Makeaa mahan täydeltä?

Olen tässä Saksassa asuttujen viikkojen aikana monta kertaa törmännyt kaikenlaiseen lapsille tarjottavaan makeaan. Vielä Suomessa ollessa luinkin jostain etukäteen, että mm. makeat leivänpäälliset ovat ihan arkipäivää. Olen tottunut väittelemään siitä, kumpi tulee alle juusto vai kinkku (tietenkin juusto!), mutta en siitä laitetaanko leivälle hilloa vai Nutellaa.

Ensikosketus tähän makean tarjoamiseen tuli heti alkuunsa, kun jouduin käyttämään Reetan lastenlääkärillä korkean kuumeen vuoksi. Onnistuneen käynnin päätteeksi molemmat lapset saivat kaksi nallekarkkia lääkäriltä. Hieman kummeksuen mutta ihan mieleissäni toki ne lapsille annoin, onhan se mukavaa että lääkärikäynnistä jää hyvä maku suuhun. En kuitenkaan ole koskaan aiemmin kohdannut karkkeja jakavaa lääkäriä, ehkä jonkun tarran voisi sen sijaan Suomessa kuvitella saavansa.

Viime viikolla kipaistiin ensimmäistä kertaa täällä apteekissa ostamassa ihan tavallista päänsärkylääkettä. Tablettipakettia ei muuten saanut itse valita hyllystä, ainoastaan lähinnä kosmetiikkaa oli mahdollisuus itse hypistellä, kaikki muut piti pyytää henkilökunnalta. Pyysin että ”aibuuproufiin”, ja toinen minua palvelemaan saapunut henkilö ymmärsi tilaukseni. Sain paketin, maksoin pari euroa ja apteekkarisetä ojensi sen jälkeen pienet karkkipussit (sellaiset, joissa on tyyliin 5 pientä viinikumia) molemmille lapsille. Kiiteltiin taas kovasti ja tankkasin samantien, että nämä ovat sitten jälkkärit,  jotka syödään vasta kun ollaan syöty kunnon ruoka ensin kotona.

karkkipussit

Leikkikerhossa pidetään yhteinen evästauko samalla kun äidit saavat kahvia. Alussa on ihan lyhyt ruokaloru, jonka jälkeen käydään läpi kaikkien lasten eväät (ja opetellaan ruokien nimiä saksaksi siis). Meillä on ollut moniviljaisinta paahtoleipää mitä olen täältä löytänyt, banaania ja omenaa yleensä. Paitsi sillä ekalla kerralla, kun en tiennyt eväshetkestä, silloin meillä oli keksejä. Mutta viimeksi yhdellä pojalla oli suklaatäytteinen pullasämpylä! Voidaanko tässä kohtaa puhua todellisesta eväskateudesta?

Eilen käytiin ruokaostoksilla ja napattiin kaupan edustalla olevasta grillikanoja myyvästä kärrystä vielä kokonainen broileri mukaan. Ehdin vain sanoa tilaukseni, ja myyntisetä tyrkkäsi lapsille tikkarit käteen. Iltapalapöydässä Reetta hihkui innoissaan ”Kana-auto! Kana-auto! Setä antoi! Setä antoi!” Käytiin samassa sitten lasten kanssa muutama lause aiheesta ”jos joku tuntematon tarjoaa teille kadulla karkkia, eikä vieressä ole tuttua aikuista niin EI SAA OTTAA!”

Tänään matkalla leikkipuistosta kotiin käytiin leipomosta hakemassa muutamat tuoreet sämpylät, ja kassatäti halusi välttämättä antaa lapsille (mielestäni aika isot) keksit kaupan päälle. Mistähän vielä näitä herkkuja tippuu? Postista ei sentään saatu mitään, kun siellä käytiin yhtenä päivänä.

keksit

Yksi ystävä Suomesta kyseli juuri, että joko vedän aamuleipäni hillolla ja nutellalla, mutta ei, emme ole vielä siinä vaiheessa. Neljän viljan puuroaamiaisesta ollaan kuitenkin jo pikkuhiljaa lipsuttu silloin tällöin Frozen-muroihin, ehkä se alamäki alkaa tästä…

Tai ei, se alamäki alkaa läheiseltä Haribon tehtaanmyymälästä, johon löydettiin ihan sattumalta yhtenä viikonloppuaamuna. Taisi mennä aikuiset ihan yhtä sekaisin kuin lapset, ja lopputuloksena kannettiin kotiin kassillinen (!) karkkia!

haribo

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply