Utrecht – varteenotettava vaihtoehto Amsterdamille

Tämä juttusarja käsittelee elokuussa 2018 tehtyä roadtripiämme Euroopassa. Tarkempaan reittikuvaukseen voit tutustua täällä.

Viimeinen etappimme ennen kotiinpaluuta oli kaunis kanaalikaupunki Hollannin puolella. Alkuperäinen ajatuksemme oli mennä pitkästä aikaa Amsterdamiin, mutta järkytyttyäni sen hotellien hinnoista oli tarve löytää jotain muuta. Kaveri vinkkasi tällaisesta Utrechtin kaupungista, jota mini-Amsterdamiksikin nimitti. Ja kyllä – se oli juuri sitä!

Pieni reissuväsymys taisi alkaa jo pukata päälle, kun en ollut enää ehtinyt/jaksanut liikoja ottaa selville kaupungin must see -kohteista. Onneksi Utrechtissa asuva bloggaajakollega Satu bongasi meidät Instagramista ja antoi lennosta lukuisia hyviä vinkkejä. Sympaattinen Satu kirjoittaa elämästään Hollanninsuomalainen -blogissa. Ja pakko tähän väliin hehkuttaa, kuinka hauskoja asioita tällainen blogin pitäminen voi elämään tuoda; löysimme itsemme Sadun kotoa vielä samana iltana siemailemasta kuohuvaa!

Kaikki irti kanaaleista

Valitettavasti budjettiin ei tällä kertaa mahtunut yöpyminen houseboatissa, kelluvassa asunnossa, mutta saimme heti sen toisiksi parhaimman vaihtoehdon eli asunnon suoraan kanaalin varrelta.

Majapaikkamme oli erikoinen, puoliympyrän muotoiseen, syvään tunneliin tehty asunto. Paikka lienee aiemmin toiminut lähinnä venevarastona? Nyt se kuitenkin toimi meille nukkumapaikkana mainiosti parin yön ajan. Iltaisin oli hauskaa vain istuskella ulko-oven edustalla ja vilkutella ohi lipuvien veneiden hyväntuulisille seurueille.

Kanaalit kiertävät kaupunkia helposti seurattavaa reittiä pitkin, ja kun oltiin edellispäivänä nautittu melomisesta Cellessä, ajateltiin ottaa vaihtelun vuoksi pieni perämoottorillinen paatti alle. Kesäsesonkina veneet voivat olla kovinkin kysyttyjä, ja mekin käytiin ensin vain tekemässä varaus seuraavalle aamupäivälle. Vuokrapaikkoja on useampia, senkus vaan menee ja kysyy varaustilannetta.

Kanaaleista käsin kaupungista saa myös taas hieman eri perspektiivin. Tämähän näyttää paikoin kuin Venetsiassa olisi! Kovinkaan paljon ei sovi pinnan nousta ettei jalat kastu eteisessä. Tai no, nämä taisivat olla jo hylättyjä paikkoja, mutta silti.

Kaupunki, jossa on hyvä haahuilla

En yhtään ihmettele, kuinka moni tuntuu lähiaikoina ihastuneen Utrechtiin. Sen kaduilla olisi ollut vaikka mitä pientä putiikkia, kahvilaa, kuppilaa ja muuta hauskaa tutkittavaksi helposti useammaksikin päiväksi. Tunnelma oli kauttaaltaan varsin hollantilainen,  sellainen rento ja soljuva. Katujen varsilla ja liikenteessä oli jumalattomasti pyöriä, toinen toistaan huonokuntoisempia konkeloita, jotka houkuttelisivat pyörävarkaita mahdollisimman vähän.

Ruokatärppejä Utrechtiin

De Rechtbank Lounaspaikka ja ravintola, jossa runsaat annokset ja mahtava sisäpiha. Tällöin aikuiset voivat istua pöydissä samalla kun lapset voivat leikkiä pihalla. Lasten annoksissa ranskalaisten kanssa tarjoiltiin hyvin hollantilaisittain ei suinkaan ketsuppia vaan omenahilloa.

Dogma: Kulinaristinen hodaripaikka. Jos odotat mautonta ja pehmeää pullasämpylää höyrytetyllä nakilla, älä mene tänne. Nirsoille lapsille myös ehkä hieman haastava paikka, mutta nappivalinta aikuiseen makuun.

Keek: Leipomo-kahvila-lounaspaikka, jossa tarjolla luomuraaka-aineista leivottuja herkkuja. Ei se halvin paikka, mutta sen sijaan juuri se paikka, josta kannattaa aamucroissantti ostaa. Äläkä vaan unohda maailman parasta juustoskonssia, ”kaasscone”, joka on mennen tullen tuhdein, maistuvin ja täyttävin sämpylä tai siis skonssi, jota olen ikipäivänä syönyt.

Jos oltaisiin oltu kaupungissa pidempään tai nälkäisempinä, olisin ehdottomasti halunnut testata jotain seuraavista

Utrechtista tuntui löytyvän jotain jokaiseen makuun, ja todella näyttävästi tarjolla oli kasvista, luomua ja vegaanivaihtoehtoja – ainakin jos Saksaan vertaa, jossa Schnitzeliä nyt ei vaan voita mikään muu kuin Currywursti…

Miffy-pupun kotikonnuilla

Lastenkirjoista tuttu pupuhahmo Miffy on kotoisin Utrechtista. Sen hollanninkielinen nimi on Nijntje,  ja se on täysin mahdotonta lausua lähellekkään oikein. Näin ollen Miffy on ihan hyvä käännös kansainvälisille markkinoille.

Et voi vierailla Utrechtissa törmäämättä Miffyn hahmoon kauppojen ikkunoissa, muistoesinemyymälöissä tai jopa liikennevaloissa! ”Miffy’s traffic light” on TripAdvisorissakin mainittu risteys, jossa suojatie on maalattu katuun sateenkaaren väreissä ja jalankulkijoiden liikennevaloissa seikkaille pikkupupu.

Miffyllä olisi myös kokonainen museo kaupungissa, joka on kuulemma ilmeisen suosittu kohde; sinne kannattaa suunnata heti ovien avautuessa jotta välttyy ruuhkalta. Koska meidän suomalaisille lapsille koko hahmo oli täysin tuntematon, ei tällä kertaa menty koluamaan museon tarjontaa vaikka ohi käveltiinkin.

Tähän päättyy kesän roadtripimme ja on aika suunnata takaisin kotiin Düsseldorfiin! Kiitos että olit mukana ja toivottavasti juttusarjasta on ollut sinulle iloa ja hyötyä. Vastaan mielelläni, jos haluaisit tietää jotain lisää tai jos mieleen juolahtaa mitä tahansa muuta. Hausfrau kiittää ja kuittaa ja toteaa, että kyllä automatkailu avartaa, mutta kotiinkin on ihanaa palata reissun päältä.

***

Roadtrip-juttusarjan edelliset osat:

Kesäkelkkarata Saksan ja Itävallan rajalla

Koblenz – kun kahdesta tulee yksi

Blautopf – salainen sininen suppilo Saksassa

Ravensburger Spieleland – huvipuisto lapsille

Mainaun kukkaissaari Bodenseella Etelä-Saksassa

Liechtensteinin ruhtinaskunnan juhlapäivä

Saksan Legoland

Kehlsteinhaus – ei mikä tahansa alppimaja

Tropical Islands on tropiikkisi Berliinin kupeessa

Kanoottihommia Cellessä

***

Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogit.fi:stä

 

Kanoottihommia Cellessä

Tämä juttusarja käsittelee elokuussa 2018 tehtyä roadtripiämme Euroopassa. Tarkempaan reittikuvaukseen voit tutustua täällä.

Celle on saksalainen kaupunki, jota on tituleerattu maan kauneimpien joukkoon kuuluvaksi. Se on julistettu kaupungiksi vuonna 1292 eli noin 300 vuotta aiemmin kuin Helsinki. Historiaa onkin kaduilla nähtävissä erityisesti kauniiden ja omalaatuisten ristikkorakenteisten talojen muodossa.

Celle on tunnettu ristikkotaloistaan

Yllä siis nähtävissä sitä puolta Cellestä, jota ensimmäisenä tuodaan esille. Näitä taloja onkin koko kaupunki pullollaan, ja niiden julkisivuissa on nähtävillä hämmästyttävän kaukaisia vuosilukuja. Seinät ovat vinoutuneet, talot tuntuvat paikoin oikein nojaavan toisiinsa ja ylöspäin levenevät julkisivut voivat venksottaa kuin Peppi Pitkätossun Huvikumpu. Vanhaa tunnelmaa oli siis ylinkyllin – kunhan siirtää katseensa katutasosta ylöspäin.

En tiedä muista Cellessä käyneistä, mutta itseä kyllä häiritsi kovasti vaikkapa vuodelta 1532 olevan, todella sympaattisen talon ensimmäisessä kerroksessa oleva Applen liike. Talo, Hoppener Haus  nimeltään, on yksi kaupungin tunnetuimmista ja koristeellisimmista. Tokihan maailma muuttuu, ja pitääkin muuttua, eikä kaupunki pysyisi hengissä jos siellä ei olisi tarjolla normaaleja palveluita. Jotenkin vaan olin romanttisissa mielikuvissani odottanut enemmän terasseja ja kahvilaa kahvilan perään tai vaikkapa jotain tunnelmallisia pieniä sisustusputiikkeja – enkä H&M:ää, tekniikkaliikkeitä tai jotain tusinatavarakauppoja.

Parasta tekemistä Cellessä olikin kanootin vuokraaminen

Kaupungin vanha keskusta on nopeasti kävellen kierretty ja meillä oli vielä melkein koko päivä kulutettavana. Ydinkeskustan pohjoispuolella virtaa maltillisen kokoinen Aller-joki, ja Google Maps kertoi että sieltä olisi mahdollista vuokrata kanootteja. Mikäpä ettei! Sää oli helteisen aurinkoinen (kuten koko kesän ympäri Eurooppaa) kun saavuimme vuokrauspaikalle. Ovi kadulta vei sisään todella vanhaan, isoksi osaksi lähellä alkuperäiskuntoa olevaan venevajahenkiseen rakennukseen.

Huhuiltiin sisälle ja siellä oli pariskunta läppäreidensä kanssa puolihämärän pöydän äärellä. Keskustelu taittui mainiosti englanniksi ja kyseltiin vähän miten homma toimii. Meille kerrottiin eri kanoottimahdollisuuksista ja päädyttiin heidän suositukseensa avoimesta mallista. Lapsille tuli pelastusliivit ja ohjeistus meloa ensin vastavirtaan ja sitten tulla virran mukana takaisin.

Meidän perhe ei ole minkään sortin purjehtijoita, ja lapset ovat olleet lähinnä ruotsinlaivalla, joten tämä oli äärimmäisen hauska kokemus siinäkin mielessä.

Laukussa meillä oli hieman syötävää ja pidettiin evästauko rauhallisessa kaislikossa. Maisemat eivät olisi voineet kauniimmat olla. Joki oli paikoin hyvinkin matala, niin että melalla pystyi osumaan pohjaan ja vesi oli kirkasta.

Eikö tästä maisemasta tulekin hieman suomalaisen kesä ja järvimaisema mieleen?

Meidän tunnin melontaretki maksoi naurettavat 12 euroa, ja ne olivat ehdottomasti yhdet koko road tripin parhaiten käytetyistä euroista. Palatessamme venelaiturille saimme vielä kattavan historiikin firmasta. