Oikea ajoitus

”Miltä tuntuu lähteä?”

”Jännittääkö?”

”Voi apua mä en usko että te oikeesti lähdette?!”

Näihin olen saanut lähipäivinä vastata useamman kerran, ja joka kerta on yhtä vaikea löytää oikeasti sanoja, joilla kuvata tämän hetkistä tunnelmaa. Entä jos… ei tunnu oikein miltään?

barbados1

Ollaan Miehen kanssa monesti törmätty tähän samaan tunteeseen. Siihen, kun on tapahtumassa jotain isoa, jonka pitäisi tuntua ah-niin-mahtavalta, mutta joka sitten kuitenkin vaan tapahtuu, sen kummemmin tajuntaa räjäyttämättä. Asiaa ei nyt pidä käsittää väärin – se, ettei ole aivan pistoksissa ja menetä yöuniaan, ei tarkoita, etteikö odottaisi ja olisi kuitenkin innoissaan tulevasta.

Aikoinaan kun muutettiin seurustelun alkuvaiheessa yhteen, se vaan jotenkin tapahtui sen kummemmin suunnittelematta. Ajatus ja ajoitus tuntuivat niin luonnollisilta. Sama asia tuntui käyvän kihlautumisen, uusien kotien ostojen ja vaikkapa myös naimisiinmenon kanssa – ajoitus oli aina meille oikea. Tällä tarkoitan, ettei olla kiirehditty turhaan missään vaiheessa, eikä myöskään jääty jahkaamaan seuraavia liikkeitä liian pitkään. Ollaan tehty suuria siirtoja silloin, kun ne ovat meille itsellemme parhaiten sopineet.

barbados2

Minusta tuntuu nyt aika samalta. Ollaan puhuttu jo vuosia aina ohimennen mahdollisuudesta asua (Miehen töiden vuoksi) ulkomailla, ja erityisesti niin, että se olisi tietyllä tasolla helpointa ennen lasten kouluikää. Ja näin tässä nyt sitten tapahtuu! Välillä tuntuu uskomattomalta, että palaset ovat loksahtaneet näin hyvin kohdilleen. Just go with the flow!

Toisaalta, tottakai mua jännittää. Onhan tämä kuitenkin ehdottomasti tähänastisista elämänmuutoksista merkittävin ja kokonaisvaltaisin. Mutta kun turhalla jännittämisellä ei kuitenkaan saavuta mitään, niin yritän keskittyä muihin asioihin.

Oletan ensimmäisen muuttoshokin iskevän noin kuukauden Saksassa asumisen jälkeen. Yleensä meidän lomamatkat ovat kestäneet kaksi tai korkeintaan kolme viikkoa, ja silloin on ollut pääsääntöisesti ollut ihan ok tulla takaisin kotiin. Paitsi Barbadokselta oli erityisen vaikea palata keskelle helmikuista hankea, katsokaa vaikka noita kuvia! Tällä kertaa kun nuo viikot ovat kuluneet, ja tajuaa, ettei sieltä enää lähdetäkään takaisin kotiin, voi olla että iskee joku ihan uudenlainen tunne, josta en vielä varmaksi osaa sanoa millainen se on.

Kolme yötä lähtöön on…

Huomenna vielä ystävien treffailuja, ja maanantaina onkin aika pakata!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply