Düsselissä ollaan! Lapset on jo unillaan, Mies lähti vielä käymään uudella kodilla. Kaikki on mennyt tähän saakka oikein hyvin!
Helsingin päässä kentällä oli aamutuimaan hyvin rauhallista, ja tämä sopi meille mainiosti lasten ja ennennäkemättömän tavaramäärän kanssa. Enhän ollut itse edes muistanut, että mukaan roudataan lasten turvaistuimet, jotka eivät olekaan mitään pieniä vekottimia tässä iässä, vaan lähinnä sellaisia muskelituoleja.
Matkatavarat saatiin hyvin eteenpäin, ja turvatarkastuskin sujui ilman jonotusta perhekaistalla. Matkavinkki kaikille erityisesti pienten lasten kanssa matkustaville, monilla lentokentillä on omat turvatarkastuskaistansa, joilla ei katsota paheksuen mahdollista hitautta tai muuta härväämistä. Sinne siis vaan roikeasti lasten kanssa! Armin käveli reippaasti itse turvatarkastuksen portista läpi, Reetta tuli minun sylissäni. Reitti kahvilaan vei tax freen kautta, joten mukaan tarttui muutama tehoaine kuiville silmänympäryksilleni ja lapset valitsivat nallekarkkeja.
Napattiin kahvilasta ikkunapöytä, ja Mies kävi nappaamassa aamucroissantit, perinteisen kana-pekoni kolmioleivän, maidot, kahvin, mehun ja skumpan. Päivä käyntiin heti kuudelta!
Ehdittiin hyvin koukata vielä Kids loungen puolella portin 31 läheisyydessä. Ei kovin kaksinen leikkihuone ollut, mutta hetken siellä viihtyi.
Mentiin bussikuljetuksella koneelle, joka jäi aivan puolityhjäksi. Etuosa oli täynnä bisnesmatkustajia ja sitten toiseksi viimeisessä penkissä oltiin me, ihan keskenämme koko takaosassa. Reetan oli tosi vaikea ensin hyväksyä, että joutui istumaan sylissä nousun ajan, mutta loppulento meni kirjaimellisesti kuin siivillä. Vähänkään täydemmässä koneessa ei olisi onnistunut sellainen hoplopmainen tunnelma, kun muksut hyppivät penkiltä toiselle ja vaihtoivat paikkaa vikkelästi. Lentoemot vaan naureskelivat ja muut matkustajat olivat autuaan tietämättömiä mitä takana tapahtui.
Lento sujui siis hyvin, ja oli vielä kaiken lisäksi etuajassa! Lentoaika oli vain hieman päälle 2h. Lapset ehtivät syödä rusinoita, 5 nallekarkkia per naama, perunalastuja, omenamehua ja purkkaa. Piirustusvihkot vihittiin käyttöön ja luettiin matkakokoista Muumi-satua laskeutuessa. Osa mun varaamista ajanvietteistä jäi tällä kertaa käyttämättä, kiitos liikkumismahdollisuuden.
Kaikki matkatavaramme saapuivat nopeasti ja ehjinä laukkuhihnalle. Oli siis tässäkin mielessä kovin erilainen reissu kuin se mun ja Miehen kaksin suorittama asuntojen asuntojen katsomisvisiitti.
Saatiin kasattua kahteen kärryyn kaikki kamat, ja suunnattiin kohti lentokentän viereistä Maritim-hotellia, jonka Sixt autovuokraamosta meille oli varattu kulkupeli. Tavarat mahtuivat hyvin Audin A6:n kyytiin ja lapset pääsivät istumaan omiin tuttuihin turvaistuimiinsa. Lähdettiin ajamaan kohti Meerbuschia ja takapenkin valtasi lähes välittömästi uni.
Herätys koitti jo noin vartin päästä, kun oltiin perillä. Tosiaan näin lähellä kenttää asutaan, helppo tänne on tulla! Seuraava yhden yön pysähdys kahden pojan mukavan yh-äidin tilavassa asunnossa alkoi pikaisella kamojen sisäänroudauksella ja sit lähdettiin samantien etsimään ruokakauppaa.
Lähin kauppa olikin ihan kivenheiton päässä, ja se on Edeka. Muistin lukeneeni, että kaupat olisivat iltaisin ja sunnuntaisin kiinni, mutta ainakin tämä mainosti olevansa auki 7-21 joka päivä, ihan huippua siis! [EDIT: Ei ole sunnuntaisin auki, selvisi hyvin pian]
Olisin voinut viettää kaupassa tuntikausia vain tutkimassa kaikkia tuotteita, mutta nyt ei todella ollut sen hetki. Mentiin siis sieltä, mistä aita on todella matala: banaania, mandariineja, voita, juustoa, nallemakkaraa (!), tuorepastaa ja tomaattikastiketta. Maitoa piti ottaa ja siinähän meinattiin mennä heti nalkkiin. Tarjolla oli vaaleansinistä ja tummansinistä maitoa, mutta ha-haa, näistä tummempi vastaakin meidän punaista täysmaitoa. Tiedän hyvin, ettei maitoa taideta litkiä juuri missään siihen malliin kuin Suomessa, ja saas nähdä muuttuuko meillä kulutustottumukset myös jossain vaiheessa.
Välipalalla syötiin myös kaupan aulassa olleesta leipomo-kahvilasta hankittuja pretzeleitä.
Päiväunille: Armin parvisänkyyn ja Reetta siihen viereen matkasänkyyn.
Waaaait….!? KYLLÄ!! Reetta oppi siis kerrasta, ettei saksalaislapset nuku ulkona päiväunia! Tähän asti neitokaisemme on nukkunut koko 1v 9kk elämänsä päikkärit ulkona vaunussa, joten pidän tätä todellisena läpimurtona!
Aikuiset malttoivat myös nukkua päikkärit, muuten kyllä olisi patteri loppunut kesken päivän totaalisesti.
Neljän jälkeen lähdettiin uudelle kodille päin, matkaa oli niin vähän että Reettakin käveli sen oikein nätisti. Käytiin heti tutustumassa aivan kulman takana sijaitsevaan leikkipaikkaan ja se sai suoran hyväksynnän lapsilta. Reetta tuntui ihmettelevän kun maassa ei ollutkaan lunta vaan pehmeää hiekkaa. Ei ole maa roudassa ei. Ympärillä kasvoi muratteja pitkin maata ja muutenkin ympäristö oli suht vehreää, vaikkei puissa edes ollut lehtiä.
Uudella kodilla oli avaintenluovutuksessa paikalla kiinteistönvälittäjä, meidän relocation agencyn edustaja, remontista vastaava arkkitehti ja me. Kierrettiin tällä konklaavilla koko asunto läpi, kirjattiin todella tarkasti ylös kaikki mahdolliset pikku jäljet lattiassa, muutamat remontista kesken olevat pikkujutut ja muutenkin jäi tosi hyvä fiilis käynnistä. Vuokraisäntä oli teettänyt asunnossa kattavan ja onnistuneen pintaremontin: kaikki seinät ja katot maalattu, kylpyhuoneet ja vessat uusittu, lattiat hiottu, ylimmässä ja alimmassa kerroksessa olevat kokolattiamatot pesty, ikkunat uusittu ja vaikka mitä! Tykättiin asunnosta jo silloin ennen remonttia, ja nythän se oli vieläkin kivempi! Päivä painui juuri mailleen, joten loppukierros mentiin kännykän valon kanssa.
Ja nyt painuu myös hausfrau untenmaille. Düsseldorf – tai siis Meerbusch, täytyy palata tähän vielä myöhemmin – hiljenee, myös lentomelun osalta (koneet lopettaa ylilennolla klo 22, tähänkin täytyy vielä palata!)
Niin paljon kerrottavaa, niin vähän aikaa kirjoittaa! Kauniita unia kaikille!
***
Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogit.fi:stä
No Comments