Suomen suurin matkablogiyhteisö

Toinen päivä Düsseldorfissa minuuttiaikataululla

Uskomatonta.

Istun meidän oman ruokapöydän ääressä ja omalla tuolilla, hörpin halpaa pilssiä ja yläkerrassa odottaa oma sänky omilla lakanoilla! Aivan älyttömän paljon purettavaa vielä on, mutta ihan huikeaa että täällä me nyt oikeasti ollaan!

Mies oli eilen suunnitellut tälle päivälle lähes minuuttiaikataulun (no okei vartin tarkkuudella), ja hyvä niin. Koko päivän teeman olikin ”Stick to the plan!”, joka auttoi aina, kun piti selvittää omaa päätä että mitä kaikkea tapahtuukaan seuraavaksi.

Aamu alkoi, kun Mies lähti muuttomiehiä vastaan uudelle kodille. Aloitusajaksi oli ilmoitettu 8.00-8.30, ja kun Mies meni paikalle 7.58, oli keltainen muuttorekka jo kadun varressa parkissa odottamassa. Täsmällistä, sanoisinko! He olivat käyneet asunnon porukalla läpi ja sitten alkoi tohina. Neljä selvästi vanhempaa muuttomiestä kuin Suomen päässä alkoivat hommiin, ja Miehen tehtäväksi jäi seisoskella rekan perän kohdilla ja kertoa, mihin kerrokseen tai huoneeseen mikäkin paketti kuuluu viedä.

Noin tunnin kuluttua tehtiin läpsystä vaihto (päivän ensimmäinen), kun Mies lähti Arminin kanssa hakemaan Anoppia lentokentältä. Kyllä, saadaan tänne mummipalvelu pariksi päiväksi! Minä jäin siis Reetan kanssa vuorostaan seiskoskelemaan siihen rekan perään, ja vaikka kuinka oltiin Miehen kanssa aamulla käyty läpi Suomen kodista poikkeavat sisustusratkaisut, oli ihmeen hankalaa yrittää opastaa miehiä. Noh, ehkä tärkeintä, että kaikki isot esineet, kuten sohvat ja pöydät ja sängyt menevät kerrasta oikeaan kerrokseen sentään. Ja kyllä tuntui jotenkin kiusalliselta seistä siinä pihalla lapsen kanssa ja vain osoitella joko ylös tai alas… Ei sovi suomalaiseen luontoon.

IMG_0610

Anoppi saapui Münchenin kautta vaihtolennolla, ja hänenkin matkansa oli sujunut hyvin. Lapset pääsivät heti esittelemään mummille läheisen leikkipaikan, ja mä pääsin aloittamaan keittiölaatikoiden purkamista. Sanotaanko nyt vaikka, että pakkauspaperissa ei ole säästelty! Mikä toisaalta tarkoittaa, ettei mitään ollut mennyt rikki, ja purettavaa on oikeasti vähemmän kuin miltä näyttää.

Muuttomiehet jatkoivat vielä hetken rekan tyhjennystä, ja kun olivat saaneet sen yhtä vuodesohvaa lukuunottamatta tyhjäksi, alkoivat he purkamaan paketteja isoimmista alkaen. Koko rekan tyhjennykseen meni 3 tuntia, mikä on mun mielestä ihan käsittämättömän vähän! Jatkoin keittiölaatikoiden läpikäyntiä omassa tahdissa, ja vastailin aina välillä kysymyksiin, mihin seinälle sohva halutaan olohuoneessa tai miten lasten sängyt asetellaan.

Muu perhe lähti käymään lounaalla, Mäkkärissä tottakai, ja toivat he mullekin ruokaa mukanaan. Sitten taas Reetta päiväunille, tällä kertaa omiin vaunuihin tutusti ulos, joskin suojaisalle pihalle, joten ehkä vältytään heitteillejättösyytteiltä tällä kertaa. Armin sai neuvottelun jälkeen erikoisluvan olla nukkumatta päiväunia. Osittain tähän oli pakottavana syynä se, ettei hänen sänkyään ollut vielä purettu, ja muutenkin asunnossa oli aikamoinen härdelli. Armin päätti sitten mennä auttamaan saksalaisia muuttomiehiä suomeksi, ja kertoa miten siskon pinnasänky kasataan. Reipas poika!

IMG_0613

Reetan nukkuessa Anopin valvovan silmän alla, lähdin Miehen ja Arminin kanssa käymään ruokakaupassa. Tässä kohtaa taidettiin olla jopa tunnin aikataulusta edellä, huikeeta! Eilisen Edekan sijaan päätettiin ottaa tällä kertaa tuttu ja turvallinen Lidl, joka ei täällä tunnu olevan samanlaisessa suosiossa kuin Suomessa. En oikein osaa sanoa, mistä se johtuu, mutta kukaan kenen kanssa olen ruokakaupoista puhunut, ei ole sitä edes maininnut, saati suositellut. Mentiin silti, helpompi tässä kiireessä asioida edes hieman tutummassa paikassa. Otettiin sellainen jääkaapin täystäydennys, nyt pitäis pari päivää pärjätä.

Myöhemmin iltapäivällä koitti henkilökohtainen jännitysmomentti, kun piti lähteä hakemaan Miehen työsuhdeautoa toimistolta. Otettiin hyvin nukkunut Reetta mukaan ja jätettiin vuorostaan Armin mummin seuraan järjestelemään lasten leikkihuonetta. En ole siis koskaan ajanut autoa ulkomailla, en yhtään missään maassa. Joo joo, ihan samat säännöt ja ohjeet täälläkin on, mutta kuitenkin. Ja lisäksi tietysti ihan uusi auto minulle. Mutta hyvinhän se meni, vuokra-Audissa oli ns. kaikki herkut, mm. sellainen tuulilasiin heijastuva näyttö kuskille, jossa näkyi tarkeimmät ajotiedot eli nopeus, navin ohjeet ja cruisen asetukset. En ollut ikinä kuullutkaan tuollaisesta! On nimeltään kuulemma HUD-tuulilasinäyttö.

Jätettiin Mies toimistolleen noutamaan autoaan, ja ajeltiin Reetan kanssa kotiin. Yhden mutkan jouduin matkalla tekemään, kun motarilla oli justiinsa joku tietyö tosi lähellä ramppia, josta olisi pitänyt poistua, niin pääsin pienen kunniakierroksen ajamaan siinä yhteydessä. Onneksi oli nopeasti uuden reitin laskeva navi! Kodilla oltiin jo muuttomiesten osalta aivan loppusuoralla, nelisen tuntia he käyttivät purkamispuoleen. Meille jäi nyt siis purettavaksi kaikki vähänkään pienempää tavaraa sisältävät laatikot, ja hommaa hidastaa se, ettei meillä ole täällä yhden yhtä kappia, jonne laittaa noita. Viikonloppuna Ikeaa siis.

Illalla piti vielä lähteä palauttamaan vuokra-autoa lentokentän kupeeseen, ja tällä kertaa sain ajettavakseni Miehen duuniauton. Puuh, kaksi uutta autoa saman päivän aikana ekaa kertaa ulkomailla on ihan tarpeeksi tätä iloa minulle yhdelle päivälle. Jos ei siis vielä käynyt ilmi, en erityisesti nauti eri autojen ajamisesta, vaikka toki sen ihan mukisematta hoidankin. En kuitenkaan suostunut ajamaan Miehen duuniautoa Maritim-hotellin vanhanaikaisen (eli ahtaaseen ja kulmikkaaseen, ainakin mun mielestä) parkkihallin, vaan jäin suosiolla odottamaan ulosajoportin lähettyville.

IMG_0608

Päivä meni siis varsin kiireisesti, mutta tehokkaasti ja koko huominen päivä on varattu ihan vaan tavaroiden purkamiselle ja kodiksi asettumiselle. Jos tulee hyvä hetki, ajateltiin lähteä kävelylle Reinin rantaan ja vähän hengähtää samalla. Lapset pitää kuitenkin ulkoiluttaa, joten se voisi olla mukava retki.

Relocation agencyn henkilö oli muuten eilen illalla napannut mukaansa meidän passit, ja oltiin myös kirjoitettu hänelle kasa valtakirjoja. Nyt hän palasi passien kanssa, ja samalla hänellä oli antaa meille anmeldebestätigung, eli vahvistus rekisteröitymisestä Meerbuschin kaupungin asukkaaksi. Toki paperissa on vahvistukseksi leima. Samalla saatiin paikallisen kirjaston käyttöoikeuskortit (?), täytyy ehtiä käydä nuo paperit ajan kanssa läpi myöhemmin. Tässä vaiheessa jo voin vahvasti suosittaa tällaisen relocation agencyn palveluita, en todella tiedä millainen show olisi ollut näiden kanssa ihan itsekseen.

Relocation agency oli myös hoitanut meille paikalle nettiasentajan, joka tuli sovitusti aamupäivällä, teki jotain tunnin verran, ja ilmoitti sen jälkeen että netti toimii reilun tunnin kuluttua. Ja näinhän se toimi, halleluja! Vielen dank! Myös erilaisia sopimusasioita kilpailuttanut irlantilainen, suomalaisen ex-vaimon omaava saksassa asuva Dan toimitti mulle saksalaisen SIM-kortin ihan kotiin saakka, ja hänen kauttaan saadaan myös tarvittavat sähkö- ja kaasusopimukset. Tässähän tulee ihan uusavuttomaksi kohta, mutta tällä kertaa otamme kaiken avun ilolla vastaan.

Huomenna toivottavasti Mies ehtii laittaa muutamat kattolamput kiinni ja löytäisin lapsille vähän sopivammat ulkoiluvaatteet. Huomiselle on luvattu +12c, joten Arminin topparukkaset ja Reetan T2H talvihaalari voivat olla vähän liikaa.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Katriina 2.2.2017 at 10:33

    Tervetuloa saksansuomalaisten yhteisöön. Toivon teidän viihtyvän hyvin Düsseldorfissa.

    • Reply valkkis 2.2.2017 at 21:16

      Kiitos! Naapureiden kanssa ollaan jo sanottu käsipäiväät, ja odotan innolla että saadaan muitakin uusia tuttavuuksia täältä 🙂

    Leave a Reply