Suomen suurin matkablogiyhteisö

Muuttoon liittyviä käytännön asioita, osa 1

Omalle työpaikalle ilmoittaminen meni niin kalkkiviivoille kuin vain voi mennä. Tästä olen erityisen harmissani, mutta en olisi voinut aiemminkaan ilmoittaa muutoksesta. Olin siis sopinut työnantajani kanssa olevani hoitovapaalla tammikuuhun 2017 saakka. Hoitovapaan jatkamisesta pitää ilmoittaa työnantajalle 2kk aikaisemmin, joten deadline lähestyi vääjäämättä marraskuun puolessa välissä. Onneksi esimieheni on aivan loistava, kannustava ja muutenkin ihan oikeesti hyvä tyyppi, joten sain hurjasti tsemppejä ja onnitteluja, joskin toki harmitteli etten palaa ”moukariringin” vahvuuteen. Jatkan siis Reetan hoitovapaata kevääseen  2018 saakka, ja tutkitaan mikä tilanne on silloin alkuvuodesta.

Armin ehti olla päiväkodissa reilut puoli vuotta, kun olin töissä ja odotin Reettaa. Hän jäi siitä hoidon keskeytykselle, joka tarkoittaa etten menetä kallisarvoista päivähoitopaikkaa kokonaan, vaikka lapsi ei siellä olekaan. Olin hakenut molemmille lapsille paikkaa samasta päiväkodista tammikuusta lähtien. Kuukausi sitten päiväkodilta soiteltiinkin ja tarkistettiin, pitääkö hakemuksemme vielä paikkansa. Noh, pakkohan se oli sanoa että pitää, kun mitään varmaa Saksan suunnalta ei vielä ollut tullut, enkä todellakaan halunnut ottaa riskiä menettää mahdollisia hoitopaikkoja. Ne eivät ole täällä meidän alueella yhtään sen paremmin saatavilla kuin muualla pk-seudulla, joten paikasta pidetään kiinni viimeiseen saakka. Mutta nyt kuitenkin sain sinne soitettua, ja ilmoitettua ettei meidän lapsille nyt tarvitse pitää paikkoja. Jutustelin päiväkodin varajohtajan kanssa niitä näitä Saksasta ja saksan kielestä. ”Mä luin aikoinaan 7 vuotta saksaa enkä puhu sitä kyllä ollenkaan”. Kiitos vaan kannustuksesta!

Vasta remontista viimein valmistunut kotimme on meille kovin rakas, joten sen myyntiin laittaminen ei käynyt kuin lyhyen häivähdyksen ajan mielessä. Toivommekin löytävämme mieluiten mahdollisimman pitkäaikaisen vuokralaisen, joka kohtelisi asuntoa kuin omaansa. Olemme olleet yhteydessä vuokravälitysfirman edustajaan, joka kävikin jo aiemmin katsastamassa asunnon ja napsimassa samantein kuvat mahdollista toimeksiantoa varten. Meillä oli siis todistettavasti siistiä tuon ohikiitävän hetken verran! Yksikään lelu, sukka, kirja tai paperipino ei ollut näkyvissä, sanoisin että uskomatonta mutta ei tosiaan mahdotonta 🙂

Mitään erityistä ajokorttia ulkomaita varten ei, kiitos EU:n tarvita, mutta mun tapauksessa asia vaati kuitenkin toimenpiteitä. Rakkaat pikkuapulaiseni ovat jatkuvista kielloista huolimatta mieltyneet lompakkoni sisällön perkaamiseen, ja olihan se vain ajan kysymys, milloin sieltä lähtee joku kortti teille tietämättömille. Mutta miksi, oi miksi, se ei voinut olla vaikkapa joku ihan ramdom etukortti, miksi sen piti olla juuri ajokortti? Ajokorttia kuitenkin kun tulee käytettyä, noh, ajo-oikeuden todistamisen lisäksi ensisijaisena henkilöllisyystodistuksena. Olenpa nyt sitten kuljettanut passia mukana, mikä taas ei tunnu itsestäni lainkaan niin luontevalta ja tietysti myös pelkään kadottavani vielä senkin, kun ei se edes mahdu siihen lompakkoon saati kännykkäkoteloon. Onneksi sentään yleisesti aika jäykkänä pitämäni virasto Trafi pääsi yllättämään tässä asiassa; uuden ajokortin eli kaksoiskappaleen sai tilattua näppärästi netistä, ja hintakaan ei ollut paha (20€). Samalla palvelussa opastettiin tekemään ilmoitus poliisille kadonneesta kortista, joten pääsin samalla naputtelemaan elämäni ensimmäisen rikosilmoituksen. Hieman kyllä hymyilytti mm. kohdat ”epäillyn tuntomerkit” ja ”vaaditko rangaistusta tekijälle”. Muuten olisi kyllä jäänyt tällainen ilmoitus tekemättä, mutta hyvähän se on tehdä, jos vaikka sattuisi niin ikävästi että kortti olisikin joutunut vääriin käsiin.

Olen ymmärtänyt, että Saksa on tykästynyt tietynlaiseen byrokratiaan, ja että asiat hoidetaan pääsääntöisesti asioimalla henkilökohtaisesti paikanpäällä. Ja että mukana olisi hyvä olla mm. virkatodistukset.  Snif, teen jo hyvästejä kaikille käteville nettilomakkeille ja verkkoasioinnille… Luin asiasta havainnollistavan esimerkin: Saksassa vuokrasopimuksen teko edellyttää saksalaista pankkitiliä, ja pankkitilin avaaminen edellyttää paikallista osoitetta. Että sillä lailla. Katsotaan sitten missä järjestyksessä me saadaan nämä asiat hoidettua ja kuinka ratkaisemme tuon pikku dilemman. Miehen firman kautta olemme saaneet käyttöömme paikallisen relocation-firman, joka tulee auttamaan meitä mm. asunnon hankinnassa, vakuutuksissa, pankkitilien avaamisessa yms. Alkuun heille pitää toimittaa kuitenkin avioliittotodistus ja lasten syntymätodistukset. Näitähän ei Suomessa enää jaella tuosta vaan, joten soitin Helsingin seurakunnan keskusrekisteriin. Selitin virkailijalle, että olemme muuttamassa Saksaan, jolloin hän ystvällisesti suositteli meille ”Suomi-Saksa-lomaketta”, johon saadaan molemmilla kielillä koko perheen tiedot samaan, kätevää! Tällainen todistus saapuu meille sitten perinteisellä postilla ja kustantaa 8 euroa.

Seuraavaksi vuorossa mm. hammaslääkärikäynnit, kampaaja (tosi tärkeä!!), reseptien tsekkaus ja tarvittaessa apteekkireissu, miehen passin uusiminen, mahdollinen päiväretki Düsseldorfin suunnalle katsastamaan paikallista asuntotarjontaa, tavaroiden läpikäyntiä kotona, harvemmin nähtyjen kavereiden kanssa treffien sopimista…. Onhan tässä kaikkea. Mitä olen unohtanut?IMG_9801

***

Blogini löydät myös FacebookistaInstagramistaBloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply