Pääsiäisen jälkipyykki

Pääsiäistä vietettiin yhtä vaihtelevassa, enimmäkseen kylmässä ja sateisessa säässä kuin koko kevät ollut tähän mennessä. Olin kovasti odottanut lempikukkani magnolian avautumista, mutta pääsääntöisesti +6c pilvisellä taivaalla höystettynä ei saanut nuppuja avautumaan.

Muuten pääsiäinen sujui oikein mallikkaasti, saatiin ystäväperhe kylään Kööpenhaminasta. Hekin ovat tuoreita ulkosuomalaisia, joten kokemuksia ja fiiliksiä oli vaihdettavana kasapäin nyt tavallisten kuulumisten lisäksi. Hauska kyllä huomata, kuinka ulkomailla asuminen samaan aikaa erottaa ja yhdistää. Erottaa fyysisesti niistä ihmisistä, jotka ovat Suomessa ja joistain sitten muutenkin, kun luonnollinen yhteydenpito vaan jää kaiken muun jalkoihin. Toisaalta taas sitten kun ulkomailla tapaa suomalaisen, vaikka yhdet opiskeluaikojen vanhat tutut kuten me tehtiin Pariisissa, tuntuu kuin 10 vuotta edellisestä tapaamisesta ei olisi mitään ja juttua riittää vaikka kuinka.

Kun suomalainen kohtaa suomalaisen

Pääsiäisenä ehdittiin kuitenkin käydä koko porukalla uimassa meidän vakkarihallissa. Sielläkin sattui muuten edellisellä kerralla hauska kohtaaminen – suihkutiloissa. Saksalaiset peseytyvät useinmiten uima-asu päällä, mutta hieman hämmästyin, kun kerrankin joku muukin kuin minä peseydyin ihan alasti. Siinä kun Reetan hiuksia pesin ja höpöteltiin, niin tämä toinen alaston nainen tervehtikin minua sitten selvällä suomen kielellä! Vedettiin kohteliaat käsipäiväät siinä nakkena ja totesin vaan, kuinka en olekaan täällä aiemmin suomalaisiin törmännyt vaikka todella monta kertaa käyty. Perhe asui viereisessä kaupungissa, ja käytin tilanteen heti hyväksi mainostanen Düsseldorfin Suomi-koulua heidän lapsilleen.

Jotenkin niin koominen tilanne kohdata toinen suomalainen, mutta jäipähän mieleen.

Mutta takaisin siihen pääsiäiseen. Koska ystäväperheemme oli vieraillut meillä ennenkin, pitikin keksiä jotain uutta tekemistä meidän normaalien nähtävyyksien tilalle. Lisähaasteita tuotti kaikkien mahdollisten kauppojen kiinniolo perjantaina, sunnuntaina ja maanantaina – täällä todella vielä vietetään pääsiäistä. Perjantaille sovittiinkin sitten kierros Hollannin puolelle Roermondin outlet-kylään, joka on auki käytännössä aina. Tuolla ollaan käyty ennenkin, ja tiedettiin, että saksalaisten pyhäpäivänä ovenrivassa kannattaa olla heti klo 9.00, jotta välttäisi pahimmat ruuhkat.

Roermondin outlet-kylä & vanha kaupunki

Meiltä ajaa Roermondiin reilut puoli tuntia, ja lähettiin matkaan suosiolla jo 8.15. Tämä oli erittäin hyvä päätös, päästiin ajamaan koko matka ilman ruuhkia suoraan parkkipaikalle. Muutama tunti shoppailua ja Mies oli muutamaa kauluspaitaa rikkaampi, ja minä sain itselleni uudet goretex-kengät. Edellisistä alkoikin jo pohja irrota, niin taisi olla jo korkea aika hankkia uudet.

Yhteisen lounaan jälkeen meidän perhe suuntasi kauppojen sijaan Roermondin vanhaan kaupunkiin, joka on vaivaisen 3 minuutin kävelymatkan päässä outlet-kylästä. Olin kuullut että paikka olisi viehättävä hollantilaistyylinen pikkukaupunki. Kovin paljon ei ehditty kiertelemään, kun kipaistiin vaan H&M:ltä ostamassa lapsille uudet lippikset (halvemmalta täältä kuin outletin merkkiliikkeistä), Armin valitsi Frozenin ja Reetta Super Marion. Sitten mentiin kivalle aurinkoiselle keskustorille syömään belgialaistyyliset vohvelit ja juomaan kaakaot. Tori oli viimeistä paikkaa myöten täynnä ja heti kun oltiin lähtöaikeissa tuli seuraava seurue kärkkymään pöytäämme.

Lähtiessämme meitä tervehti vastaantulevalla kaistalla viiden kilometrin matelevan seisova jono, kaikki autot olivat menossa outlettiin. Tyytyväisinä suunnattiin jo kotiinpäin.

Risteilemässä Reinillä

Lauantaiksi oli luvattu suht kaunista ilmaa, ja haluttiin mennä pitkään suunnitelmissa olleelle Reinin risteilylle. Alkuun mietittiin, jos oltaisiin matkattu Kölniin ja takaisin, mutta ne olivatkin noin 10 tunnin risteilyjä – ei kiitos tällä kertaa. Otettiin lyhyempi tunnin setti KD-Düsseldorf -firman laivoilla (joilla on muuten todella kamalat nettisivut, tjeu). Paatti lähti keskeltä Rheinuferpromenadea aivan vanhan kaupungin, Altstadtin kupeesta.

 

Reitti oli hyvin simppeli, kuten tällaisilla jokiristeilyillä aina: ensin virtaa toiseen suuntaan ja sitten toiseen. Tämä lähti ensin Medienhafenin suuntaan, ja olisi ollut kiva jos laiva olisi kurvannut hieman syvemmältä, esim. taiteilija Rosalien seinää pitkin kiipeävien ukkeleiden kohdalta. Sää oli aurinkoinen, joskin aika tuulinen, joten lämmintä vaatetta oli hyvä olla – ainakin jos halusi nauttia maisemista laivan kannelta kuten me. Oikein lämpimänä kesäpäivänä risteily olisi ollut ihan nappijuttu, joskin on pakko myöntää, ettei tuossa Düsseldorfin edustalla ole puoliksikaan niin paljon nähtävää, kuin mitä vaikkapa Pariisissa oli.

Sunnuntaina käytiin syömässä (taas) Asia Fünf Sterne -ravintolassa, huikea valikoima aasialaista ruokaa suoraan buffasta. Hintaansa nähden oikein passeli ja saatiin vielä akvaariopöytä, joka antaa lapsiseurueelle hitusen lisää ruokailuaikaa.

Kevätmarkkinat tuhatvuotisessa linnassa

Maanantaista eteenpäin ei sitten mennytkään enää niin vahvasti. Sekä minä että Mies herättiin aamulla molemmat etovaan oloon. Vähän kolotti, oksetti ja väsytti. Ensimmäisenä tuli tietysti mieleen, menikö jotain pieleen eilisissä ruokailuissa, mutta kun todettiin, että kaikki neljä aikuista ja kolme lasta ovat syöneet ihan samaa ruokaa, ja vain kaksi aikuista voi huonosti, ei syyttävällä sormella voida osoittaa aasialaista.

Saatiin itsemme kuitenkin liikkeelle ja suunnattiin kohti Frühlingsfestiä, kevätmarkkinoita Schloss Dyckiin. Noin parikymmentä kilometriä Düsseldorfista lounaaseen päin Jüchenin kaupungissa sijaitsee 1094 vuodelta oleva kartanomainen linna, jossa järjestetään vuodenaikoihin liittyviä tapahtumia useasti vuodessa. Tänne lähdettiin selvästi hieman liian myöhään, koska jouduttiin jonottamaan parkkeerausmahdollisuutta puolisen tuntia tapahtuman alkamisen jälkeen aamupäivällä. Onneksi saksalaiset ovat autokansaa, ja parkkialueille oli hyvät opasteet ja liikenteenohjaajat viittoivat tulijoita oikeille paikoille peltoalueille.

Sisääpääsymaksu 13,50 euroa aikuisilta oli mielestäni aika kova, ottaen huomioon että vieraiden odotetaan avaavan lompakkoaan vielä useiden myyntikojujen ja näytteilleasettajien telttojen luona.

Oma etova oloni purkautui tuhatvuotisen linnan ensimmäiseen vessaan, ja loppureissu meni lähinnä currywurstikojujen höyryjä väistellessä. Mies oli suurinpiirtein yhtä heikoissa kantimissa, ja kevätmarkkinat oli osaltamme nopeasti taputeltu. Harmi sinänsä, olisi ollut mukava tehdä vähän ostoksia ja tutkia linnan historiaa, mutta ehkä joku muu kerta. Alueella oli muuten todella paljon panostettu erilaisiin istutuksiin, jotka vielä nuokkuivat harmaina talven jäljiltä. Myöhemmin keväällä tai kesäaikaan ympäristö on varmasti upea!

Saateltiin vieraat iltapäivällä taksiin, koska kummastakaan meistä ei olisi ollut kuskiksi lentokentälle. Loppupäivän lapset saivatkin katsoa piirrettyjä, ja me nukuttiin Miehen kanssa vuorovetoja noin tunnin pätkissä yläkerran pimeässä makkarissa. Se, että lapset on kipeenä on todellista lastenleikkiä verrattuna siihen, että aikuiset – molemmat – ovat kipeänä.

Tiistaina oli vielä sellainen jännitysmomentti paranemisen suhteen, että Miehellä oli lento Suomeen aamupäivällä. Molempien tarkan itsetutkiskelun jälkeen päädyttiin siihen, että sekä Mies että minä ollaan sen verran paranemaan päin, että hän voi lähteä reissuun ja minä selviän yh-elämästä viikon.

Nyt selvästi jo ollaan tauti voitettu, mutta tulipahan taas muistutus terveyden tärkeydestä ja siitä, että turvaverkot ovat rajalliset täällä. En tiedä mikä pöpö meidät tartutti, mutta pari päivää meni tosiaan ihan sumussa.

Uusilla voimilla kohti loppuviikkoa, sinne onkin sitten luvattu niitä kunnon kevätsäitä ja kirsikatkin kukkii jo – ja eiköhän se magnoliakin sieltä herää kunnolla.

***

Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply