Tervetuloa kotiin! Willkommen zuhause!

Ohhoh! Siis menikö kaksi viikkoa sitten kuitenkin näin nopsaan?!

Tänään oli se suuri päivä, kun Mies palasi Aasian työmatkaltaan. Hauska ajatella, että ollaan nyt kuukauden verran täällä Saksassa asuttu, ja Mies ollut siitä paikalla vain puolet. Parissa ekassa viikossa ehti jo tapahtua vaikka mitä, ja melkein yhtä tapahtumarikkaita olivat nämä toisetkin viikot, vaikkakin meidän sairastamiset hieman hillitsivätkin tahtia alkuun. Työmatkan aikana ollaan kuitenkin ehditty aloittaa Suomi-koulu, aloittaa uusi leikkikerho, kokeilla uutta liikuntakerhoa eli liikkaria (tästä lisää myöhemmin), ja leikkitreffailtu useammankin kerran.

Mies teki toki pitkää päivää Tokiossa ja Shanghaissa, mutta pääsi vastapainoksi syömään komeisiin paikallisiin ravintoloihin ja olipa siellä Tokiossa taidettu käydä sellaisessa karaokekopissakin jonain iltana. Yleensä itse tykkään ottaa jonkin verran ruokakuvia, mutta tällä kertaa ruokakuvia lähetettiinkin mulle. En kuitenkaan kokenut tarpeelliseksi lähettää kuvia meidän lihapullapastasta takaisin, vaikka se ihan hyvä reality check olisi voinutkin olla.

Lentokentillä on usein saapuvien lentojen aulassa autokuskeja odottamassa liikematkustajia nimikylttien kanssa, ja voitokkaita urheilijoita mennään vastaan kukkapuskien ja kannustuskylttien kera. Ollaan useammankin kerran oltu Miestä vastassa lyhyemmiltä työmatkoilta, mutta eipä meillä koskaan mitään plakaatteja ole ollut. Nyt kuitenkin tuntui tärkeältä huomioida kotiinpaluuta jotenkin erityisesti, ja lisäksi ideani antoi lapsille tekemistä ja mahdollisti heidän suuresti rakastamansa askartelun.

Väsättiin siis eilen omat Tervetuloa kotiin isi -kyltit A3-värikkäistä kartongeista, jotka olen itseasiassa Suomen Lidlistä joskus ostanut. Vinkkinä, siellä on aina aika ajoin kivoja askartelutarpeita edulliseen hintaan tarjolla! Mutta tällaiset niistä tuli, vihreä kyltti on minun oma, vasemmanpuoleinen pinkki Reetan käsialaa ja oikeanpuolimmainen Arminin. Itse olen toki hoitanut vielä kirjoitustyön, mutta lapset saivat itse tehdä loput sen mukaan kun tykkäsivät. Heppa- ja ruusutarroja kului ihan kiitettävästi.

IMG_1039

Herätin lapset tänään reilusti tavallista aiemmin päiväunilta, koska olin ihan tuurilla ajatellut tarkistaa Düsseldorfin lentokentän nettisivuilta, mahtaako 12h lento Tokiosta olla ajallaan. No olihan se ja vieläpä puoli tuntia etuajassa! Joten sitten vaan pientä välipalaa mukaan, vastahakoiset lapset hereille ja autoon. Onneksi vastahakoisuus ja heräämisen jälkeinen orastava känkkäränkkä jäivät kotipihalle kun he oikeasti taisivat tajuta, että nyt mennään hakemaan isi kotiin. Matkalla bongattiin kaikki lentokoneet harmaalta taivaalta ja mietittiin, olisiko isi tuossa koneessa? Tai Mummi? ”Mummi lentää”, jaksaa Reetta aina aika ajoin toistella.

Olin onneksi ehtinyt katsoa lentokentän nettisivuilta ohjeet myös parkkeerausta varten. Saapuvia matkustajia autolla vastaan tulevia henkilöitä opastettiin parkkeeraamaan P12-alueelle, jonka onnistuin kuin onnistuinkin löytämään kylttiviidakon keskeltä. Alue oli ihan hyvä, siitä oli lyhyt kävelymatka terminaaliin, mutta sisällä jouduimme hieman kävelemään. Tai siis käveltiin ihan toiseen päätyyn, mutta onneksi oltiin hyvissä ajoin paikalla. Asemoiduttiin tuloaula ykköseen ja odotusjännitys alkoi lapsilla purkautua pienimuotoisella sisaruksen härnäämisellä.

IMG_1061

Sitten tuli vihdoin tutut kasvot näkyviin ja päästiin halimaan pitkästä aikaa! Lento oli mennyt hyvin ja matka kokonaisuudessaan oli kovin onnistunut. Sen verran lapset vaativat omaa osaansa huomiosta, että sovittiin vaihtavamme enemmän aikuisten kuulumisia paremmalla ajalla. Se, mikä meitä kaikki kolmea vastaanottajaa kuitenkin tietysti kiinnosti, oli maaginen tuliaiskassi, josta Mies piti vielä visusti kiinni kunnes päästiin kotiin saakka.

Ja niitä tuliaisiahan sitten riitti – aivan oikeaoppisesti – kaikille useammat. Saatiin supersöpöt sukat Japanista: Reetalle pandasukat, Joelille lohikäärmesukat ja mulle perinteiset tabi-sukat! Noissa minun sukissa on tosiaan ukkovarpaalle ja muille varpaille omat osionsa, jotta niiden kanssa voi käyttää nykyisin varvassandaaleina tunnettujen läpsyttimien edeltäjiä, zōrit-sandaaleja, joita on käytetty perinnevaatteiden kuten kimonon kanssa.

IMG_1066

Muita tuliaisia oli todella kaunis pullo sakea, silmälätkät, hengityssuojaimia (suojaamaan ilmansaateilta ja estämästä mm. flunssan leviäminen, mutta vanha vitsi kun näitä näkyi katukuvassa alvariinsa jo silloin meidän häämatkalla v. 2010, eipä tullut tuolloin hankittua!) ja kiinalaista vihreää teetä. Lapset sai kaikenlaista hauskaa, mm. omat nesessääripussit (sponsored by All Japan Airlines), lentokonelelusetin, Reetta sai Hello Kitty -uimalasit (hän ei ole vielä juurikaan uimalaseista perustanut aiemmin, mutta nyt kulki ylpeänä ne päässään sisällä puoli iltaa) ja sitten vanhoja kunnon Chupa Chupsin viheltäviä tikkareita! Oi tuli niin oma lapsuus mieleen! Muistatteko niitä vaaleanpunaisia tikkareita, joissa oli vedettävä tikku ja niihin pystyi puhaltamaan kuin pilliin? Saako niitä enää Suomesta? No nyt meillä jokatapauksessa on niitä yksi paketti, ja onhan ne vähintäänkin yhtä hauskoja kuin ennen.

IMG_1068

Tuliaishuuman jälkeen palattiin rytinällä arkeen ja paineltiin koko perhe Realiin (paikallinen Prisma) ruokaostoksille. Tervetuloa vaan kotiin kulta!

Ps. Nautimme tästä perhearjesta nyt puolitoista viikkoa ennen seuraavaa parin viikon Aasian matkaa…!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply