Päivähoitoasiat nytkähtävät eteenpäin

Operaatio ”hanki edes vanhemmalle lapselle päiväkotipaikka” on edennyt vaiheeseen, jossa olemme saaneet Meerbuschin kaupungilta ystävällisen tiedotteen, jossa kerrottiin ettei lapsellemme voida tarjota päivähoitopaikkaa. Piste. Tai no ei nyt suoraan piste, mutta copy-paste henkinen ”olemme yhteydessä teihin, jos tilanne muuttuu”.

Aiemmin sovitun mukaisesti välitin tämän hylkäysviestin heti relocation agencyn edustajalle, joka sitten ystävällisesti kirjelmöi meille samantien vastineeksi suoraan saksaksi asialliset valitusvirret, jotka sitten välitin omissa nimissäni päivähoidosta vastaaville tahoille. Armin on kuitenkin ihan kohta jo 4-vuotias, joten hänellä käsittääkseni pitäisi olla ikänsä puolesta jonkinlainen suora oikeutus päivähoitopaikkaan riippumatta siitä, ovatko molemmat vanhemmat töissä vaiko eivät.

Reetan kohdalle tarjottiin mahdollisuutta hakea paikkaa lukuvuodelle 2018-2019. Ja tässä ei ole kirjoitusvirhettä vuosiluvuissa. Sinänsä tuo on ihan ok, koska en kovin mielelläni laittaisi parivuotiasta tavallisen päiväkodin isoihin ryhmiin, mutta pyrimme hakemaan Reetalle paikkaa Tagesmutterilta eli paikalliselta perhepäivähoitajilta.

magnolia

Minulla on joskus hieman naiivikin usko siihen, että kaikilla asioilla on taipumus järjestyä parhain päin ajan kanssa, ja niin haluan tässäkin tapauksessa tehdä. Ensimmäiset merkit tästä tuli heti hylkäyskirjeen saamista seuraavana päivänä, kun menin aamulla lasten kanssa uuteen leikkipuistoon pienen kävelymatkan päähän. Alkuun puistossa oli – yllätys yllätys – ei ketään, mutta jonkin ajan kuluttua kentälle asteli siististi pukeutunut äiti noin nelivuotiaan tyttönsä kanssa. Kuulin sivukorvalla, että he puhuivat keskenään englantia, joten painelin samantien juttusille.

Kävi ilmi, että nainen olikin saksalainen, mutta he ovat ymmärtääkseni asuneet ulkomailla, joten puhuu sitten lasten kanssa englantia. Kerroin, että olemme muuttaneet miehen töiden vuoksi Suomesta ja asuneet nyt kuutisen viikkoa maassa. Nainen ystävällisesti kyseli, miten olemme asettautuneet ja olemmeko jo saaneet hoitopaikat lapsille. No siinähän sitten avauduin hienotunteisesti asiasta, kun se oli muutenkin tapetilla, ja sain häneltäkin vahvistuksen sille, että Arminille todella kuuluisi paikka jostain.

IMG_1433

Mutta mikä tuli todellisena yllätyksenä, nainen sanoi suoraan että hänellä voisi olla tiedossa Reetalle aamupäivähoitopaikka! Hänen omat lapsensa ovat olleet kyseisessä hoitopaikassa alle kolmivuotiaina, ja hän voi vain vilpittömästi suositella sitä. Hoitopaikka kuulemma hakee tällä hetkellä uusi lapsia kesäksi. Uskomatonta. Kyseessä olisi siis vähän Suomen perhepäivähoitoa vastaava ratkaisu. Ryhmässä olisi 9 lasta ja heitä hoitaa yhteensä neljä aikuista, aina kaksi kerrallaan. Hoitoa olisi tarjolla vieläpä meidän kodin lähellä aamusta noin puoleenpäivän saakka, jolloin lapset haetaan kotiin syömään ja nukkumaan.

Sain naiselta sekä hänen oman numeronsa (täällä kaikki käyttää whatsappia) että suoran numeron hoitopaikkaan. Lisäksi hän vielä kertoi päiväkodista, jossa hänen lapsensa ovat tällä hetkellä ja lupasi myös sinne välittää viestiä meistä. Kiitin ihan tuhannesti vinkistä ja toivottelin hyvät päivänjatkot, kun he lähtivät puistosta kotiinpäin.

IMG_1431

Kun Mies oli viime viikolla työmatkallaan Japanissa, aamupäivällä tiskatessa kuuntelin että ihan kuin puhelin soisi. Aikani sitä kuunneltua vilkaisin sivupöydällä olevaa luuria ja kyllä, se oli tosiaan soinut. Mulle on lähiviikkoina soitelleet lähinnä muutama kaveri whatsappilla, Mies ja omat vanhemmat. Mutta nyt puhelu tuli saksalaisesta numerosta. Soitin takaisin, enkä tietenkään saanut mitään selvää kuka vastaa ja mistä. Osaan nyt esitellä itseni saksaksi ja kysyä kätevästi heti perään ”Sprechen Sie Englisch?”  

