Eingewöhnung – saksalaiseen tahtiin päiväkotiin

Arminin tutustumisjakso päiväkodissa on päättynyt, aikaa tähän vierähti 4 viikkoa. Suomalaisittain siis verrattain pitkä aika, saksalaisittain ymmärtääkseni aika keskiverto. Alkuunsa pyörittelin silmiäni kuullessani näin pitkistä tutustumisjaksoista, mutta nyt kun se on ohi, mielipiteeni on pehmentynyt.

Eingewöhnung eli tutustumisjakso päiväkotiin ”Berliinin mallin” mukaan on hyvin yleinen käytäntö Saksassa. Tavoitteena on siis rauhallisesti tutustuttaa lapsi päiväkodin ympäristöön, ensisijaiseen hoitajaan ja opetella olemaan erossa vanhemmasta. Kokonaiskesto riippuu siitä, kuinka hyvin lapsi ”suoriutuu”, ts. joku sopeutuu nopeammin ja joku hitaammin, ja suunnitelmaa viilataan yksilöllisesti jokaisen lapsen kohdalla.

Pähkinänkuoressa Berliinin mallissa ensimmäisenä kolmena päivänä lapsi on tunnin verran päiväkodissa vanhemman kanssa. Vanhemman on kuitenkin hyvä pysyä passiivisena, ja antaa lapsen tutustua paikkaan rauhassa. Neljäntenä päivänä vanhempi poistuu näkyvistä puoleksi tunniksi, viidentenä tunniksi ja sen jälkeen aikaa pidennetään puolella tunnilla päivittäin, ellei hoitohenkilökunta katso parhaaksi hidastaa tahtia. Tarkemmin ohjeistukseen voi tutustua englanniksi täällä.

Alunperin olisin ollut valmis paljon lyhyempäänkin Eingewöhnungiin. Ajattelin, että lapsihan saa ihan väärän mielikuvan päivähoidosta, jos äiti istuu siellä mukavasti aina lähettyvillä. Mutta kun viikot etenivät, jouduin toteamaan itselleni, että tällainen vähän pidempi kaava sopi myös minulle  hyvin. Olen ollut niin tiiviisti lasten kanssa, että äitikin tarvitsi hieman aikaa opetella olemaan erossa. Edelleenkin huomaan olevani iltapäivisin hieman levoton ja odottelen, milloin kello tulee sen verran että voin lähteä kävelemään päiväkodille päin. Ja sitten illalla kuitenkin odotetaan, että milloinkas nämä pikku mussukat voisi laittaa unille… Elämän paradokseja!

Berliinin mallin mukaan toteutetussa tutustumisessa yksi hoitaja on vastuussa lapsen kanssa olemisesta koko jakson ajan. Arminin ryhmässä on kaksi hoitajaa, joista nuorempi oli hänen kanssaan tiiviisti ensimmäiset päivät. Hieno ajatus tämä, että vain yksi uusi aikuinen kerrallaan tulee tutuksi lapselle – tavallaan. Kun kysyin alkupäivinä, kenen kanssa Armin oli leikkinyt päiväkodissa, hän vastasi pysäyttävästi ”Vain sen toisen open kanssa. Se toinen opettaja ei halua tutustua muhun”.  Voi apua mikä ajatus pieneltä ihmiseltä!

Olin etukäteen pohjustanut, että opettajat haluavat tosi kovasti tutustua Arminiin ja että ne ovat tosi iloisia, että Armin tulee heidän päiväkotiinsa. Tämän kommentin jälkeen mun piti ensin selventää lapselle, että he ovat varmasti ajatelleet, että tutustutaan uusiin aikuisiin pikkuhiljaa, yksi kerrallaan. Seuraavana aamuna pyysin päiväkodilla, että voisiko tämä toinenkin opettaja viettää aikaa Arminin kanssa, että saataisiin tämä väärinkäsitys kumottua. Tämä otettiin hyvin huomioon.

Pitkä tutustumisjakso vaatii vanhemmilta ääretöntä joustavuutta. Olen sivusta seurannut Arminin päiväkotikaverin perheen aikataulutuksia tilanteessa, jossa molemmat vanhemmat ovat töissä ja silti Eingewöhnung kestää viikkoja. Heillä siis lapset ovat olleet aiemmin jo päivähoidossa, mutta kyseessä on päiväkodin vaihto muuton vuoksi. Onneksi heillä on joustavat työnantajat ja mahdollisuus tehdä töitä kotoa käsin, muuten en ymmärrä miten tilanteesta olisi selvitty, kun isovanhempia tai muitakaan tukiverkkoja ei ole käytettävissä. Ei todellakaan käy kateeksi.

Päiväkodilla tuntuu myös olevan hyvin vahva sananvalta siihen, miten Eingewöhnung todella etenee. Jos hoitaja on vaikka sitä mieltä, että tänään lapsi oli apean oloinen kolmen tunnin jälkeen, päiväkodissa oloaikaa ei pidennetä seuraavana päivänä puolella tunnilla, vaan pitäydytään siinä kolmessa tunnissa kunnes sujuu paremmin. Arminin kohdalla pidettiin pieni tasaus puolivälissä tutustumisjaksoa. Hän oli käynyt aina heti lounaan jälkeen hakemassa aiemmin askartelemani perhevalokuvavihkon, ja tästä hoitajat olivat päätelleet että ikävä iski. Vaikka aikani tätä harmittelin, muutaman päivän jälkeen palattiin takaisin pidennettyihin päiviin.

Jotain taikaa tässä perusteellisessa perehtymisessä kyllä taitaa olla, koska en ole tainnut yhtenkään aamuna kuulla yhdenkään lapsen itkevän vanhempansa perään. Tai sitten olen vain sattunut paikalle jotenkin satumaisiin aikoihin.

***

Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply