Suomen suurin matkablogiyhteisö

Blogin 1-vuotissyntymäpäivät

Blogini täyttää huomenna yhden kokonaisen vuoden!

Tämä juttu on 170. julkaisemani postaus, joka tarkoittaa että olen julkaissut jotain lähes joka toinen päivä. Ja silti tuntuu ettei ehdi kertoa kaikkea, hassua.

Olen yrittänyt lähiaikoina miettiä, miltä tämä bloggaaminen (edelleen vähän vierastan tätä sanaa) minusta tuntuu, mitä se minulle antaa ja miksi sitä teen.

Düsseldorfissa, Reinin rannalla loppukesästä

Aloitin alunperin siksi, että olin tykännyt lukea muiden blogeja jo pidemmän aikaa. Aihealueet vaihtelivat oman elämäntilanteen mukaan; raskaus ja odotus, synnytyskertomukset (ette arvaakaan kuinka monta eri kertomusta luin!), vauva-arki, pikkulapsiarki, mitä näitä nyt on samaa genreä enemmän ja vähemmän. Muutamaa lifestyleblogiakin vilkaisin aina välillä, mutta niihin en oikein osannut samaistua syvällisemmin.

Olin miettinyt ohikiitävinä hetkinä oman blogin perustamista, mutta ongelmaksi muodostui aiemmin punaisen langan puuttuminen. Tämän tajuaminen oli harmittavaa ja siinäkin mielessä lannistavaa, koska se sai minut ajattelemaan, ettei omassa elämässä sitten vaan vissiin ole mitään erityistä sisältöä. No nyt tuli ehkä vähän dramaattinen ilmaisu, mutta jokatapauksessa siitä arjesta en olisi osannut ammentaa oikeasti jotain fiksua kirjoitettavaa.

Mutta sitten. Sitten tuli Miehen mahdollisuus työskennellä ulkomailla ja samalla minulle ojennettiin tulevan blogini punainen lanka kuin kultatarjottimella.

Pyörittelin ajatusta blogin aloittamisesta varmaan toista kuukautta, ja samalla aloin ahmia muiden Saksassa asuvien suomalaisten kirjoituksia. Tässä kohtaa erityisterveiset London and Beoyndin Lenalle, Lempipaikkojani Jonnalle ja Ajatuksia Saksasta Oilille – te olitte silloin mun infopankki, inspiraatio ja esikuvat (no ootte te vieläkin!). Tutustuin Rantapallon blogialustaan, testailin erilaisia ulkoasuja blogille, asensin Google Analyticsin, kirjoitin ensimmäiset luonnokset. Ehdin tehdä kaikkea tällaista, koska viimeinen varmistus Miehen töistä antoi hieman odottaa itseään.

Kun sopimukset oli allekirjoitettu, pääsin julkaisemaan ensimmäisen juttuni. Oli huumaavaa nähdä omaa tekstiä täysin avoimesti kenen tahansa luettavana. Ensimmäisen vuorokauden aikana sivulla kävi 45 henkeä. Olin päättänyt pitää kynttilääni vakan alla sen aikaa, että ehtisin julkaista useamman jutun. Tämä ihan siksi, että itseäni ärsytti suunnattomasti löytää uusi blogi, jossa ei kuitenkaan ollut muuta luettavaa kuin ”hei mulla on uusi blogi”.  Vasta jonkin ajan kuluttua laitoin kavereille linkin blogiin ja joulun alla perustin blogille  Facebook-sivun.

Lisäksi olin päättänyt, että pyrin julkaisemaan edes jotain ehkä jopa joka päivä, vähintään joka toinen päivä. Taas kerran siksi, koska itsekin tykkään samaan tapaan tiuhaan päivittyvistä blogeista. Eikä tämä ollut hankalaa lainkaan, kun joka päivä nytkähti joku tulevaan muuttoon liittyvä asia eteenpäin. Kolmanneksi olin päättänyt, että en aio stressata blogin kuvista. En ole kovin visuaalinen ihminen, enkä halunnut alkaa kilpailemaan tällä osa-alueella.

Düsseldorfin Oberkassel

Nyt vuoden jälkeen – en todella vieläkään voi sisäistää, että tässä on jo vuosi mennyt – blogi on niin merkityksellinen osa elämääni, että olen ihan tavattoman tyytyväinen itseeni, että tähän hommaan ryhdyin. Blogini seilaa turvallisesti ulkosuomalaisuuden, matkustelun ja lapsiperhearjen ristiaallokossa, ja näin se varmasti tulee tekemään jatkossakin. Sellainen pieni sekamelska, mutta koska nautin vapautta julkaista mitä haluan, aijon vakaasti jatkaa samalla linjalla.

Tähän kohtaan kuuluu vilpittömät kiitokseni kaikille lukijoilleni; ystävilleni, perheelle, tutuille ja tuntemattomille, jotka olette olleet virtuaalisesti mukana meidän asettumisessa Saksaan. Miehelle, joka ymmärtää vaimon linnoittautumista koneelle ja käy tunnollisesti tykkäämässä jokaisesta blogin julkaisusta Facebookissa. Vaikka kirjoitankin eniten omaksi ilokseni, muistoksi tulevaisuuteen, niin kyllähän tähän paljon mielummin kuluttaa lukemattomia tunteja aikaa iltaisin, kun joku muukin on siellä ruudun toisella puolella.

Kiitos.

Huomenna on siis juhlan paikka! Luvassa mielenkiintoinen lahjaidea lapsille oikein alekoodien ja arvonnan kera – tervetuloa kurkkimaan heti aamusta!

Jenni – H niin kuin Hausfrau

***

Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Jonna / Lempipaikkojani 30.11.2017 at 14:06

    Kiitos 🙂 Kiva, kun aloit bloggaamaan, tekstejäsi on ilo lukea! Ja on ollut myös kiva tutustua ihan livenäkin. Ja hei, mä oon melkein kateellinen sun miehestä, mun mies ei ikinä tykkää yhdestäkään mun julkaisusta (ei ole aktiivinen Facessa)… ei taida edes lukea mun blogia. Kannustaa kyllä onneksi muuten.

  • Reply Venla 1.12.2017 at 21:11

    Onnea 1-vuotiaalle. Sun blogi on ihana, siitä tulee aina positiivinen fiilis.

    Ja ihana tuo sun kuva ?

  • Leave a Reply