Suomen suurin matkablogiyhteisö

Laatikoita, kukkakimppuja ja auringonpaistetta

Kolmas päivä on sujunut edelleen täydessä touhussa, mutta jo hieman rennommalla meiningillä kuin muutama edellinen. Mun selkä koki paluushokin omasta sängystä ja päätti olla ihan jumissa aamulla. Toki saatiin tavallista pidemmät unetkin, kun lapsetkin oli sen verran kuitteja eilisestä, että vetivät 12 tuntia yhtäjaksoista unta. Suosittelen siis tällaista muuttorumbaa kaikille taaperoiden yöheräämisistä kärsiville!

Lapset kävivät herättämässä leikkihuoneessa vuodesohvalla nukkuvan Mummin aamulla ja mä menin alas valmistelemaan meille aamiaista. Hauskasti heti kun on joku muukin ruokapöydässä kuin ihan vaan oma perhe, tulee laitettua tarjolle enemmän hedelmiä ja muuta värikästä, miksei tätä jaksa tehdä aina? Kesken aamiaisen ovikello soi ja kukkalähetti toi meille todella kauniin monivärisen kimpun. Mukana oli kirjekuori ja kortti, jossa luki käsinkirjoitetulla saksalla suurinpiirtein ”Rakas perhe Nurmi, toivotamme teille kaikkea hyvää ja onnea uuteen kotiin! Ystävällisin terveisin, Regina & Theo” eli meidän vuokraisäntä ja -emäntä! Siis aivan ihana ele! Tuli niin lämmin ja tervetullut olo että olin aivan hymyssä suin pitkin päivää. Aurinkokin paistoi, ja lämpötila hätyytteli täysin keväisiä lukemia jo aamusta.

kukkakimppu

Aamiaisen jälkeen Anoppi lähti lasten kanssa ulos, eli Arminin sanoin kartoittamaan aluetta. Mulla meni hetki jos toinenkin kaivaessa lapsille jotain sopivampaa ulkovaatetta, ja tottakai suurinpiirtein viimeisessä avaamassani vaatelaatikossa oli vihdoin kaipaamani välikausihaalarit ja Kuomia kevyemmät kengät. Käsiinkin riitti vain neulehanskat! Hyvästi paksut tumput, villasukat ja toppahaalarit.

Jatkoin sitten keittötavaralaatikoiden loputtomalta tuntuvaa purkamista. Jouduin tarkkaan miettimään, mitä kaappeihin laitetaan nyt esille, koska tilaa on huomattavasti vähemmän kuin Suomen kodissa. Sinänsä ihme, koska asunto muuten on huomattavasti tilavampi. Jotenkin kummallista, että tällaisessa saksalaisessa, usein kovin perhekeskeisessä kulttuurissa juuri keittiö on sitten pieni. En toki nyt tässä kohtaa voi yleistää, mutta ne asunnot mitä alunperinkin käytiin katsomassa, olivat pääsääntöisesti sellaisia, joissa oli pienehkö keittiö. Yritetään päästä viikonloppuna käymään Ikeassa ostamassa erillinen astiakaappi ruokailutilaan. Sellaista meillä olekaan aiemmin ollut, joten ihan kiva saada osa astioista ja laseista näkyville. Samalla olisi tarkoitus hankkia vaikkapa vaatekaappeja, koska niitä täällä ei ole tällä hetkellä yhtäkään.

Mies asenteli kattolamppuja ja minä purin keittiötä. Lounaaksi kätevä hausfrau tekaisi Lidlin schnitzelit yrttimaustetuilla lohkoperunoilla ja lime-mustapippuri-feta-kastikkeella. Oma yksilö otti vähän liikaa lämpöä, mutta ihan hyvää oli.

schnitzel

Iltapäivällä soi taas ovikello. Ovella seisoi tällä kertaa paritalomme seinänaapurista rouva käsissään kaunis kimppu keväisiä tulppaaneja! Mä en kestä! Olin niin häkeltynyt, ja kielimuuri esti tällä kertaa syvllisemmän keskustelun, kun mun saksa oli suurinpiirtein samalla tasolla kuin rouvan englanti. Mutta hymyiltiin ja nyökkäiltiin paljon toistemme jutuille, joten eiköhän tästä ihan kunnialla selvitty.

tulppaanitEilen tavattiin jo viereisen identtisen talon vanhempi pariskunta. Herran kanssa on tullut jo juteltua useamman kerran, viimeksi tänään kun hän epäili Arminin eksyneen pihalle. Olimme siis pukeneet lapsia eteisessä, ja sitä mukaa kun on ulkovaatteet päällä on saanut luvan mennä ulos odottamaan. Armin ja Reetta ovat aina pysyneet nätisti oven läheisyydessä, joten jatketaan samaa tapaa täälläkin. Piha-alueemme on hyvin rauhallinen, tässä ei ole esimerkiksi läpiajoliikennettä ollenkaan. Ja siinähän Armin olikin, ihan oven edessä, mutta ihanaa toisaalta tietää, että selvästi täällä tunnutaan pitävän huolta lapsista. Herra oli puhunut Arminille saksaa ja Armin oli vissiin vastannut sujuvasti suomeksi.

Iltapäivällä kävin Anopin ja lasten kanssa kävelyllä läheisellä kauppakadulla, käytiin kahvilassa ja kipaistiin taas kerran kaupassa. Alkaa vissiin nyt jo nämä jatkuvat kauppareissut turhauttamaan lapsia, kun meno oli tämän mukaista:

ostoskärryissä

Huomenna sitten koittaakin hausfraun arki, kun Mies menee heti aamusta toimistolle muutaman muuttovapaan jälkeen ja Anoppi lentää aamupäivällä Suomeen. Wish me luck!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply