Hyvä uni – parempi mieli

Tekipäs hyvää nukkua yön yli. Eilisestä ajatusvirrasta selkiytyi vielä muutama asia, jotka haluan jakaa heti aamusta.

Ensinnäkin: Eihän se päivähoitopaikan saaminen oikeasti ole mikään elämän ja kuoleman asia, kyllä me täällä tekemistä keksitään. Jos menee puoli vuotta, tai vaikka pidempäänkin, niin menköön.

Mies palautti mua myös maan pinnalle sanomalla, että kyllä ne lapset tosiaan sen kielenkin oppii – sitten kun saavat sen hoitopaikan. Eikä kannata laskea viikkoja tai kuukausia ennen sitä menevän mitenkään hukkaan. Sitä ennen otetaan rennosti ja tehdään omia tuttuja juttuja – ja tietysti paljon uusia juttuja kun siihen on mahdollisuus.  Saadaan nauttia vaikka ”hitaista aamuista” eli niin hitaista kuin tällä sirkuksella on mahdollista, kun ei tarvitse lähteä sykkimään päiväkodille!

Ymmärrän myöskin, että hoitopaikat ovat ihan yhtä kiven alla kuin missä tahansa muuallakin, ja että erityisesti niitä toki tarvitsevat työssäkäyvät vanhemmat. Olen itsekin ollut tilanteessa, jossa noin kuukausi ennen töiden aloitusta ei ollut vielä mitään tietoa lapsen hoitopaikasta, koska meillä oli muutto kaupungista toiseen samaan aikaan päällä ja hakemukset menivät lennosta uusiksi. Tuolla kerralla oli kuitenkin onnenkantamoinen matkassa, kun saatiin se paikka lähimmästä päiväkodista. Olin kuitenkin Helsingissä kuullut urbaanilegendoja, että Töölössä asuvalle perheelle, joka kävi töissä Espoossa, olisi tarjottu paikkaa Suomenlinnasta. Todenperäisyydestä en tosiaan mene takeeseen, mutta idea tulee selville.

Jokatapauksessa olisi vaan niiiiin hienoa, jos mikä tahansa yhteiskunta osoittaisi riittävästi resursseja joustaviin lasten päivähoitoratkaisuihin, koska niillä on hyvin laajat ja kauaskantoiset vaikutukset. Se politiikasta, enempää en halua tätä asiaa sohia.

Ja niin. Olemme todella olleet täällä vasta ihan naurettavan vähän aikaa. Unohdan välillä suhteuttaa asiat siihen perspektiiviin. Joten miten ihmeessä sitten olen jo päässyt huolimaan tästä aiheesta? Ehkä siksi, kun tällä hetkellä tuntuu siltä, että oltaisiin oltu täällä jo useampi kuukausi. Tai ehkä siksi, että moni muu asia on mennyt niin sujuvasti, asuntomme tuntuu aivan kodilta ja arjessa palaset loksahtelevat muuten paikoilleen. Että sitten onkin yhtäkkiä aikaa kehittää itselleen kriisinpoikanen jostain, vaikkapa tästä kielenoppimis- / hoitokuviosta.

Mutta tänään on Miehellä vapaapäivä, meillä oli jo eilen pizzaperjantai ja lähdetään kohta tsekkaamaan viereisen kaupungin ostoskeskus.  Jos sää sallii iltapäivällä, niin olisi tarkoitus lähteä ensimmäiselle koko perheen pyöräretkelle täällä, sitä on odotettu!

Ihanaa päivää kaikille!

IMG_1105

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Jonna / Lempipaikkojani 10.3.2017 at 11:15

    Pitikin jo edellisen postaukseen kommentoida, että älä huolehdi, asiat kyllä lutviintuvat ennemmin tai myöhemmin. Ja teidän lapset (ja sinä) ehditte kyllä kielen oppia vähän myöhemminkin aloittamalla ? yksi vinkki tuli mieleen tyhjiin puistoihin liittyen. Oletteko käyneet puistoissa iltapäivällä? Monet saksalaiset ulkoilevat leikkipuistoissa klo 15/16 maissa. Aamupäivisin kuitenkin valtaosa lapsista (yli 3-v) on päiväkodissa. Ja jos vielä lisää harrastuksia toivotte, niin suosittelen vanhempi-lapsi jumpparyhmää. Googlaa eltern-kind turnen tai mutter- kind turnen hakusanoilla. Nämä yleensä ovat klo 15 tai klo 16 maissa, ainakin isompien lasten ryhmät.

    • Reply Valkkis / https://www.rantapallo.fi/hausfrau/ 15.3.2017 at 23:12

      Kiitos, yhtenä aurinkoisena iltapäivänä puisto suorastaan kuhisi väkeä! Ihan eri meininki kuin aiemmin, joten onneksi tässä mennään kesää kohti 🙂

      Liikuntaharrastus on jo aloitettu, kirjoittelen siitä lisää myöhemmin 🙂

  • Reply Timo 13.3.2017 at 00:12

    Hyria kevat paivia sinne Saksan maalle

    • Reply Valkkis / https://www.rantapallo.fi/hausfrau/ 15.3.2017 at 23:13

      Kiitos 🙂

    Leave a Reply