Aito ja alkuperäinen Tanskan Legoland

*Kaupallinen yhteistyö: Legoland Billund Resort & Legoland Billund

Koko perheen pitkä viikonloppu Tanskan Billundissa piti sisällään useamman mielenkiintoisen kohteen, mutta kyllähän se Legoland on se ykköskohde edelleen. Tämä Tanskan paikka on se aito ja alkuperäinen, paikka josta nämä kaikkien tuntemat rakennuspalikat ovat alunperin matkanneet maailmalle.

Legolandin huvipuisto kehittyi kuin varkain alueella olevan Lego-tehtaan ympärille, kun vuosi vuodelta useammat kiinnostuneet halusivat tulla ihmettelemään, miten näitä luovuuden rakennuspalikoita oikein tehdään. Vuonna 2018 Legoland julistikin jo 50-vuotista taivaltaan ja puisto kehittyy jatkuvasti.

Hyvät laitteet yli 100-senttisille

Nukuttuamme yön upouudessa Legoland Castle-hotellissa suuntasimme puiston porteille heti sen avautuessa perjantaina klo 10. Portilla ei ollut juurikaan ruuhkaa, ja hotellilta saaduilla rannekkeilla olimme vikkelästi sisällä. Meillä ei ollut mitään tarkempaa suunnitelmaa, miten lähteä kiertämään puistoa, vaan mentiin pitkälti lasten mielenkiinnon ja toiveiden mukaan. Nyt kun nuorimmaisemmekin Reetta on ylittänyt 100cm maagisen rajan, laitteita oli tarjolla jo huimasti aiempia huvipuistokäyntejä enemmän ja parasta olikin se, kun päästiin aina kaikki neljä yhdessä härveleihin.

Aloitettiin kuitenkin yhdestä klassikosta, Safarista, joka on erityisesti perheen pienimpien mieleen. Idea on tuttu mistä tahansa rekkarallista tai muusta ajelusta, mutta onhan nuo legoelukat nyt vaan siistejä!

Maailmanluokan huvipuistossa ilman maailmanluokan jonoja

Arkipäivä oli loistava valinta vierailulle, koska näin kuumimman kesäsesongin ehtoopuolella jonoja ei muodostunut juuri lainkaan. Pisin odotusaika laitteiden edustalla olevien kylttien mukaan oli 15min, joka on varsin kohtuullinen. Verrattuna vaikkapa Pariisin Disneylandiin, jossa sai maaliskuussakin räntäsateessa jonottaa pahimmillaan yli tunnin yhteen laitteeseen. Nyt vaan käytännössä käveltiin sisään! Tämä mahdollisti myös lempilaitteissa uusintakäynnin päivän lopuksi.

Laitetarjonnan puolesta testattiin lähes kaikki laitteet, joihin 100cm lapset pääsivät ja lisäksi esikoisen kanssa käytiin Haunted Housessa, jonne piti olla 110cm. Nimestään huolimatta kyseessä ei ollut mikään todellinen kauhupaikka, vaan lähinnä sellaista huumorikauhua – ja kaikki luonnollisesti Lego-twistillä. Lasten lempilaitteiksi muodostui päivän päätteeksi Dragon ja Flying Eagle -vuoristoradat. Näistä ensimmäinen oli meidän Reetan ihka ensimmäinen vuoristorata, joten sillä saattaa olla tekemistä asian kanssa. Hurjapää mikä hurjapää!

Jahka pituutta tulee 120cm aukeaa ovet myös vielä isompiin vuoristoratoihin. Uusintakäyntiä odotellessa, koska aikuisetkaan eivät nyt ehtineet käydä tämän puolen tarjontaa kokeilemassa.

Ikuinen kuuma peruna: ruokailu huvipuistossa

Ruokailu huvipuistossa herättää aina kysymyksiä ja valitettavan usein myös pettymyksiä. Laatu ja hinta harvoin kohtaavat paikoissa, joissa vaihtoehdot ovat vähäiset. Meidän taktiikka oli syödä mahdollisimman runsas aamiainen hotellilla, yritä pärjätä jonkin verran omilla (Suomesta tuoduilla!) eväillä ja syödä sitten pikaisesti jotain ”oikeaa ruokaa”, jotta aikaa puiston kiertämiselle ja laitteille jäisi mahdollisimman paljon. Taktiikka toimi hyvin, lapset olisivat varmaan jaksaneet odottaa lounasta vielä pidempään kuin aikuiset, mutta nälkäkiukkua estääksemme ruokapaikaksi valikoitui Burger Kitchen. Lapset saivat toivomansa nuggettiannoksen ja juustohampurilaisen valtavilla ranskalaisilla ja miehen kanssa syötiin joku aikuisten burgeriateria puoliksi, juomia sai hakea automaatista oman mielen mukaan itse. Hintaa setille tuli n. 33 euroa.

Puiston alueella oli lukuisia pieniä välipalakiskoja, joista kylttien mukaan saisi pirtelöitä, jäätelöitä, jäähilejuomia ja kaikenlaista vastaavaa. Näistä suurinosa oli kuitenkin virailupäivänämme säpissä. Toisaalta valitsen paljon mielummin lyhyet laitejonot kuin avoinnaolevat herkkukioskit, veikkaan nimittäin näiden avaavan luukkunsa kuitenkin viikonloppuisin. Omien eväiden nauttiminen on sallittua, ja piknik-paikkoja oli silmiinpistävän paljon. Monilla puistovierailla olikin jopa kylmälaukut messissä ja tavaroita vedettiin saksastakin tutuilla kärryillä mukana.

Viiden tähden henkilökunta

Unohda tehtäviinsä kyllästyneet laitteenhoitajat, lapsia huomioimattomat aikuiset ja yleinen tympeys – nyt täytyy antaa täysin vilpitön ja kiittävä palaute ihan koko henkilökunnalle Legolandissa. Eikä vain huvipuistossa, vaan samoihin ystävällisiin ja huomioonottaviin asiakaskohtaamisiin sai tottua koko Billundin alueella.

Legolandissa hommaa oli vauhditettu tähtitarroilla. Saimme heti hotellin respasta viiden tähtitarran liuskan, ja ohjeistuksena oli antaa tähti ”hymyilevälle henkilökunnan edustajalle”. Yksi meni heti respan sedälle (veikkaan hänen saavan aika paljon tarroja) ja loput jaeltiin päivän aikana niin lasten kanssa miekkailemaan jääneelle laitteenhoitajalle, hauskalle vuoristoradan naiselle, joka leikkipyssytteli lasten kanssa radan toiselta laidalta odotellessamme vuoroamme ja vaikkapa lapset erityisesti huomioivalle tarjoilijalle hotellin ravintolassa. Näistä kohtaamisista tuli tosi hyvä mieli kaikille. Annettiin lasten usein päättää, keille tarrat annettiin ja Armin ja Reetta saivat itse käydä tarran antamassa. Oli ihanaa nähdä tähtitarran saavan henkilön aito ilo ja lapset saivat vielä joko haleja, high fiveja tai lentosuukkoja.

Ehtiikö kaiken yhdessä päivässä?

Koko päivän aikana ehdittiin yhteensä 16 laitteeseen, pidettiin leikkihetki ruuan jälkeen Duplo-alueella ja käytiin ihmettelemässä Atlantis-meriakvaario. Laitteet menivät kiinni klo 17 ja koko puisto klo 18. Meillä oli tosiaan hyvä päivä vierailulle, koska laitejonoissa seisomiseen ei hukkaantunut juurikaan aikaa. Siltikin oltaisiin helposti keksineet vielä koluttavaa toisellekin päivälle, ja silloin olisi toki voinut käydä uudelleen läpi ekan päivän suosikkeja.

Huvipuiston viimeinen tunti on kuin tehty Minilandin huikeiden Lego-rakennelmien ihasteluun ja tietenkin ostoksille kaupan puolella. Sekä Miniland että kauppa olivat paljon isommat kuin Saksan Legolandissa. Erityisesti Miniland yllätti koollaan. Tiedettiin, että jossain siellä pitäisi olla myös joku rakennelma Suomesta, mutta kovasta yrityksestä huolimatta ei onnistuttu sitä löytämään. Ruotsin lippuja näkyi kyllä, että oltiin ehkä lähellä.

Mutta siis tähän Minilandin kiertämiseen voisi hyvin varata aikaa toista tuntia. Varsinkin, jos haluaisi rauhassa ihastella kaikkia pieniä yksityiskohtia, vuoren rinteellä eli kiven syrjässä kapuavia kiipeilijöitä, pitkiä junaratoja tai Kennedy Space Centerin avaruusrakettia. Olipa siellä Neuschwansteinin prinsessalinnakin, joka juuri oltiin keväällä nähty Etelä-Saksassa ihan livenä!

Lego-kauppa oli puhdasta Lego-huumaa parhaimmillaan  – tai pahimmillaan, riippuen hieman katsontakannasta. Kauppa jakautui kahteen osioon, vasemmalla puolella oli NinjaGo-juttuja ja muita Technic-Lego-sarjan tavaraa, oikealla puolella enemmän Lego Friends-sarjaa ja ns. peruslegoja. Meillä olisi kotona Legoja ihan riittämiin, mutta jos nyt kuitenkin jotain pientä… Valinnanvaikeus meinasi iskeä ihan toden teolla, mutta hyviin matkamuistoihin päädyttiin.

Kauniita unia, Legojen kuvia

Koko päivän kruunasi majoittuminen tuliterässä Lego Castle hotellissa, josta oli vain muutaman minuutin kävely pääportille. Nukuimme ritariteemaisessa huoneessa, josta ei yksityiskohtia puuttunut. Katsokaa nyt vaikka noita sinisiä lippuja! Lapsille oli kerrossänky, jonka juurella laatikollinen legoja vapaasti rakenneltavaksi ja suora näköyhteys telkkariin, josta tuli 24/7 saman teeman piirrettyjä. Aamiainen ja illallisbuffa hoituivat alakerran ravintolassa ja jo pelkästään käytävillä kävely oli pieni seikkailu, koska tunnelmaa luotiin ritarimaisella taustamusiikilla.

***

Muut Legoland Billund Resortin vierailuun liittyvät jutut

Drive-in eläintarha Billundissa – Givskud Zoo

Lalandia – viihdekeskus ja vesipuisto Legolandin kupeessa

Legolandin hulinasta Frederician rauhaan

***

Blogini uusimmat jutut näet helposti Facebookissa, kuvia ja myös arkisempia stooreja Instagramissa, ja voit seurata minua myös Bloglovinissa ja Blogit.fi:ssä

Syysloma ilman lomaa

Tällä viikolla on Etelä-Suomessa vietetty syyslomaa. Sää on todella syksyinen, lähivaahtera pudottanut jo kaikki lehtensä ja vettä tulee taivaalta edes vähän lähes päivittäin.

Koululaiset ovat huilanneet viikon ja esikoulun osalta homma hoidettiin niin, että varsinaista esiopetusta ei viikolla tarjottu, mutta ns. tavallista päivähoitoa kylläkin. Mulla eikä Miehellä ollut lainkaan lomapäiviä töistä, joten lapsilla oli ihan tavallinen hoitoviikko. Josta tietysti onnistuin potemaan orastavaa huonoa omaatuntoa. Syksy on ollut sen verran intensiivinen koko perheelle, että pieni hengähdys olisi ollut paikallaan.

Onneksi apuun astui lasten Mummi, joka lupautui viettämään Arminin ja Reetan kanssa kokonaisen päivän keskellä viikkoa. Näin pystyttiin lähtemään edellisenä iltana katsastamaan Linnanmäen Valokarnevaalit, kun ei tarvinnut huolehtia aikaisesta nukkumaanmenosta ennen aikaista aamuherätystä. Mummipäivänä on sama luxus kuin viikonloppuisin: Saa nukkua niin pitkään kuin nukuttaa! Tällä hetkellä se tarkoittaa lapsilla noin klo 9 aamulla, ehkä jossain kohtaa saadaan sama toive koskettamaan myös aikuisia.

Continue Reading

Legolandin hulinasta Frederician rauhaan

*Kaupallinen yhteistyö: Legoland Billund Resort & Fredericia

Jos Legolandin hulinan vastapainoksi haluaa hieman rentoutua ja ulkoilla muutenkin kuin kävelemällä laitteesta laitteeseen, Billundin alueella on helppo ottaa vuokra-auto alle ja hurauttaa vaikkapa Fredericiaan.

Alle tunnissa pääsee meren rannalle, vanhaan linnoituskaupunkiin, jossa vietimme mukavan iltapäivän. Lapsia ei ole unohdettu täälläkään, vaan Be Happy Passilla saa turisti-infosta mukaansa omat ”sotilassetit”, joiden kanssa ulkoilureitti muuttui vanhan ajan seikkailuksi erilaisine tehtävineen ja kysymyksineen.

Ruskeat reput selkään, sotilaiden lippikset päähän ja kiväärit tanaan, seikkailumme alkoi Sotilaan patsaalta. Patsas on siinä mielessä erikoisuus, että se tosiaan esittää ihan tuiki tavallista sotilasta, eikä jotain suurta sotapäällikköä kuten useimmat vastaavat muistomerkit. Päivämäärä patsaan juuressa on 6. heinäkuuta 1849, joka on jäänyt Tanskan historian kirjoihin päivänä, jona se voitti Schleswig-Holsteinin (=alue Pohjois-Saksassa) armeijan taistelussa Frederician herruudesta.

Continue Reading

Saksan kielen ylläpito on hankalampaa kuin luulin

Siinähän se otsikossa tulikin se olennainen. Reilun parin vuoden aikana opitun saksan kielen ylläpito on Suomessa paljastunut reippaasti haastavammaksi kuin olin kuvitellut. Ajattelin kirjoittaa tällaisen missä mennään postauksen, ja kiitos sinulle lukijani, joka tästä aiheesta erikseen kyselit Instagramissa!

Kielitaito ennen paluumuuttoa

Tilanne ennen paluumuuttoa oli itselläni se, että olin läpäissyt kielikurssipaikkani epävirallisen B1-tason kokeen. Lisäksi työskentelin pienessä toimistossa, jossa tein töitä pääasiallisesti saksaksi ja se mitä jäi puuttumaan, paikattiin englannilla. Ääntämiseni kehittyi jatkuvasti, mutta ei missään nimessä ollut lähelläkään täydellistä. Ymmärsin suht hyvin lähes mitä tahansa puheena olevaa aihetta vaikkapa radiosta ja luettuna myös hankalampia tekstejä. Olen myös hyvä arvaamaan ja muodostamaan parhaita veikkauksia kontekstin perusteella. En pelännyt yrittää puhua saksaksi, mikä oli ehkä se kaikkein tärkein oppi.

Lapset olivat ehtineet päiväkodissa saavuttaa mielestäni vallan mainion kielitaidon. He ymmärsivät käytännössä kaiken mitä heiän tarvitsikin (toki uusia sanoja tulee varmasti enemmän eteen kuin natiiville) ja osasivat muodostaa oikeaoppisempia sivulauseita kuin minä. Kovin satunaisesti – siis oikeastaan harmittavan harvoin – kuulin heidän oikeasti puhuvan saksaa. Minulle he eivät käytännössä koskaan puhuneet mitään saksaksi, kuin korkeintaan joitain lyhyitä heittoja. Välillä erityisesti nelivuotiaalla meni kielet hieman sekaisin.

”Äiti, mikä on Sprudelwasser saksaksi?”

”Sprudelwasser on rakas saksaa, se on kuplavettä suomeksi”.

Enemmän meillä saattoi kuulua saksalaisia lastenlauluja, kun lapset lauleskelivat jotain päiväkodissa oppimaansa. Mukava aivopähkinä itselle oli aina välillä yrittää etsiä Spotifystä tai YouTubesta lapsille tietty laulu. Vihjeenä oli usein pari sinnepäin sanottua sanaa ja mahdollinen koreografia. Että siitä sitten vaan etsimään. Hämmästyttävän usein onnistuin.

Suunnitelmani kielitaidon ylläpitämiseksi

Ei tässä nyt rehellisyyden nimissä ollut mitään kovin loppuun saakka hiottua suunnitelmaa, mutta joitain tavoitteita kuitenkin. Olin ajatellut, että kaikki piirretyt mitä katsotaan, näkyvätkin meillä jatkossa saksaksi. Lisäksi tähän voisi lisätä erilaiset satu-cd:t eli nykyisin vaikkapa Spotifyn valikoimasta jotain kuunneltavaaa tarinaa lapsille. Saksankielistä lastenvahtia aloin etsimään samantien, ja kaksi eri nuorta naista meillä kävikin jo kesän aikana muutaman kerran. Näiden lisäksi olin löytänyt lähistöltämme saksankielisen kerhon, joka kokoontuisi joka lauantai.

Näiden lisäksi ajatuksissani siinsi ajatus pyrkiä tutustumaan johonkin Saksasta Suomeen muuttaneeseen perheeseen, joiden kanssa voisimme treffailla silloin tällöin. Au pair olisi toki myös mielenkiintoinen vaihtoehto, josta itse aina välillä haaveilen, mutta sitä ei oikeastaan tosissaan harkittu kuitenkaan missään vaiheessa.

Itse päätin jatkaa Deutsch Perfekt -lehden tilaustani, kaivelin kansalaisopiston saksan kursseja aikuisille, googlailin kielikahviloita Helsingistä ja mietin tandem-puhekaverin hankkimista.

Paluumuuton jälkeen

Suureksi ilokseni kuulin lastenhuoneesta soljuvaa saksan pulputusta, kun Armin ja Reetta touhuilivat keskenään. Heillä selvästi oli leikkikielenä saksa, ja tuntui kuin he haluaisivat nyt korostaa sitä, kun ympärillä kuuluu pelkkää suomea.

Iloni väljähtyi kuitenkin nopeammin kuin mihin olin valmistautunut. Jo parissa viikossa (!) saksa alkoi vähä vähältä väistyä leikeistä. Nyt kun paluumuutosta on reilut neljä kuukautta, saksaa ei kuule lasten suusta enää juuri lainkaan.

En tiedä missä unelmalinnoissa elin suunnitellessani kielitaidon ylläpitoa. Totuus on, että se vaatii todella suunnitelmallista, pitkäjänteistä ja jatkuvaa työtä. Netflix-sarja silloin tällöin tai paristi muutaman tunnin ajan käynyt lastenvahti ei voi koskaan korvata seitsemän tunnin päiväkotipäivää ja saksankielistä asuinympäristöä. Toki tämä olisi pitänyt arvata. Tunnen ajoittain suurta harmitusta ja pettymystä, jopa surua siitä, että joudun myöntämään itselleni, että olen pakotettu laskemaan rimaa kielitaidon säilyttämisen suhteen – ja rajusti.

Mitäs nyt sitten?

Yritän olla kieriskelemättä liikaa harmistuksessani ja keskittyä tekemään sen verran, mitä tällä hetkellä on mielekästä. Jatkamme piirrettyjen ja leffojen katsomista saksaksi aina silloin tällöin. Kuuntelemme edelleen tuttuja saksalaisia lastenlauluja. Lapset ovat sen verran kuitti nyt pidentyneistä hoitopäivistä, ja niiden päälle on vielä harrastuksia, joten tuntuisi turhan raskaalta yrittää ympätä tähän yhtälöön vielä jotain tuntematonta saksankielistä lastenvahtia. Kielikerho paljastui enemmän kielikylpyhenkiseksi ja turhan kalliiksi.

Toivon kovasti, että Armin pääsisi aloittamaan ensi syksynä saksan opinnot aloittaessaan koulun. Minun pitäisi vaan vielä vakuuttaa 14 muuta alueen ekaluokkalaisten perhettä siitä, että saksa olisi tosi jees ykköskieleksi, jotta opetusryhmä perustettaisiin.

Minä kerään yöpöydän kulmalle niitä Deutsch Perfekt -lehtiä, joita olen hädintuskin ehtinyt (lue: jaksanut) avata.

Keskitymme mielummin tällä hetkellä ensisijaisesti siihen, että totumme nykyiseen arkirytmiin, jossa on kaksi täysipäiväisesti töitä tekevä aikuista. Keskityn mielummin kuuntelemaan, mitä lapseni haluavat minulle päiväkodin ja eskaripäivän jälkeen kertoa. Keskityn mielummin siihen, että kannustan lapsia löytämään omat paikkansa uusissa ryhmissä, että he saisivat uusia kavereita ja osaisivat olla reiluja kaikille.

Keskityn mielummin siihen, että en ole itse ihan rättipuhki jouluun mennessä.

Tukeudun ajatukseen: Kokemuksesta tiedän nyt, että uuden kielen oppiminen onnistuu, kun siihen on mahdollisuus. Minä pystyn, lapset pystyvät. Jos vain tulee tarve, niin me pystytään siihen. Pysyvä kaksikielisyys taitaa kuitenkin nyt jäädä haaveeksi.

***

Blogini uusimmat jutut näet helposti Facebookissa, kuvia ja myös arkisempia stooreja Instagramissa, ja voit seurata minua myös Bloglovinissa ja Blogit.fi:ssä