Paluumuutto: tähän mennessä tapahtunutta

Reissujuttujen lomassa täällä valmistellaan täyttä häkää paluumuuttoa Suomeen. Ei-niin-yllättävästi ollaan tehty aiheesta excel jo hyvissä ajoin ja jaettu Miehen kanssa tehtävät, mitä kukakin hoitaa. Ajattelin jakaa tämän listan täällä, jospa siitä vaikka olisi hyötyä jollekin muulle myös.

Tällä hetkellä listalla on osa isoja, osa pienempiä asioita, mutta kaikki yhtälailla tärkeitä. Joitain on jo hoidettu ja esimerkiksi tiettyjen sopimusten kohdalla on pitänyt olla tarkkana irtisanomisaikojen kanssa. Minulle esimerkiksi tuli yllätyksenä, että paikallisen päiväkodin hoitosopimuksen irtisanomisaika on 3kk – onneksi tuli ajoissa tästä puhetta hoitajien kanssa.

Paluumuuttajan muistilista

  • Vuokrasopimukset, sekä Saksan asunnon että vuokrattuna olleen Suomen kodin
  • Sähkö-, kaasusopimus sekä vesi- ja jätevesisopimus
  • Vakuutukset
  • Netti
  • Puhelinliittymä
  • Sairaskassan jäsenyydet
  • Auton vakuutus
  • Auton myynti (nyt olis tosi hyvä Skoda Fabia tarjolla!)
  • Muuttopalveluiden kilpailutus ja valinta
  • Asunnon lähtötarkastuksen sopiminen
  • Lasten harrastukset
  • Päiväkoti ja esikoulu
  • Koulupaikan peruutus
  • Työpaikan irtisanominen
  • Lentolippujen ostaminen
  • Läksiäiset
  • Tavaroiden myynti / kierrätys / poisto
  • Tuliaisten osto Suomeen
  • Abmeldung, osoitteenmuutos
  • Lämmityksen huoltofirman vuosisopimus
  • Payback pisteiden käyttö
  • Päiväkodin vanhempainyhdistyksen kannatusmaksu

Ja nämähän siis koskevat vain Saksan päätä. Suomen osalta on sitten omat hoidettavat asiansa, suurinpiirtein samat asiat on toki saatava toimimaan sielläkin ja mielellään ilman mitään keskeytyksiä. Päiväkotipaikkojen haku, asunnon tarkastus, vakuutukset jne…

Näiden lisäksi on järjestelty viimeisen viikon asumisjärjestelyjä. Muuttofirma tulee pakkaamaan ja kantamaan tavarat jo muutamia päiviä ennen mun ja lasten poistumista maasta, joten päästään onneksi ystävien alakertaan evakkoon. Mies jää vielä sitten tyhjään asuntoon maalaamaan muutamia seiniä – niiden oletetaan olevan yhtä hyvässä kunnossa eli vastamaalattuja kuin meidän saadessamme asunto käyttöömme.

Näiden käytännön asioiden pyörittäminen ja miettiminen tuo paluumuuttoa konkreettisesti lähemmäs ja huokailen tuon tuosta Saksasta lähdön haikeutta ja Suomeen paluun ihanuutta. Sitä tämä nyt sitten varmaan onkin, tunteita suuntaan ja toiseen, mutta toisaalta päivät etenevät kuin juna eteenpäin ja kohta jäljellä on enää kuukausi.

Pääsiäisenä on tarkoitus olla kotona, laittaa varastohuone, autotalli ja piha ojennukseen ja nauttia luvatuista hellesäistä – kyllä, NYT ne lämpimät ilmat taisivat saapua. Sääennuste lupaa +25c, jopa +26c joten parempaa pääsiäissäätä ei voisi toivoa!

***

Kuvat tältä viikolta yhdestä Düsseldorfin lukuisista ihanista puistoista.

***

Blogini löydät myös FacebookistaInstagramistaBloglovinista ja Blogit.fi:stä

Junalla ympäri Mercierin samppanjakellaria

Olin jo ennen matkaamme Champagnen alueelle yrittänyt vähän selvittää, onko jotain paikkoja (lue: samppanjakellareita), joita suositeltaisiin erityisesti lasten kanssa matkustaville. Yhdestä blogijutusta nappasin meille talteen Mercierin, koska siellä kuulemma pääsisi tutustumaan kellareihin pienen junan kyydissä.

Varasin meille kierroksen lauantai-iltapäivälle heidän nettisivujen kautta etukäteen. Jopa näin off-seasonina kierroksemme oli täynnä, jote suosittelen vahvasti etukäteisvarauksen tekemistä. Hauska juttu oli muuten, kun pamahdettiin edellispäivänä  Moët & Chandonille lasten kanssa, niin myös heillä suositeltiin meille suoraan Mercieriä! Joten sanotaanko, että odotukset olivat suht korkealla, mutta valitettavasti ne eivät nyt ihan täyttyneet.

Mercierin kierroksen aluksi jokaiselle jaettiin äänilaite, jonka sai useammalla eri kielellä (suomi ei sentään ollut vaihtoehtona). Tästä on kyllä annettava plussaa siinä mielessä, että pystyttiin ottamaan itsellemme selostukset englanniksi ja lapsille saksaksi. Ehkä tuollainen viininvalmistussanasto ei ole heillä ihan hallussa, mutta varmasti mielenkiintoisempaa seurata mukana, kun pystyy ymmärtämään edes jotain.

Aikansa valtavin viinitynnyri

Aulassa oli taidetta, vanhoja mainosjulisteita ja jumalattoman kokoinen viinitynnyri. Jättitynnyri tehtiin samaan vuoden 1889 maailmannäyttelyyn kuin Eiffel-torni, ja se vedettiin Pariisiin 24 härän ja 18 hevosen voimin. Kaksi siltaa romahti tuolla matkalla kuorman painosta.

Kierros alkoi videolla kuten Moëtilläkin, mutta tässä käytiin läpi Eugene Mercierin filosofia samppanjanvalmistukseen ja hänen intohimoonsa modernisoida ja automatisoista prosessia. Hän halusi viinikellarin olevan yhdessä tasossa, jotta pullojen liikuttelu olisi helpompaa. Perimmäisenää ajatuksena oli myös tehdä tuotannosta halvempaa ja sitä kautta pyrkiä tarjoamaan samppanjaa kaikelle kansalle.

Viinikellari kuin pieni kaupunki

Videon jälkeen erittäin moderni hissi videoseinineen vei meidät 30 metriä maan alle ja otimme paikat suht pitkästä kumipyörillä kulkevasta junasta. Oppaamme tehtäväksi jäi opastaa meidät istumaan ja ohjata junaa, kaikki selostukset kuuluivat automaattisesti kuulokkeista. Loputtomien käytävien varrella oli komeita kaiverruksia, taidetta ja tietenkin pulloja silmänkantamattomiin. Kyseessä oli kuin pieni kaupunki liikennemerkkeineen ja -valoineen.

Kierroksesta jäi kuitenkin aika paljon kliinimpi kuva kuin Moëtistä, jossa kuitenkin oli pienen ryhmän henkilökohtainen opas kertomassa tarinoita ja hänelle oli myös mahdollisuus esittää kysymyksiä. Lisäksi äänityksen seuraaminen vaati laitteen jatkuvaa pitoa toisella korvalla, joka piti yhden käden jatkuvasti varattuna. Ei toimiva kombo, jos haluaisi kuvata samalla ja lisäksi vielä huolehtia lapsista siinä sivussa samalla.

Kolme kohtuuhintaista samppanjaa

Juna-ajelun lopuksi nousimme hissillä takaisin ylös, palautimme kuulokkeet ja siirryimme maistelemaan kolmea erilaista Mercierin samppanjaa. Ensin oli tarjolla ns. perusversio, sen jälkeen rosé ja lopuksi se astetta parempi pullo. Hinnat eivät päätä huimanneet, hinnat olivat 20€, 23€ ja 25€ / pullo – mutta tämähän olikin herra Mercierin ajatus.

Tietyssä mielessä toki tällainen juna-ajelu on erityisen kiva lapsia ajatellen, ettei tarvitse tuntia madella kävellen pitkin hämäriä käytäviä. Kokonaisuutena tämä ei kuitenkaan nyt sykähdyttänyt mitenkään erityisesti – ei aikuisia eikä lapsia. Toki oli mielenkiintoista päästä kahdelle eri kierrokselle, ja oli kiva että ne olivat näinkin erilaiset. Joskus tulevaisuudessa toiveena olisi vielä osallistua jonkun pienemmän tuottajan esittelykierrokselle, jossa ei olisi videoita eikä muita erikoistehosteita.

***

Lue myös

Viikonloppu Champagnen alueella

Samppanjakellarissa lasten kanssa (Moët & Chandon)

***

Blogini löydät myös FacebookistaInstagramistaBloglovinista ja Blogit.fi:stä

Hullaantuneena Hollantiin

Muistan lukeneeni joskus Johannan Eau de Cologne-blogista, kuinka hän hehkutti Hollantia ja sanoi siellä olevan aina jotenkin paljon rennompi meininki kuin Saksassa. Itse pitkälti Saksaan ihastuneena tätä alkuun vähän hämmästelin, mutta kun on useamman kerran maiden rajan ylittänyt, on todettava että alan kallistua samalle ajatukselle.

Vietettiin maaliskuinen viikonloppu ystäväperheen kanssa Haagissa, tuossa merenrantakaupungissa, josta en tiennyt etukäteen muuta kuin kansainvälisen rikostuomioistuimen. Odotukset eivät siinä mielessä olleet siis kovin korkealla, mutta osasin odottaa valloittavaa rantaa. Jos on koskaan käynyt Hollannin rannikolla, tietää mistä puhun. Siellä on jotenkin ihan oma fiiliksensä, ja erityisesti kun kotona ainoa vesi lähimailla on Düsseldorfin läpi virtaava Rein, on jo pelkkä horisonttiin katsominen niin vangitsevaa.

Hollantilaisia herkkuja

Ehdittiin kolmessa päivässä piipahtamaan ensin Belgian Antwerpenissä aamiaisella, sitten Hollannin puolella mahtavilla Delta Worksin patorakennelmilla (tästäkin lisää myöhemmin!), yövyimme Haagissa, iki-ihanassa Utrechtissa sekä juustokaupungeissa Edamissa ja Goudassa.

Onko ihan ok kertoa, että pysähdyttiin Utrectissa vain ja ainoastaan ostamassa 6 kpl maailman parhaita juustoskonsseja? Paikan nimi on Keek, ja heillä on kaksi myymälää aivan lähellä toisiaan. Kaikki tuotteet ovat 100% luomua.

Olen ehkä vain pikkuisen kade Sadulle, koska tiedän, että hän voi koska vaan kävellä  ostamaan näitä!

Tällä Hollannin reissulla ihastuin myös syvästi paikalliseen erikoisuuteen, bitterballeneihin.  Tuollaiset baarissa oluen ääreen sopivat sormisyötävät toimivat todella kivasti sivussa tarjoillun sinappikastikkeen kera. Koostumus on pinnalta rapea, sisällöstä tuli ensimmäisenä mieleen lihaperunasoselaatikko, mutta näissä ei ole perunaa vaan jauhoja ja mausteita. Maista ihmeessä, jos tulee tilaisuus!

Autoilijan ja pyöräilijän valtasuhteet vaihtuvat Saksan ja Hollannin rajalla

Saksassa auto on todella Das Auto, ja ainakin Düsseldorfin kulmilla kulkee toinen toistaan kalliimpia kulkupelejä. Autoista pidetään äärimmäisen hyvää huolta (ainakin meidän naapuri hinkkaa autojaan pihalla harva se päivä, vaikka niissä ei mitään vikaa näyttäisi olevan alkujaankaan) ja yleinen infra on usein autoilijan puolella.

Meidän naapurustossa mun valkoinen Skoda on ehdottomasti hintahaitarin alapäästä. On ihan normaalia, että lasten kanssa lasketaan päiväkotimatkoilla, kuinka monta Porschea nähdään aamuisin. Matkaa on 600 metriä.

Hollannissa taas pyöräilijä on kuningas. Ja mikäs siinä, mitättömien korkeuserojen maassa ei tarvitse sotkea niska limassa ylämäkeen, vaan voi ainoastaan lipsutella eteenpäin ja raikas merituuli hulmuaa hiuksissa, koska kypäräähän nyt ei käytä kukaan. Autoilijat pakotetaan parkkeeraamaan mitä käsittämättömiin paikkoihin, vaikkapa tällä lailla suoraan kanaalin reunalle.

Kevätkukkien väriloistoa

Hollantilainen kevät on ehdottomasti kevätkukkien aikaa. Jo pelkästään silmänkantamattomiin jatkuvat tulppaanipellot ja Keukenhofin tulppaaniparatiisi ovat hyvät esimerkit tästä. Kaupungilla voi kulkea vain ihastellen istutuksia ja luonnonkukkia.

Kukkien lisäksi kaduilta voi ihastua vaikkapa kissoihin ja koiriin.

Ja nelivuotiaan mielikuvituksella kaupunkiympäristössä voi törmätä myös seeproihin. Reetan lempieläin onkin ollut jo pitkän aikaa seepra, ja näin ollen niitä nähdään välillä mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Kotimme lähistöllä on rakennustyömaa, jossa voi usein bongata seerpaväritteisen betoniauton – voi sitä riemua!

Oi Hollanti! En lainkaan ihmettele, miten niin moni tuntuu tähän maahan ihastuvan ja palaavan yhä uudelleen. Niin varmasti minäkin.

***

Blogini löydät myös FacebookistaInstagramistaBloglovinista ja Blogit.fi:stä

Onnea synttärisankareille!

Huh, selvisimme hengissä vaikka kotimme valtasi viikonloppuna yhteensä 17 lasta ikähaitarilla  3-6-vuotta.

Meidän omat päivänsankarit, Reetta 4v ja Armin 6v, olivat juhliinsa tyytyväisiä, ja toivon että saksalaiset vieraatkin viihtyivät, vaikka juhlat eivät välttämättä perinteistä kaavaa noudattaneetkaan.

Ihan ensinnä synttäreiden ulkoistaminen tuntuu olevan kovassa huudossa ja olemme olleet muutamissa juhlissa läheisessä hoplopissa eli täällä päin Logolinossa. Sisäleikkipaikka tarjoaa helppoja ja yllätyksettömiä synttäripaketteja kohtuuhintaan ja lapset voivat vetää sydämensä kyllyydestä verensokerin ensin ylös ja sitten alas.

Lasten synttärijuhlat kotona vai muualla?

Olen noin vuoden verran kuunnellut Arminilta ja Reetalta toiveita, että ”voidaanko me äiti kiltti pitää Logolino-synttärit?”  Olen kierrellyt vastauksen kanssa ja varonut lupaamasta mitään, koska en juurikaan itse perusta näistä, vaikka lapset tykkäisivätkin.

Kun nämä huhtikuiset synttärijuhlat alkoivat lähestyä ja kyselin lapsilta tietoja kutsuttavista kavereista, päädyin hyvin nopeasti varaamaan synttäripaketin Logolinosta. Olin aiemmin pitänyt kiinni ohjenuorasta, että niin monta kaveria saa kutsua kun täyttää vuosia. Mutta nyt kun aikamme täällä on rajoitettu, todettiin Miehen kanssa että kutsukoon kaikki ketkä haluavat – sehän on vain upeaa, että on kavereita ketä kutsua. Listalle kertyi parikymmentä nimeä.

Odotin olevani maailman paras äiti kun kerroin lapsille varanneeni Logolinon synttäriviikonlopulle. Ja ette arvaakaan mitä kävi?! Molemmat katsoivat mua naama ihan vääränä ja vonkuivat ”mutta kun me haluttiin KOTISYNTTÄRIT!!!”.

Niin. Niin tietysti halusitte.

Eipä siinä muuta sitten kuin peruuttamaan tehtyä varausta ja kyselemään toivelistaa kotisynttäreiden tarjoiluista, koristeluista ja ohjelmasta.

Saksalaisten synttäriperinteiden rikkomista

Onnistuttiin vähän puolivahingossa rikkomaan muutamaa saksalaista lastensynttärinormia – niiltä osin kuin itse olen tavoista tietoinen. Ensinnäkin juhlat olivat ennen esikoisen varsinaista syntymäpäivää. Vain muutaman päivän, mutta jokatapauksessa ennen – ja se jos mikä on Saksassa huono homma. Synttäreiden johdosta ei voi missään tapauksessa onnitella etukäteen saati että niitä juhlittaisiin etukäteen. Tällainen tuonee kasapäin huonoa onnea ja on muutenkin vain jotain sellaista, jota ei tehdä.

No, me ei selvästi olla ehditty integroitumaan tähän yhteiskuntaan tarpeeksi hyvin, koska en nähnyt tässä ongelmaa. Eikä meillä yksinkertaisesti olisi ollut muita vaihtoehtoja, niin kauan kun haluttiin pitää juhlat viikonloppuna.

Toinen norminrikkomisasia oli juhlien kesto. Kuulin moneltakin taholta, että suunnittelemamme 2 tunnin kekkerit on saksalaisittain todella lyhyet juhlat, normaalimpi olisi 3-4 tuntia. Tässä kohtaa taas ymmärrän sen vimman pitää juhlat jossain muualla kuin kotona. Veikkaan että mulla menee ainakin kaksi päivää saada koti sen näköiseksi, mitä se oli ennen näitä kahden tunnin juhlia.

Kansainvälinen juhlaväki

Ohjelman olin miettinyt etukäteen ja kirjannut alustavan aikatauluarvion ylös. Siinä juhlahumussa ei sitten tarvinnut miettiä, mitä seuraavaksi ja milloin, vaan lunttasin suoraan paperista. Kun kaikki vieraat olivat (ihaltavan täsmällisesti) paikalla, otettiin kakut buffet-pöytään ja laulettiin onnittelulaulu saksaksi. Olin sen verran hermona etten tajunnut, että voitaisiin laulaa molemmille lapsille erikseen, mutta kukaan ei tuntunut valittavan. Lisäksi unohdin kakuista kynttilät kokonaan, vaikka niin olin ne valmistellut…

Juhlavieraat olivat varsin kansainvälistä sakkia; muutamat suomalais- ja saksalaislapset, intialaiset kaksoset, irakilainen poika, turkkilainen tyttö, japanilais-saksalainen tyttö ja japanilainen poika. Vanhemmille oli kerrottu, että saa joko vain tuoda ja hakea lapsen tai sitten jäädä itsekin, ja oli kyllä kiva että muutamat vanhemmat jäivät paikalle.

Syömisen jälkeen Armin ja Reetta saivat avata lahjat ja osa lapsista meni yläkerran leikkihuoneeseen keskenään. Huoneisiin, joihin lapsilla ei ollut asiaa oltiin aamulla askarreltu stop-kyltit (mm. työhuone, makuuhuone, varasto). Nämä toimivat kovin hyvin, en ainakaan yllättänyt ketään väärästä paikasta.

Helppoa ohjelmaa lastensynttäreille

Seuraava ohjelmanumero oli saksalaisten lastenjuhlien klassikko, Topfschlagen eli kattilan lyöminen. Hieman samaa ideaa kuin aasinhännän kiinnittämisessä, mutta tässä yritetään löytää silmät sidottuna kattilaa lattialta kauhaa apuna käyttäen. Kattilan alta paljastuu joku pieni yllätys, me luotettiin varmaan valintaan eli pieniin nallekarkkipusseihin.

Jahka kaikki lapset olivat saaneet löytää kattilan, pidettiin Kinderdisco! Alakerrasta oli laitettu normaalit valot pois, taustalla vikkui erilaiset led-valoketjut ja lattia oli täynnä ilmapalloja, osassa led-valo sisällä. Olin tehnyt etukäteen Spotifyhin soittolistan niiden biisien mukaan, joita tiedät että ainakin nämä eskarilaiset osaavat tanssia ja laulaa. Disco oli menestys ja lapset saivat vähän päästää ylimääräisiä höyryjä hyppimällä sohvalla ja patjoilla.

Loppuun vielä jotain suomalaista synttäriperinnettä, eli ongintaa. Ongimme portaikossa yläkerrasta alakertaan ja jokainen sai kalastettua ämpäriin pussukan, jossa oli vähän namia, saippuakuplia ja sen sellaista pientä. Tällaiset synttäripussukat ovat käsittääkseni tavanomaiset myös täällä, mutta ongintaa ei taideta tuntea ainakaan siinä määrin kuin se Suomessa on ihan klassikko.

Lahjatoivelista myös lastenjuhliin

Armin ja Reetta saivat ihania lahjoja, joista on varmasti iloa pitkäksi aikaa. Olin antanut lahjatoiveita tiedoksi niille, ketkä niitä erikseen kysyivät.

Tässä tosiaan vielä yksi asia, joka eroaa siitä mihin olin Suomessa tottunut. Vähän samaan tapaan kuin hääpari voi toteuttaa toivelistaa häälahjoille, täällä helposti kysellään, missä lelukaupasta synttärisankarin toiveet ovat esillä? Kyllä, meidänkin kylän lelukaupassa voi käydä tekemässä toivekorin, johon lapsi voi käydä keräämässä kaupasta (kaiken), mitä toivoo lahjaksi. Vieraat sitten vain pyytävät nähdä tuon korin ja valitsevat sieltä mitä haluavat päivänsankarille ostaa. Helppoa? Joo. Tylsää? Joo.

Katsotaan, kuinka monta vuotta saan ylläpidettyä tätä Arminin ja Reetan yhteisten synttärijuhlien perinnettä. Ainakin tänä vuonna meni vielä mainiosti. Huh, seuraavan kerran juhlarumba edessä vasta ensi vuonna!

***

Blogini löydät myös FacebookistaInstagramistaBloglovinista ja Blogit.fi:stä