Tällä kertaa vastaus oli myöntävä, ja selvisi että puhelu tuli kaupungin päiväkotiasioita koordinoivasta virastosta. Ystävällinen nainen kyseli, voisimmeko tulla käymään ja juttelemaan lasten päivähoitoasioista. Häkellyin ja selasin kalenteria ehdottaen jotain päivää samalta viikolta, mutta virkailija tarkensi, että pääsemmekö nyt samantien kun hänellä olisi vapaata. No toki, tietysti päästään! Onneksi olen omaksunut nämä uudet aamurutiinit niin oma habitus oli jo kunnossa, mutta lapsille halusin äkkiseltään vaihtaa vähän siistimpää päälle – kaikki keinot käyttöön vaan.

Juuri kun vedettiin kenkiä jalkaan eteisessä ulkona alkoi yhtäkkiä sataa vettä todella rankasti, ja kipitettiin pikapikaa autoon. Virasto oli viereisessä kaupunginosassa, ja olipas kyllä tuuri että meillä oli tämä ”autoetu” tuolloin käytössä.

Löydettiin perille hyvin ja saatiin autokin aivan kadun toiselle puolelle. Ala-aulassa oli kerrottu kaikkien virastossa työskentelevien henkilöiden nimet ja huoneennumerot, joista heidät tavoittaa. Lapsille muistutin vielä kerran hyvästä käytöksestä ja siitä, että nyt on tärkeä tapaaminen kyseessä. Molemmat sitten esittelivätkin reippaasti itsensä saksaksi  – lukuisia kertoja tapaamisen aikana!

IMG_1407

Meidät vastaanottanut virkailija oli erittäin mukava ja hän kovasti pahoitteli, ettei kaupunki ole vielä pystynyt osoittamaan Arminille paikkaa. Hän kertoi kuitenkin vielä kollegansa säestämänä, että kevään ja kesän aikana remontoidaan joitain uusia tiloja, muodostetaan uusia ryhmiä ja tehdään muitakin toimenpiteitä, jotta kaikille lapsille löytyisi sopiva hoitopaikka. Nostin esille kielen opettelun, muutaman vuoden päässä siintävän koulunaloituksen ja oman haluni päästä kielikurssille myös. Muistutin ettei meillä normaalisti ole autoa käytössä ja esitin toiveen siitä päiväkodista, jonne uusin hiekkalaatikolta saamani tuttu lupasi laittaa meistä tietoa.

Reetalle virkailijalla oli ehdottaa erästä päteväksi kuvailtua Tagesmutteria meidän läheltä. Sain naisen yhteystiedot lapulla ja ohjeistuksen soittaa ja sopia tapaaminen. Käytiin tänä aamuna häntä tapaamassa ja lupasin palata asiaan ensi viikolla. Olisi mukavaa saada ensin tieto, minne Arminia pitäisi ensi syksynä viedä ja pyrkiä saamaan Reetan hoito mahdollisuuksien mukaan siitä läheltä.

IMG_1378

Mutta tapaaminen kaupungin virastolla meni kaikenkaikkiaan oikein mukavasti, vaikka konkreettisin asia mitä sieltä jäi käteen oli kaksi Meerbuschin kaupungin logolla varustettua oranssia frisbeetä. Ja arvostan kovasti, että he pyysivät meidät sinne paikan päälle käymään. Meidän pitäisi kuulemma kuulla lisätietoja arviolta toukokuun aikana, joten pitäkääs peukkuja!

Vastalahjaksi peukuista tarjoilen kuvituksena kotiseutumme keväistä kukkaloistoa, jota tänäänkin ihaltiin olemalla melkein koko päivä ulkona (+17 varjossa!).

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Riikka / Vihreän saaren emäntä 27.3.2017 at 23:50

    Ihan mahtava lukea, että päivähoitokuviot ovat edistyneet! Kuulostaa lupaavalta. Saksalaisella tehokkuudella teille varmasti järjestyy pian hoitopaikat. Samojen ongelmien kanssa painittu täälläkin. Tosin tulokset eivät ole yhtä lupaavia.

    • Reply Valkkis / https://www.rantapallo.fi/hausfrau/ 28.3.2017 at 13:55

      Luotamme saksalaiseen tehokkuuteen! Toivottavasti myös teillä asiat järjestyvät ja sopiva hoitoratkaisu löytyy 🙂

    Leave a Reply