Hausfrau pääsi hommiin!

Olen yleensä tupannut kirjoittamaan täällä blogissa kaikista asioista hyvin tuoreeltaan. Lähinnä siksi, että silloin yksityiskohdat ovat vielä parhaiten muistissa ja saan tekstiin mielestäni eniten tunnetta ja pieniä vivahteita mukaan. Nyt on kuitenkin yksi asia, josta en ole täällä vielä aiemmin hiiskunut (ja toisaalta mietin hiiskunko vieläkään, mutta koska huomaan että asia kuumottelee takaraivossa sen verran, joten se on pakko nyt purkaa täällä):

Olen saanut työpaikan!

Tästä haaveesta (?) vihjasin jo syksyllä, kun lapset aloittivat päivähoidon. Oltiin Miehen kanssa puhuttu lähinnä saksalaisen Minijobin tyyppisestä hommasta, ja sellaisen minä nyt sain. Minijob on saksalainen systeemi, joka mahdollistaa sivutoimisen työnteon. Minijobissa saa tienata max. 450 euroa/kk, jolloin siitä ei tarvitse maksaa veroja eikä sairasvakuutusmaksuja. Perheverotuksen luvatussa maassa koko perhe kuuluu Miehen sairasvakuutuksen piikkiin, ja Minijob ei torpedoi tätä. Isommat kuukausitulot sen sijaan pakottaisivat minut hankkimaan oman sairasvakuutuksen.

Miten sain töitä?

Lähikauppamme ovessa oli reilu kuukausi takaperin lappu, että he etsivät työntekijää, ja nimenomaan Minijobilaista. Vanhana kaupantätinä opiskeluajoilta olin vähän tällaista työtä mielessäni pyöritellytkin. Seuraavana päivänä rohkaistuin, ja kävin kaupalla aamupäivällä. Myymälävastaavan kuva roikkuu tervetulokyltin alla, joten painelin suoraan hänen pakeilleen. Sönkkäsin sujuvalla saksan ja englannin sekoituksella kysymykseni vapaasta työpaikasta, ja sain ohjeistuksen tuoda CV. ”Saa olla englanniksi, mutta älä nyt suomeksi sentään tuo”. Asia selvä.

Iltapuhteena olikin sitten CV:n päivittäminen ja kiikutin sen sitten seuraavana aamuna kaupalle. Viikonlopun yli sai odottaa, ja alkuviikosta tuli puhelu, että he haluaisivat minut haastatteluun. Haastattelussa olikin työsopimuspaperit (maltilliset 8 sivua) valmiina, ja olin tapaamisesta vartissa ulkona. Paperit sain sentään kotiin täytettäväksi eli käännettäväksi sanakirjan kanssa. Työajaksi kirjattiin 9h/viikko, joka kuulostaa vähintäänkin hellyttäävältä.

Paperit piti toimittaa kaupalle, josta ne lähtivät eteenpäin pääkallonpaikalle. Käsittely kesti vaivaiset kaksi viikkoa, ja sitten oli ensimmäisen työvuoron aika. Olin täysin asennoitunut siihen, että tällainen kielipuolimamu  laitetaan hyllyttämään tavaroita tai tekemään jotain muuta vastaavaa. Että ei nyt ainakaan kassalle. Näin olin jo ehtinyt kertoa niille, joille oli aiheesta ylipäänsä ehtinyt kertoa.

Ensimmäinen työpäivä

Aamulla jännitti. Jännitti niin perskuleesti, etten muista milloin viimeksi. Kaiken lisäksi – tai ehkäpä onneksi! – edellisenä iltana olin hillunut The Rasmuksen konsertissa itsekseni, joten sain todellakin jotain muuta ajateltavaa. Päivä oli muutenkin täynnä ohjelmaa, joten oli etukäteen aikatauluttanut sen itselleni vartin tarkkuudella. Milloin pitää herätä, viedä lapset, varata vartin extra koska lapset jne… Aamu meni kuitenkin ihanasti, lapset toivottivat Hyvää työpäivää äiti!,  ja astelin tekaistun itsevarmoin askelin kaupalle.

Pääsin alkuunsa tekemään tietokoneella takahuoneessa eräänlaisen online-kurssin saksalaisista ikärajoista koskien alkoholin ja tupakan myyntiä. Ihan hyvä, että tuli tällainen tehtyä, opinpahan samalla että olutta ja viiniä  saa myydä 16-vuotta täyttäneille! Myymäläpäällikkö päätti puhua minulle tuona aamuna vain saksaa, ja sain sieltä puhetulvan välistä napattua sanat, ”kun menet kassalle”. 

Mitäh? Enhän mä voi mennä kassalle! Enhän mä ymmärrä yhtään, jos joku kysyy jotain! Apua!

Nämä olivat ne ensifiilikset. Sitten vaan hengitys syvään ja sama uudestaan. Sain samaan hengenvetoon kuulla, että minut perehdyttää nainen, joka ei puhu sanaakaan englantia. ”Teillä tulee olemaan hauskaa”, totesi myymäläpäällikkö ja iski silmää. Oujee!

Epämukavuusalueella

Ruokakauppa on ruokakauppa, olipa sitten Suomessa tai Saksassa. Näin ollen itse kassajärjestelmä oli heti alusta lähtien ihan simppeli, mutta kyllähän siinä tuli kaikenlaisia pikkuhaasteita. Kuten Lidleissä asioivat tietävät, vihannekset ja hedelmät punnitaan kassalla. Se on hyvin yleistä Saksassa, ja olen aina miettinyt, mistä kassalla työskentelevät henkilöt tietävät, mikä tomaatti nyt on mikäkin, puhumattakaan vaikkapa omenalajikkeista. No, ne nyt on vaan sitten asioita, joita pitää tietää. Omalla kohdalla tähän toi lisämausteensa se, etten tiennyt edes kaikkien vihannesten nimiä! Kyssäkaali saksaksi?! Hyvä kun hädintuskin tiedän, miltä se näyttää. No nyt tiedän, ja aika moni niitä tuntuu ostavan.

Paistopistetuotteita on pitkä liuta, ja jokaisella on oma pikanumerokoodinsa, jotka oppii ulkoa ajan kanssa. Toinen vaihtoehto on etsiä tuotteen kuva listasta tai kysyä asiakkaalta, minkähän niminen sämpylä tässä mahtaisi olla?

Kaikki nämä vielä menee, mutta sitten tuleekin se kompastuskivi, eli loppusumman tavaaminen saksaksi. Saksaa osaamattomille tiedoksi, että numerot sanotaan täällä melkein yhtä vaikeasti kuin ranskaksi (se on ihan oma lukunsa!). Nollasta kahteenkymppiin menee ihan hyvin, mutta sitten aletaankin kääntämään numeroiden järjestystä. Esimerkkinä 63 sanotaan ”dreiundsechzig” eli kolme ja kuusikymmentä. Siitä sitten luontevasti sanomaan loppusummaa. Onneksi takanani on iso ruutu, josta asiakas voi sitten tarkistaa sen oikean summan.

Työvuoroja on nyt takana muutama, ja ehkä tämä tästä jossain kohtaa helpottuu. Tässä alkutunnelmat, lisääkin olisi taas kirjoitettavaa mutta palaan asiaan varmasti vielä myöhemmin. Koeaika on kolme kuukautta, pitäkäähän mulle peukkuja!

Pakko tähän loppuu heittää pieni loppukevennys. Arminhan ei varmasti edes muista aikaa, kun oli Suomessa päiväkodissa minun ollessa päivätöissä. Reetan olemassaolon aikana en ole ollut töissä ollenkaan, joten heillä ei oikein ole minkäänlaista käsitystä siitä, että äitikin voisi tehdä töitä. Heille malli töistä tulee nyt isältä, joka sitten tekeekin töitä kahden edestä.

Kun kerroin lapsille, että äiti menee töihin, Armin katsoi minua taas pää kallellaan ja kysyi kauhuissaan ”Mutta äiti, miten me sitten voidaan elää täällä!?”.

Raukkaparka varmaan luuli, että alan tekemään samanlaisia tunteja kuin iskä, ja että hän on Reetan kanssa kahdestaan kotona. Piti selventää, että äiti käy töissä ihan vaan silloin, kun te olette päivähoidossa!

***

Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

26 Comments

  • Reply Heini 27.11.2017 at 21:24

    Voi kun jännää! Onneksi olkoon työpaikasta! 🙂 Kyllä minuakin niin jännitti töissä, kun piti ensimmäistä kertaa soittaa verotoimistoon ja varsinkin, kun puhelimessa on vielä hankalampi ymmärtää toista. Mutta tässä se lähtee, pidän peukkuja ei-enää-pelkästään-Hausfraulle!

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 5.4.2018 at 21:58

      Kiitos tuhannesti!

  • Reply Terhi 27.11.2017 at 21:26

    Hui, vautsi ja onnea! Äkkiä sitä oppii ?

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 5.4.2018 at 21:58

      Kiitos, eiköhän 🙂

  • Reply Henna 27.11.2017 at 22:17

    Hei, ihan huippua Jenni!!! Tsemppiä uusiin haasteisiin. Nyt opit kieltä tosi hyvin kun =) ja kiitos ihanasta blogista. Se hieman helpottaa mun Düsseldorfkoti-ikävää 😉

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 5.4.2018 at 21:59

      Olisi ihanaa nähdä jos tuut käymään! Ja kiitos 🙂

  • Reply Kati Suomalainen im Allgäu 27.11.2017 at 23:06

    Kuules tuossa sitä saksaa oppii!! Opit kaikki hedelmät ja vihannekset tuosta vaan. Zemppiä!! 🙂

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 5.4.2018 at 22:00

      Hedelmät, vihannekset ja numerot 😀 Kiitos 🙂

  • Reply Heli T 27.11.2017 at 23:59

    Ihan huikeeta Jenni, sulla on ihana blogi ja onnea työpaikan johdosta! Kokemustahan sulla on kauppahommista jo entuudestaan, joten kieli ainut haaste ?

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 5.4.2018 at 22:01

      Kiitos paljon, juuri näin homma muuten hanskassa mutta kielestä saa haastetta 🙂

  • Reply Miia A 28.11.2017 at 00:53

    Ihanan rohkaisevaa, että sait töitä vaikka saksankieli ei aivan hallussa olekaan. Tulin hieman yli kuukausi sitten Saksaan, ja jo nyt alkaa tämä kotona istuminen masentamaan. Ei vaan osaa nauttia tästä tyhjänpanttina olosta, kun poikaystävä käy töissä. Toivotaan, että joku minutkin kielipuolena palkkaa. Tsemppiä sinulle!

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 5.4.2018 at 22:02

      Varmasti sinullakin tärppää, rohkeasti vaan kokeilemaan 🙂

  • Reply Jonna 28.11.2017 at 09:35

    Hienoa, onnea työpaikasta!

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 5.4.2018 at 22:02

      Kiitos paljon 🙂

  • Reply Riikka / Vihreän saaren emäntä 28.11.2017 at 12:46

    Onnea Hausfrau (pitääkö sun nyt vaihtaa blogin nimeä ;)!
    Ihan mielettömän hieno juttu ja tuo minijob -systeemi kuulostaa todella hyvältä. Pakollinen kielikylpy luvassa.

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 5.4.2018 at 22:03

      Kiitos paljon, samaa mietin tuon blogin nimen kanssa 😛

  • Reply Katriina 28.11.2017 at 14:42

    Wer nicht wagt der nicht gewinnt, sanoo saksalainen sananlasku. Netistä löysin sille 14 käännöstä, mutta sanoisin että rohkea rokan syö. Pidän peukkuja!

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 5.4.2018 at 22:03

      Jes, kiitoksia!

  • Reply Raija 28.11.2017 at 21:41

    Onnea tyopaikasta! Se on ihan mieleton fiilis kun paasee ulkomailla kiinni tyoelamaan! Nauti jokaisesta yhdeksasta tunnista ja sitten taas siitta ihanasta tiedosta ettei tyo ole nyt kokopaivaista. 🙂

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 5.4.2018 at 22:04

      Kiitos, juuri näin aion tehdä! 🙂

  • Reply Zana 29.11.2017 at 06:52

    Vitsi, että oot rohkee! Hieno homma kun uskalsit mennä, alku aina hankalaa, mutta ajan kanssa helpottaa!

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 5.4.2018 at 22:05

      Voi kiitos! Näin se on pakko uskoa, että tapahtuu 🙂

  • Reply Marjo 30.12.2017 at 20:31

    Uteliaisuuttani kysyn, millainen on kaupan”tädin” palkka suhteessa vastaavaan työhön Suomessa, osaatko sanoa?

    • Reply Valkkis / https://www.rantapallo.fi/hausfrau/ 30.12.2017 at 21:02

      Kurkkasin Suomen kaupan alan TES:n, ja näyttäisi että palkka menee about samaan kuin lähtötaso siellä (~10€/h). Saksassa tästä ei vaan mene nyt niitä veroja. Minimipalkka lienee Saksassa tällä hetkellä n. 8,50€, joten on hieman tuota korkeampi 🙂

  • Reply Kaisa 4.3.2018 at 12:45

    Ihan mielettömän rohkea olet. Takana itsellä neljä vuotta Sveitsissä kahden pienen lapsen kanssa kotona ja en voi muuta sanoa kuin, että saat olla kyllä niin ylpeä itsestäsi! Kuulostaa ihan kamalan jännittävältä istua kassalla ja miettimässä miten saa edes hinnan sanottua. Itselle riitti se Aldissa käynti ja asiakkaana eri tilanteista selviäminen ilman kielitaitoa.

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 5.4.2018 at 22:07

      Voi kiitos paljon, jännitys oli kyllä todella kova, mutta jotenkin siitä pääsee sitten yli 🙂

    Vastaa käyttäjälle Heli T Cancel Reply