Kevään ensimmäinen kesäviikonloppu ja etäyhteydet Suomeen

Nyt loppui meidän huurteiset seikkailut!

Tänä viikonloppuna luonto siirsi viisarin kohdasta ”viileä, sateinen ja harmaa kevät” kertaheitolla sektoriin ”kesä + 25c”. Uskallan sanoa, että kesä oli ainakin parin päivän verran, koska niin monta perinteistä kesämerkkiä ehdittiin viikonlopun aikana nähdä ja kokea.

Ehdoton lempikukkani magnolia

Lasten kanssa ei tarvinnut keksiä erikseen tekemistä, riitti kun avasi oven ulos.

Uudet balleriinat hiersivät kantapäät auki ja etsin kaappien kätköistä rakkolaastarit.

Myös muut ihmiset olivat löytäneet ulos, puistot olivat sunnuntaina täynnä viltteineen ja grilleineen nauttimaan tulleita porukoita.

Jäätelö piti syödä nopeasti ettei se sula.

Lapset piti kylvettää joka ilta, koska olivat varpaista otsaan saakka hiekkaisia ja muuten vaan möhnäisiä.

Nähtiin sitruunaperhosia, neitoperhosia ja nokkosperhosia.

Lapsetkin jo tunnistavat magnolian ja kirsikkapuun, kun olen niin monen kohdalla huokaillut ihastuksissani.

Ulkona oli lämpimämpi kuin sisällä (!) kun palattiin puistoreissulta kotiin.

Kirsikkapuu loistossaan Düsseldorfin Nordparkissa

Huomasin, ettei minulla ollut mitään aavistusta, miten ulos pitää pukeutua.

Laitoin kotona patterit pois päältä.

Nukuttiin ikkuna raollaan koko yö.

Esikoisen ottama kuva minusta Düsseldorfin Südparkissa

Ai että! Ja samaan aikaan Mies on ollut Lapissa ajamassa moottorikelkalla Leviltä Saariselälle ja takaisin – varmasti komea kokemus sekin, mutta olen ihan tyytyväinen tähän yh-viikonloppuun.

…Oi jospa oisin saanut olla mukana

Samaan aikaan kuitenkin olisi ollut hienompaakin hienompaa olla juuri tämä viikonloppu Suomessa. Minua oli pyydetty rakkaan ystäväni pienen tyttövauvan kummiksi, ja kuten kummin tehtävän saaneet tietävät, ristiäisissä pitäisi olla fyysisesti paikalla. Kirkkokin kuitenkin selvästi alkaa taipua joko pakon edessä tai omasta tahdostaan nykyaikaan mukaan. Nuori mukava pappi oli ihan ok sen suhteen, että osallistuisin tilaisuuteen Skypen välityksellä.

Viritin jo hyvissä ajoin iPadin meidän talviterassille, laitoin mekon päälle ja puin myös lapset juhlavaatteisiin – aivan kuin olisimme oikeasti olleet paikalla. Pääsin lukemaan tilaisuudessa myös raamantunsäkeet ja toinen kummi ystävällisesti piti tablettia Suomen päässä niin, että näin kasteen kuin eturivistä ikään.

Kun tämä oli mennyt näinkin hyvin, osallistuin samalla tavalla vielä toisen ystävän synttärijuhliin myöhemmin illalla – tarkemmin sanottuna samantien sen jälkeen, kun lastenhuone oli hiljentynyt ja viini lasissani saanut hetken hengittää.

Voi kumpa voisi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa.

***

Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply