Mitäs lasten kielenkehitykselle kuuluu?

En olekaan pitkään aikaan kirjoitellut, miten meidän lasten sopeutuminen Saksaan sujuu. Kiitos kysymästä vaan, sehän näyttää menevän oikein hyvin. Ehkä siksi siitä ei olekaan tullut kirjoitettua, kun mitään kummempia kommelluksia tai vastoinkäymisiä ei liioin ole ollut. Ja niitä hehkutuksia, kuinka kaikki olisi ihanaa ja ruusuista ja hömpänpömppää jaksaa harva pidemmän päälle lukea.

Armin, päiväkotia takana 7kk

Piakkoin 5-vuotta täyttävä Armin on nyt ollut tavallisessa kaupungin päiväkodissa, Kindergartenissa 7 kuukautta, päivittäin noin 5-6 tuntia. Kävin juuri hänen opettajansa kanssa paikallisen vasu-keskustelun eli tilannekatsauksen siitä, miten hänellä menee yleisesti ja sitten ikätasoltaan odotettavien taitojen suhteen.

Opettaja oli pisteyttänyt (!) asteikolla 1-5 valmiin kaavakkeen mukaan monia erilaisia ominaisuuksia, joita minulle ei kuitenkaan suostuttu sen tarkemmin esittelemään. Tarkoitus on nimenomaan seurata vuosittain, että lapsi kasvaa ja kehittyy, ei niinkään millä tasolla mikäkin taito mahtaa olla. Lisäksi opettaja selitti, ettei pääsääntöisesti halua vanhemmille tätä kaavaketta näyttää, ettei sieltä synny turhia paineita kotiin. ”Apua, lapseni ei osaa leikata saksilla viivaa pitkin! Apua, lapseni ei osaa jakaa lelujaan!”  jne.

Jos siellä todellista tarvetta jonkun asian tukemiselle olisi, he varmastikin tästä kertoisivat.

Sen sijaan puhuttiin kolme varttia (tai siis hän puhui saksaksi, minä pinnistelin taas ymmärtämisen kanssa) eri kokonaisuuksista, mm. motorisista taidoista, kiinnostuksen kohteista ja parhaista kavereista. Olin hämmästynyt, kuinka tarkkaan he olivat kiinnittäneet huomiota mm. siihen, miten hyvin lapsi hyppii tasajalkaa, temppuilee liikuntasalissa tai osaa heittää palloa ja ottaa kopin.

Askartelu- eli hienomotoriset taidot käytiin läpi kanssa, oliko nyt niin että lapseni ei osaa vielä kunnolla taitella paperia ja hän hieman hätäisesti tekee työnsä valmiiksi. Että kuulemma voisi rauhallisemminkin tehdä… Mutta muuten askartelusta kovasti tykätään ja hienoja töitähän sieltä kotiin tuleekin!

Aika moni asia, mm. luonnonilmiöiden tuntemus ja niistä kertominen, oli vielä vajavaista – saksaksi. Onneksi ymmärrystä päiväkodin puolelta tällä saralla löytyy. Yhdessä todettiin, että varmasti asiat ovat tuttuja, mutta Arminilla ei ole vielä sanoja niistä kertomiseen.

Yleisesti saksan kieli on kuulemma tarttunut hänelle todella hyvin, Armin on kiinnostunut uusista sanoista eikä pelkää puhua itse vajavaista kieltä. Sanojen monikot ja sanojen taivutukset hakevat muotoaan, mutta eivätköhän ne sieltä ala pikkuhiljaa tulla.

Erityismaininnan hän sai erilaisista kotitöistä ja niistä kiinnostumisesta. Ryhmässä tehdään itse välipaloja ja leivotaan jos ei ihan päivittäin niin ainakin viikoittain, ja lapset saavat olla mukana tekemässä. Nämä leipomiset menevät vahvasti herkkuosastolle ja sisäinen suomalainen sokerikammoinen kasvattaja on jo kuollut slaagiinsa. Xylitol-pastillejakaan ei saanut päiväkotiin viedä, niiden funktiota ei ymmärretty lainkaan. Mutta jos näitä puolia ei ajattele, niin olen todella iloinen, että lapset pääsevät leipomaan, koska se on lähellä omaakin sydäntä.

Joka tapauksessa meillä on ensi syksynä sitten jo esikoululainen – Saksassa tämä aloitetaan vuotta aiemmin kuin Suomessa. Joskin koulualoituksen ajankohtaan vaikuttaa myös se, mihin aikaan vuodesta on syntynyt. Suomessa aika menee kalenterivuoden mukaan, täällä kouluvuoden mukaan. Näin kevään lapselle sillä ei juurikaan ole merkitystä.

