Juhlasta juhlaan – pitkä viikonloppu Suomessa

Neljän yön Suomen-reissu saatiin tänään onnistuneesti päätökseen, kun laskeuduttiin aikataulussa Düsseldorfin lentokentälle raikkaasti aamulla heti yhdeksän jälkeen.

Pohdin kovasti lähtiessä, miltä tuntuu mennä käymään Suomessa, kun en kuitenkaan koskaan elämässäni ole ollut sieltä näin pitkää aikaa poissa. Vaikka eihän nyt toki reilut 2kk ole elämän mittakaavassa kovin kummoinen aika, mutta silti. Tunnustelin tarkasti fiiliksiäni ajaessamme punaisella vuokra-autolla Helsinki-Vantaalta kohti helsinkiläistä kotilähiötämme, mutta vaikka nyt kuinka yritän, niin tunneviisari ei värähtänyt huomattavasti suuntaan taikka toiseen. Oli ihan pakko ajella oman, nyt vuokrattuna olevan kotimme ohitse, mutta siellä se näytti tönöttävän kuten ennenkin.

Vaikka pyrähdys Suomeen ei siis itsessään herättänyt elämää suurempia tuntoja, parhaimmat asiat olivat ehdottomasti perheenjäsenten ja ystävien näkeminen. Ja vielä parhaimmassa tapauksessa heidän omissa kodeissaan, koska viime vuosi oli aika rankka, enkä ole koskaan vieraillut sairaalassa niin montaa kertaa kuin tuolloin.

Kun samaan viikonloppuun mahtuu aina ihanat juhlat eli ristiäiset, ja lisäksi vielä meidän omien lasten yhteisynttärijuhlat, oli lyhyt aika Suomessa käytetty ehdottoman iloisissa merkeissä. Arminilla ja Reetalla on vain muutaman päivän vajaat tasan kaksi vuotta ikäeroa, joten olen ajatellut järjestää heille yhteisjuhlat ainakin seuraavat 10 vuotta. Juhlaväkenä kaikkien aikuisten lisäksi about kahdeksantoista max. 7-vuotiaan (!) lapsen joukkio saa nimittäin ihan railakkaan härdellin aikaiseksi, joten sitä kestää aika tarkkaan just tuon kaksi tuntia vuodessa.

Vaikka usein olenkin tykännyt väsätä tarjoiluita (lasten)juhliin, päädyin nyt menemään aivan suosiolla helpoimman kautta. Kaiken kruunasi ”maailman nopein jäätelökakku”, joka tehdään juuri ennen tarjoilua litran jäätelöpaketeista. Liian helppoa ollakseen totta. Haastavinta taisi olla arvioida, minkä verran jäätelöä tarvitaan, mutta sanotaanko vaikka että ainakin sitä riitti kaikille!

Ruokapuolella ehdittiin muuten syödä melkein kaikkea mitä oltiin kaavailtukin: karjalanpiirakoita, piimää, mämmiä vaniljakastikkeella, maksalaatikkoa, korvapuustit kahvilassa ja vielä bonuksena voileipäkakkuja ristiäisissä. Mukaan saatiin tuotua mannaryynejä, ja oli tarkoitus tuoda kaikkea muutakin, mutta jotenkin mä vaan onnistuin kokonaan unohtamaan tehdä tällaisen kauppareissun. Ja toisaalta meidän matkalaukut oli aika pulleita lasten synttärilahjoista (ihan super-iso kiitos kaikille!).

Mukaan ottamani lasten ulkovaatevalinnat osuivat ihan hyvin kohdilleen, eikä kurahousuja tarvittu vaikka yhtenä iltana vettä vihmoikin. Sunnuntain virpomiset jäivät meiltä nyt tekemättä, vaikka siihen teoriassa olisi ollut mahdollisuus (joka olisi vaatinut taas x-määrän lisätyötä ja valmistelua, johon minulla ei nyt riittänyt paukkuja), joten pakko oli vaan todeta, ettei kaikkea voi ahnehtia ohjelmaan. Pelkäsin lähinnä sitä, että mahtaako Armin pettyä kun ei pääse virpomaan, mutta myöhemmin samana päivänä olevat synttärijuhlat onneksi varastivat huomion kiitettävästi.

Seuraavan kerran ollaan suunniteltu menevämme Suomeen keskikesän juhlan eli tietysti Juhannuksen aikaan, johon on vain reilut pari kuukautta. Koko perheen lennättäminenkin muuttui kuin taikaiskusta taas hieman kalliimmaksi, kun Reetalla napsahti 2 vuotta mittariin. Tässä kohtaa huomiona muuten, että jos matkustaa lapsen kanssa, joka täyttää matkan aikana  kaksi vuotta, joutuu maksamaan korkeamman hinnan molempiin suuntiin. Alle 2-vuotiaathan lentävät ilmaiseksi vanhemman sylissä ilman omaa istumapaikkaa. Mutta onhan tuo Reetta jo iso tyttö, vetää hienosti omat matkatavaransakin upouudessa lentolaukussaan.

Lentokoneviihdykkeinä toimivat tällä kertaa tarrat, tarrakirjat, puuvärit, piirustusvihkot, hyppinen ja heiluminen paikalta toiselle (oli sen verran tyhjää taas), pöytien laskeminen ja nostaminen toistuvasti, tarjoiluvaunusta ostetut sipsit ja juustokeksit, minikirja rakennustyömaasta, iPadiltä Ryhmä Hau -peli (Reetta osaa pyytää ”Hau pelaa”) ja pari jaksoa Muumeja. Lentäminen lasten kanssa kyllä tuntuu helpottuvan kerta kerralta. En myöskään itse tunne sen kummempaa lähtöstressiä enää itse lentämisestä tai lentokentällä olemisesta. Tajusin vasta Suomeen saavuttuamme, etten ollut lähtiessä millään tavalla varautunut vaikkapa lennon myöhästymiseen tunneilla, matkatavaroiden hukkumiseen tai edes vaihtovaatteiden tarpeeseen, hups!

Sen verran paljon oli ohjelmaa, että vaikka ihan koko aikaa ei oltukaan liikkeellä niin rauhallisia hetkiä ei jäänyt liiaksi. Ne muutamat jotka vietettiin Anopin hoteissa kulutettiin Miehen kanssa lähinnä vuorotellen nukkuen. Lapsiperheen arkiromantiikkaa taas parhaimmillaan, haluatko mennä nukkumaan hetkeksi, kulta? 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply