Koska blogillani tuntuu olevan jo muitakin lukijoita kuin omat vanhemmat, lähimmät kaverit ja entiset naapurit, ajattelin kirjoittaa rohkeasti itsestäni pienen esittelyn. Tietyissä tilanteissa on ihan ok, että kirjoittaja blogin takana säilyy täysin anonyyminä hahmona, mutta koska kirjoittamani jutut ovat ihan täyttä meidän perheen elämää tällä hetkellä, koen kokonaisuuden kannalta olevan oleellista valottaa hieman kuka on Hausfrau ja miten tänne Saksaan lopulta päädyttiin.
- Olen asunut lapsuuteni perheemme kesämökillä Kirkkonummella, käynyt koulut kerrostalossa asuen Espoossa ja opiskellut Helsingissä
- Ensimmäinen työpaikkani oli jäätelökioskissa, jossa sain oikean käden ranteeseen rasitusvamman pallojen pyörityksestä ensimmäisten viikkojen aikana
- Söin tuona kesänä niin paljon jäätelöä, etten tainnut sietää sitä lainkaan kahteen vuoteen tuon työrupeaman jälkeen
- Ensimmäinen ulkomaanmatkani ilman vanhempia oli kielikurssi Englannin Brightoniin kesällä ennen lukion alkamista. Opin kolmessa viikossa hävettävän vähän englantia, mutta hauskaa oli, kokemuksena jäätiin ehdottomasti plussan puolelle.
- Pidin lukion jälkeen välivuoden ja olin tuolloin töissä Alepassa. Alkoipa se opiskelumotivaatiokin taas löytyä! Parasta kaupalla oli mielestäni aikainen aamuvuoro alkaen klo 06.00, jolloin pääsi tunnin verran yksin laittamaan paistopistettä myyntivalmiiksi.
- Hiukan noloa myöntää, mutta valitsin opiskelupaikkani loppujen lopuksi reittioppaan avulla; liiketaloutta joo, mutta se, mihin koulun yksiköistä on helpoin päästä kotoa julkisilla, ratkaisi valinnan
- Valinta ei ollut kuitenkaan hullumpi, sillä tapasin ensimmäisenä opiskelupäivänä tulevan Mieheni, vaikka en tietenkään sitä silloin heti tiennyt. Hän oli meidän fuksiryhmän tutor.
- Olin opiskeluaikana paljon mukana kaikenlaisessa opiskelijahallitustoiminnassa ja muussa vastaavassa, ja monta vuotta olin sitä mieltä, että kyllä opiskeluaika on ihmisen parasta aikaa
- En lähtenyt opiskeluaikana vaihtoon minnekkään, ja se on yksi harvoista asioista elämässäni, joita välillä todella kadun
- Luin koulussa pitkän ranskan, aloitin kielen kolmannella luokalla ala-asteella ja lopetin vasta ammattikorkeassa. Nyt sanoisin reilut 10 vuotta nuoremmalle itselleni että unohda se ranskan hinkutus ja lue saksan alkeet! Nih!
- Opiskelujen jälkeen arjen täytti työt ja jatkuva lomien ja matkojen odottelu ja suunnittelu
- Selvitin myös jossain kohtaa, voisiko töiden ohella opiskella leipuri-kondiittoriksi, mutta idea jäi kotileipurikokeiluiden tasolle
- Mieheni kosi minua vuonna 2009 pienlentokoneessa juuri ennen tandem-laskuvarjohyppyä. Vastasin kyllä ja siitähän se alamäki alkoi vapaapudotuksen vauhdilla, kuten ollaan tavattu pilke silmäkulmassa sanoa
- Mentiin naimisiin seuraavana vuonna eli 2010. Minun päävastuulla oli itse hääjuhlan suunnittelu, Mies otti kopin häämatkasta. Suosittelen vastaavaa jakoa muillekin, kunhan vain luottoa löytyy molemmin puolin.
- Mies otti kopin häämatkasta niin huolellisesti, etten vielä lentokentälläkään tiennyt minne oltaisiin menossa
- Päädyttiin Amsterdamin vaihtolennon kautta Hongkongiin, Tokioon ja Fidjille. Olen oikein tyytyväinen tehtävänjakoomme.
- Ehdittiin reissata kahdestaan ainakin Roomassa, Barbadoksella, Las Vegasissa, New Yorkissa, Amsterdamissa, Dubaissa ja useita kertoja Budapestissä.
- Budapestin juju oli Sziget-festarit, joihin salaisesti haaveilen vielä joskus meneväni (vaikka en kyllä usko näin oikeasti käyvän)…
- En ole koskaan ollut festareilla Suomessa (!)
- Ollaan jo monta vuotta Miehen kanssa puhuttu siitä, että olisi hienoa asua ulkomailla eli suomeksi saada töitä sieltä, ja suurempi todennäköisyys siihen oli Miehellä
- Ihailen suuresti ihmisiä, jotka pystyvät heittämään hyvästit Suomen vakkariduuneille ja asuntolainoille, ja lähtevät reppu selässä maailmalle
- Äitiyslomalle jäätyäni olin sitä mieltä, että kyllä äitiysloma on ihmisen parasta aikaa
- Lasten kanssa ollaan matkustettu Lontoossa, Budapestissä, Thaimaassa, Kreetalla, Tukholmassa ja Espanjassa.
- Muutaman vuoden harjoittelun jälkeen lastenkin kanssa matkustaminen voi tuntua hetkittäin lähes lomalta
***
Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogit.fi:stä
4 Comments
Moikka
Olipa kiva lukea sinusta. Tästä sun blogista on tullut yksi niistä joihin oikein odotan uuden postauksen ilmestymistä.
Tykkään rennon suorasta tyylistäsi. Ja Saksa maana on hyvin kiinnostava. Hyviä kevätpäiviä sinne täältä Jyväskylästä.
Voi miten ihana kuulla, olen ihan otettu! Jahka vielä kotiudutaan lisää ja Saksasta tulee vähän tutumpi niin juttuja on varmasti luvassa 🙂
Olipa tosi kiva lukea susta enemmän! Itse ainakin uuteen blogiin eksyneenä koitan etsiä aina ensiksi jonkun pienen esittelyn kirjoittajasta, tulee heti paljon kotoisampi fiilis lukea postauksia 🙂 Ja saatoin samaistua tuohon jääteloasiaan, itse olin teininä töissä mansikkamaalla ja illallakin vielä näkyi pelkkiä mansikoita silmissä. Hetki kesti, ennenkuin ne maistuivat taas!
Kiitos kommentista! Mietin pitkään haluanko julkaista tällaista juttua, joten kiva kuulla että näistä tykätään! 🙂
Ja heh, mansikoistakin voi siis saada tarpeekseen 😀