Hyvää ystävänpäivää ja pohdintoja lasten kokemasta ikävästä

Oikein hyvää ystävänpäivää kaikille rakkaille tutuille ja tuntemattomille blogin lukijoille! Toivottavasti päiväänne kuuluu paljon aurinkoa ja hymyjä!

Ystävänpäivää vietetään käsitykseni mukaan Saksassa lähinnä rakastavaisten juhlana, ei niinkään ystävyyden. Sehän sopii meille tänä vuonna, kun ollaan täällä keskenämme ja kaikki ystävät ovat Suomessa. Tai no, voisin kyllä sanoa Miehen olevan myös paras miespuolinen ystäväni. Pusi pusi kulta vaan ja kiitos ruusuista!

ystävänpäivä

Muutoin arjen romantiikka on lähinnä sitä, että yritämme löytää yhteisen Netflix-sarjan, täytämme oman vesilasin sijaan molempien vesilasit yöpöydille, laitamme hammastahnan myös toisen harjaan valmiiksi, olemme kiinnostuneita toistemme päivän kuulumisista ja siitä, kuinka yöllä nukutti. Tämä lienee nyt sitä pikkulapsiperheen hieman koomista, mutta sitäkin aidompaa rakkautta.

Kaiken tämän lepertelyn kulisseissa todellisuus on tämä, että meillä on kuumepotilas nro. 2 sohvahoidossa. Lääkityksenä käytetty jäätelöä, kylmää mehua ja Frozenia pikkusiskon päiväuniaikaan. Reetan aikaisempaan kuumeiluun ei koskaan selvinnyt mitään erityistä syytä, paras veikkaus tällä hetkellä on joko joku uusi hammas tai sitten muuttostressi.

kuumepotilas

Eilen sää oli aivan yhtä ihanan aurinkoinen kuin tänäänkin, ja silloin päästiin ihan ikkunoiden ulkopuolelle sitä ihastelemaan. Kaivettiin lasten pyörät autotallista, ja testattiin yltääkö Reetan jalat jo pikku-Joposestta maahan. Vielä pitäisi hieman kasvaa, joka on sinänsä harmi, koska veikkaisin muuten tytön olevan valmis kokeilemaan potkupyöräilyä. Arminin menopelin etupyörä ja käsijarru olivat sen sijaan jotenkin vinkkelissä, pyörä ei päässyt pyörimään esteettä eikä käsijarru tuntunut toimivan kunnolla. Ihmeteltiin asiaa tuossa pihalla, kun naapurin vanhempi herrasmies tuli sattumalta paikalle. Hän halusi välttämättä hakea sisältä työkalut ja yrittää korjata pyörän samantien. Saatiin pyörä välttävään kuntoon, niin että uskallettiin lähteä tuo 50m matka lähileikkipaikalle ja takaisin. Naapurin herra neuvoi meille samalla hyvän ja edullisen pyörähuollon ihan lähistöltä.

pyörät

Miehellä lähestyy kovaa vauhtia ensimmäinen työmatka Saksasta käsin. Suuntana on alkuun Tokio, ja tänään varmistui, että hotelli on Shinjukun kaupunginosassa. Shinjukun! Siis sama paikka, jossa kävimme häämatkallamme! Kyllä voi pieni hausfrau olla nyt ehkä hilppasen kateellinen, vaikka ymmärrän toki, että matka on jotain ihan muuta kuin nähtävyyksien ihmettelyä. Tämä on tosiaan ensimmäinen kerta, kun työmatka kestää kokonaiset kaksi viikkoa. Aiemmin pisin lienee ollut 5 päivää. Tiedän, että tullaan pärjäämään täällä lasten kanssa ihan hyvin, ja onneksi tiedossa on jo monta ”soitat vaan sitten jos tulee jotain vuorokaudenajasta riippumatta” -henkilöä, kiitos siitä!

Asia, joka itseäni eniten mietityttää, on miten lapset tulevat reagoimaan isin pidempään poissaoloon. Aikaeroakin on 7 tuntia, joka tarkoittaa sitä, että ehdittäisiin ottaa videopuheluita Tokion aikaa vaikkapa illalla, meidän aikaa iltapäivällä lasten päiväunien jälkeen. Mahtaako videopuhelu sitten helpottaa ikävää vai aiheuttaa sitä lisää, on vaikea sanoa etukäteen. Kaikki tunteet on toki ihan ok, ja täytyy ottaa itselleen sellainen asenne, että kestää sitten mahdollista ikävän purkautumista kiukutteluna lapsilta, koska minuunhan ne kaikki tunteet sitten kohdistetaan, niin hyvässä kuin pahassakin.

Ajateltiin tehdä ainakin kalenteri lapsille, johon olisi merkitty, missä isi minäkin päivänä on (reissu jatkuu Tokiosta suoraan Shanghaihin), ja sitten meidän omia aktiviteettisuunnitelmia. Kalenterista voisi sitten aina ruksia päiviä yli ja laskea, montako yötä jäljellä.  Miten te muut hausfraut ja muuten vastaavissa tilanteissa olleet olette handlanneet tällaiset pidemmät työreissut?

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Leea 16.2.2017 at 11:24

    Mitä miehesi tekee töikseen? Olen mielelnkiinnolla seurannut blogiasi, koska mieheni on muutamaan otteeseen käynyt Saksassa pidemmillä työkomennuksilla, ja mekin olemme jonkun verran aikaa siellä viettäneet.

    • Reply valkkis 16.2.2017 at 21:10

      Hän toimii talouspäällikkönä logistiikka-alan yrityksessä. Kiva kuulla, että tykännyt lukea blogia 🙂

    Leave a Reply