Kaksikielinen lapsi osaa sitten myös ns. vessasanaston kahdella kielellä – olen joutunut suitsimaan kielenkäyttöä ruokapöydässä, kun ymmärsin että Pups tarkoittaa pierua.

Pikkusisko perhepäivähoidossa

Pikkusiskonsa, pian 3-vuotias Reetta on ollut samat 7 kuukautta Tagesmutterilla eli perhepäivähoitajalla. Hänen kanssaan samantyyppistä kehityskeskustelua ei ole ollut, mutta kaikki tuntuu olevan mallillaan. Molemmat lapset menevät edelleen mielellään päivähoitoon eivätkä aamut ole tappelua missään kohtaa.

Tagermutterin pieni koira on liennyttänyt upeasti Reetan koirakammoa. Alun tilanteesta, jossa parin maitopurkin kokoista hauvaa paettiin kiireesti äidin syliin, on päästy pallonheitto- ja rapsutusvaiheeseen, jes!

Reetan saksan kielen kehittymisestä ei ole harmittavasti kovin tarkkaa tietoa. Ymmärtääkseni hän kuitenkin puhuu päivähoidossa, ja osaa vastata kyllä/ei -kysymyksiin oikein. Kovasti Reetalla tuntuu olevan mulle asiaa aina hoitopäivän jälkeen, tuntuu kuin hän purkaisi suomeksi kaiken sen, mitä ei ole saanut sanottua saksaksi. Kielellisesti hän oli ainakin suomeksi selvästi veljeään kehittyneempi, mutta niin kai tytöt usein voivat ollakin.

Syksyllä Reetta siirtyy Tagesmutterilta päiväkotiin – ja meillä kävi niin hieno tuuri, että hän pääsee samaan paikkaan jossa veljensä jo on!

Usein kuulemani puheet siitä, että jotkut lapset puhuisivat puolen vuoden jälkeen natiivitasoisesti uutta kieltä, ei siis ainakaan meidän perheessä pidä paikkaansa. Ehkä se koskee enemmän koululaisia, jotka joutuvat eri tavalla keskittymään ja vieläpä tekemään läksyjä?

En kuitenkaan ole piiruakaan huolissani, niin kauan kuin edistystä tapahtuu ja tärkeintä on, että molemmilla on päivähoidossa hyvä olla.

***

Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply micke jo 29.3.2018 at 01:43

    Kyllä ne lapset pian sujuvasti Saksaa puhuvat. Kokemuksesta puhun. Tykkään siitä että itsekin yrität pärjätä samalla kielellä, vaikka olisit voinut kysyä englanniksi jokunen asia mitä et ymmärtänyt päiväkodin varhaiskasvatuskeskustelussa.

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 5.4.2018 at 22:15

      Kiitos, tässä tapauksessa oli pakko pärjätä sillä saksalla mikä mulla oli, koska päiväkodin täti ei ollut englanninkielen taitoinen laisinkaan 😀 Ja kivasti nuo pienet näyttää vaihtavat lauseen pari jo keskenäänkin saksaksi – kohta voi varmaan stressata siitä että niiden suomi häviää 😛

  • Reply Jonna 29.3.2018 at 08:03

    Hyvältä kuulosta, sekä lasten kielitaidon kehittyminen että etenkin päiväkodin toiminta 🙂 Mun täytyy sanoa, että henkilökohtaisesti en tunne yhtään lasta, joka olisi oppinut ummikosta natiivitasolle puolessa vuodessa! Tosi hineoa, että teillä lapset uskaltavat käyttää puuttellistakin kielitaitoa. Omien lasten kohdalla ongelmia oli siinä, että pelkäsivät virheiden tekemistä ja se kyllä hidasti kielen käyttämistä.

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 5.4.2018 at 22:16

      Kiitos kommentista, en tiedä mistä olen tuon puoli vuotta kuullut mutta jäi kuitenkin mieleen 🙂

  • Reply Venla 30.3.2018 at 09:12

    Kiitos tekstistä. Niin kielenkehitys kuin ulkosuomalaisena päiväkodissa/koulussa-jutut ovat blogeissa ihan suosikkejani. Ja ylipäätään arkeen sulautuminen toisessa kulttuurissa. Mukavaa pääsiäistä.

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 5.4.2018 at 22:19

      Kiitos paljon! 🙂 Näistä on aina tarkoituskin kirjoitella tänne kaiken muun sillisalaatin väliin 🙂

    Leave a Reply