuutosten vuoksi. Tai asiointi jäätelökioskilla: aina pitäisi kysyä ja varmistaa, että jäätelö otetaan tarvittaessa jopa täysin uudesta paketista täysin puhtaalla kauhalla, jos myynnissä on myös pähkinäjäätelöä.

Pähkinää siellä, pähkinää täällä

Täällä Saksassa tuntuu kyllä pähkinöitä olevan paljon enemmän tarjolla kuin Suomessa, ehkäpä siksi allergia-asiakin tuntuu olevan täällä vahvemmin esillä. Koulutuksessa neuvottiin myös hommaamaan lapselle oma karkkipurkki (!) niin isovanhemmille, päiväkotiin (!) kuin kouluunkin (!!). Näinpä myös minä olen vienyt Arminin päiväkotiin pari pakettia turvallisia keksejä, joita voi sitten mussuttaa jos muilla on pähkinää tarjolla.

Itseä ei kuitenkaan huoleta tällä hetkellä liikaa tämä todettu allergia. Armin tuntuu ymmärtävän äärimmäisen hyvin, ettei voi – eikä edes halua – syödä pähkinää, koska tietää että sen jälkeen tuntuu ikävältä. Hän on epäluuloinen uusien keksien ja karkkien suhteen ja osaa tarvittaessa maistaa jotain vain aivan pikkuisen, ja lopettaa heti jos huomaa mitään oireita. Toki minua mietityttää, että voivatko reaktiot jatkossa olla pienestäkin määrästä voimakkaampia, kun koko allergiakin puhkesi kuin tyhjästä puolessa vuodessa? Siksi haluan olla varuillani, tietenkin.

Koulutuksessa kuitenkin otettiin hienosti esiin myös tämä vanhempien psykologinen puoli. Muistutettiin, ettei lapseen saa tartuttaa turhaa pelkoa tai hysteriaa, ja muistutettiin myös allergioiden muuttumisesta ajan myötä ja (tarvittessa valvotun) altistuksen tärkeyttä.

Allergia & matkailu

Kotioloissa pähkinöiden saamista tai saamattomuutta on helppo valvoa, mutta reissun päällä voi olla eri tilanne. Pähkinää voi myös olla sellaisissakin ruuissa, joihin sitä ei ensimmäisenä yhdistäisi, kuten vaikkapa pestossa! Normaalistihan pestossa on vain pinjansiemeniä, mutta halvemmissa versioissa osa siitä on korvattu cashew-pähkinöillä.

Koulutuksessa kannustettiin ottamaan asia reilusti puheeksi ravintoloissa ja matkatoimistoilta tai lentoyhtiöiltä voi kuulemma tiedustella maapähkinättömiä lentoja. Jollain reaktiot voivat tosiaan tulla jo siitä, kun vieruskaveri avaa lentoemännän ilmaiseksi jakaman pähkinäpussukan. Lisäksi neuvottiin olemaan erityisen tarkkana aasialaisten ravintoloiden suhteen, koska niissä voidaan käyttää usein maapähkinäjauhoa ruuissa vain sivuosassa.

Paljon on siis uutta huomioitavaa, mutta tähän mennessä kaikki hyvin, ja vaikkapa uuden suklaa- tai keksipaketin tuoteselosteen vilkaisee jo rutinoituneesti.

***

Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogit.fi:stä