Viikonlopun kuulumiset

En ole pitkään aikaan kirjoitellut ihan meidän tavallisesta menosta. Ehkä johtuen siitä, ettei kaikki enää ole niin uutta ja ihmeellistä. Mutta kun omien kuulumisten välittämiseen tämä blogi ihan alunperin on luotu, niin koitetaan kerrankin taas jatkaa sillä linjalla.

Tällä hetkellä tuntuu, että viikot vaan sujahtavat ohi. Päivähoidon aloittaminen rytmittää jokaista arkiaamua, vaikkakin toistaiseksi vielä ollaan saatu viettää ne lähes ilman kiirettä ja herätyskelloa. Hoitopaikoissa ei ole tarvinnut olla kuin vasta yhdeksän aikaan. Enemmän voisin itse tsempata aamulähtöjen ennakoinnin kanssa. Lasten sisä- ja ulkovaatteet voisi laittaa illalla kasaan muutamassa minuutissa, aamuisin tuntuu että joudun juoksemaan vartin taloa ympäri etsien milloin pipoa, milloin housuja tai juomapulloja. Sää on ollut niin vaihtelevaa, että ulkovaatteiden on oltava sarjaa ”varaudu kaikkeen”, ja tosi tarkkana saa olla, ettei nyt vilustuttaisi kukaan.

Molemmat lapset saavat lounaan hoitopaikoissa, joten mun ei tarvitse valmistaa nyt kuin yksi lämmin ateria päivässä. Noinkin pieni asia tuntuu vapauttavan henkistä kapasiteettia, ja tietysti myös ihan konkreettista aikaa johonkin ihan muuhun. Siinä nyt on kyllä jääneet omat lounaat sitten samalla vähän miksikä sattuu. Tai sitten innostun laittamaan kunnon salaatin, josta saan kerrankin syödä kaikki juustot ihan itse (yleensä lapset närppii kaikki ylimääräiset juustopalat).

Perjantaina Mies taisi tulla ensimmäistä kertaa sitten alkuviikon kotiin niin, että lapset olivat vielä hereillä. Jaksan kyllä nostaa hattua, että pitkän viikon jälkeen hänellä riittää vielä virtaa härvätä lasten kanssa, vaikka sohvallekin olisi varmasti mukava lösähtää.

Lauantaina jatkuivat taas lasten liikuntakerhot eli liikkarit. Tai ne taisivat alkaa jo pari viikkoa sitten samaan aikaan koulujen kanssa, mutta oltiin vähän kipeenä ja muualla menossa aiemmin. Kesän tauko liikkareista taisi tehdä vain hyvää. Reetta osallistui ensimmäistä kertaa kaikkiin alkuleikin liikkeisiin. Aiemmin hän on tyytynyt juoksemaan ja katsomaan kun äiti suorittaa leikkilauluun kuuluvat pyörähdykset ja taputukset.

Armin lähti omaan ilman vanhempia olevaan ryhmäänsä kuin päiväkotiin, eli reippaasti pusun ja halin kautta. Aiemmin hän on helposti tunnin aikana juossut liikuntasalista kyynel silmässä ulos muutaman kerran tunnin aikana, syynä milloin mikäkin ikävä, mutta nyt koko tunti sujui täysin ongelmitta. Meidän reipas pieni!

Leikkipaikoilla Armin ja Reetta ovat oppineet mielestäni todella hellyyttävän taidon. Jos Reetta ei pääse itse kiipeämään johonkin, Armin asettautuu portaaksi ja auttaa näin pikkusiskon ylös. Sama opittiin tänään myös toiseen suuntaan, kun Reetta ei uskaltanut tiputtautua tasolta alaspäin. Tässä yksi esimerkki sisarussuhteen syventymisestä, josta kirjoitinkin jo aiemmin.

Lauantai-iltana vierailtiin Arminin saksalaisen päiväkotikaverin perheen luona. Tämä äiti, johon tutustuin heti ensimmäisessä vanhempaininfossa, on todella mukava tyyppi, ja hänellä on vain hieman Arminia ja Reettaa nuoremmat tyttö ja poika. He asuvat tällä hetkellä toisessa kaupungissa, mutta muuttavat piakkoin aivan meidän lähelle.

Vietettiin mukava iltapäivä, tai no melkein iltaanhan se venyi, ja saatiin aikaan mielenkiintoiset keskustelut mm. siitä, missä oikea  Joulupukki asuu, millaisia lomamatkoja ollaan tehty ja päästiin juuri avautumaan Suomen alkoholipolitiikasta, kunnes todettiin että väsyneet lapset kannattaa lähteä viemään kotiin heti eikä hetkeä myöhemmin. Jutunaiheita siis ainakin riittää myös seuraavalle kerralle, joka sovittiin että järjestetään sitten meidän luona.

Tänään syötiin rauhassa aamiainen (tai miten rauhassa sen nyt voi 2v ja 4v kanssa syödä, mutta kuitenkin), ja mietittiin sitten että mitäs nyt? Vaikka lapsilta muutama yskäisy pääsikin, päädyttiin kuitenkin noudattamaan sunnuntaiperinnettä, eli lähteä uimaan. Kokeiltiin viime viikonloppuna uutta uintipaikkaa, Hildoradoa, joka oli ihan jees lähinnä vaihtelun vuoksi, mutta tänään suunnattiin suosiolla meidän vakkaripaikkaan Tönisvorstiin. Uinnin jälkeen kurvattiin Burger Kingiin vain todetaksemme, että tykätään kyllä Mäkkäristä enemmän.

Illemmalla olisi tarkoitus vaihtaa mun polkupyörään uudet renkaat ja ehkä käydä vielä ilta-ajelulla pitkästä aikaa.

Sellainen viikonloppu! Mukavan rentoa, sopivassa tasapainossa ohjelmaa ja vapaata.

***

Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Viherjuuria 18.9.2017 at 12:15

    Peruselämä on sitä parasta aikaa <3

    • Reply Valkkis / https://www.rantapallo.fi/hausfrau/ 26.9.2017 at 12:03

      Näinpä, siihen on hyvä välillä pysähtyä 🙂

    Vastaa käyttäjälle Viherjuuria Cancel Reply