Autolla Saksasta Suomeen

Saatiin kesällä sen verran hyvä kokemus yöllisestä lähdöstä, että päätettiin tälläkin kertaa startata jo reippaasti ennen kukonlaulua. Nyt suuntana oli rakas Suomi kahdeksan kuukauden tauon jälkeen.

Herätyskellon pimputus klo 02.00 oli jotenkin epätodellista, varsinkin kun illalla nukkumatti oli selvästi tehnyt pikku oharit meidän kohdalla. Lapset olivat onneksi menneet nukkumaan täysin ongelmitta, heillekin oli yöllisen lähdön konsepti jo tuttu eikä erikseen sitä nukkumaan mennessä korostettu, ettei jännittäisi liikaa.

Osoitteeksi navigaattoriin näpyteltiin Malmö, Ruotsi klo 03.08, eli oltiin ihan aikataulussa. Ajo sujui joutuisasti, keli oli hyvä ja liikennettä hyvin maltillisesti. Toisiaan ohittavia rekkoja oli nyt pohjoiseen mennessä huomattavasti vähemmän kuin kesällä etelän suuntaan.

Ensimmäinen etappi oli yli 500km vain yhdellä aikuisten puskapissatauolla. Reetta veti sikeitä ja Armin tuijotteli innoissaan ohikiitäviä valoja pimeydessä. Keskinopeus oli 128km/h, joten matka taittui ihan rivakasti.

Suunnattiin kohti Puttgartenin satamaa Saksan rannikolla, josta lähtee Scandilinesin paatteja puolen tunnin välein kohti Tanskaa. Matka maksoi yhdeltä henkilöautolta, kahdelta aikuiselta ja kahdelta lapselta yhteensä 78 euroa.

Rajoittamattomien saksalaisten motareiden sivuvaikutuksena on polttoaineen reipas kulutus, joten oltiin ajateltu tankata satama-alueella. Vinkki vitonen tähän kohtaan: tankkaa ennen satamaa, koska satamassa ei ole huoltoasemaa. Lähin olisi ollut muutama kilometri aikaisemmin, muttei viitsitty enää lipputiskiltä kääntyä takaisinkaan.

Lippujen osto ja laivaan ajo sujuivat tosi kätevästi. Laiva oli kuin minikokoinen Tallinnan-pikapaatti, jossa yhdellä kannella kompaktisti asiakkaista tyhjä buffet (säälitti kun siellä oli kuitenkin höyryäviä ruokia tarjolla ja jengi vaan veti omista termareista kahvia sivupöydillä), tax free -myymälä, kahvila ja snack-ruokapaikka.

Linnoittauduttiin pienen lasten leikkipaikan kupeeseen ja muksut sai päästää suurimmat höyryt pihalle siinä. Kolmen vartin matka oli nopeasti seilattu ja saatiinkin kiirehtiä takaisin autolle, jotta päästään ajamaan laivasta pois.

Tanskassa ihailtiin upeaa auringonnousua ja pian tulikin kyltti, että tulee viimeinen ramppi jossa voi vielä poistua Tanskan puolelle, muuten joudut Ruotsiin. Ylitettiin Öresundsbron silta, joka tunnetaan paremmin Juutinrauman siltana. Vaikka kaikki Schengen maita ovatkin, meiltä tarkastettiin passit sekä Saksan ja Tanskan rajalla että Tanskan ja Ruotsin rajalla.

Malmö olikin sitten vain kivenheiton päässä, ja oltiin hotellilla klo 11 kieppeillä. Pyörittiin ympäri vanhaa kaupunkia, lounastettiin ja odoteltiin iltapäivällä saatavaa huonetta.

Ensimmäisen matkapäivän jäljiltä perheenjäsenet pienimmästä isoimpaan olivat yhtä kuitti. Lapset simahtivat illalla sohvasta avattuihin sänkyihinsä hämmästyttävän helposti ja vetivät unta aamuun saakka vain yhdellä heräämisellä. Herätys oli 06.00 joka on huomattavasti mukavampi aika kuin 03.00. Ja kun alla oli 8h yöunet, niin alkoi tuntua ihan lomalta.

Malmössä huomiota herätti maksamiskulttuurin totaalinen päinvastaisuus Saksaan verrattuna. Juuri kun ollaan opittu pitämään käteistä aina mukana, malmölaisen hotellin ja kahvilan kassoilla oli tiedotteet, jotka kertoivat paikkojen vastaanottavan ainoastaan korttimaksuja.

Pyhän Petrin kirkko Malmössä

Sainpa myös huomata, että jos nyt vaikka olenkin oppinut jonkin verran puhumaan saksaa, niin samassa suhteessa on vähäinenkin ruotsin taito tippunut pois päästä. Sain oikeasti tehdä töitä saadakseni suustani edes ”Tack så mycket” ja ”Var så god”. Onneksi englanniksi asiointi sujui ilman että tarvitsee erikseen tiedustella, puhutteko englantia.

Aamiaista napattiin hotellin viereisestä 7/11 kiskasta, koska aamiaistarjoilu alkoi hotellilla vasta samalla hetkellä kun meidän piti istua jo takaisin autossa. Muistuttelin lapsia sämpylän lomassa siitä, että kun mennään sitten Suomeen niin kaikki myös ymmärtää suomen kieltä. Ollaan välillä eletty kuin pellossa sen suhteen, mitä tulee puhumiseen julkisilla paikoilla.

Aamuruskoinen Skåne oli kaunis kuin postikortista. Kun ajettiin loitommas mereltä,maa alkoi peittyä valkoiseen huntuun ja lämpömittari sukeltaa alaspäin aste asteelta. Peltojen pinnat olivat kauttaaltaan sadunomaisen udun peitossa.

Matka kohti Tukholmaa ja Tallink Siljan terminaalia sujui tasaisesti, matkalla ei ollut sunnuntaina mitään ruuhkia tai muutakaan kummallista. Oltiin täysin ajallaan, ehkä jopa vähän etuajassa satamassa ja saatiinkin odotella tovi jos toinenkin, että päästiin ajamaan laivaan.

Laivalla meno oli taattua ruotsinlaivaa buffetteineen, leikkihuoneineen, Muumi-diskoineen ja neontikkuisine drinkkeineen. Parasta oli kuitenkin laivalta löytynyt suomalainen kaveriperhe, joka taas kerran todisti että maailma on pieni ja sattuma on hauska matkakumppani.

Nyt on mukavaa olla Suomessa ja lapsetkin pääsivät talven ensimmäiseen pulkkamäkeen tänään!

***

Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

1 Comment

  • Reply Joanna Sormunen 28.12.2017 at 23:44

    Kiitos kun jätit linkin blogipostaukseesi Viikon Kuva Maailmalta – Link Up Partyyn. Toivottavasti olet mukana myös ensi sunnuntaina!
    Yöajot on yllättävän mukavia. Mekin ollaan usein matkustettu niin. Ei ole yhtä paljon liikennettä ja lapset voi nukkua rauhassa.
    Minulle kävi muuten samalla tavalla ruotsin ja espanjan suhteen. Opin puhumaan espanjaa ja ruotsi hävisi aivoista.

  • Leave a Reply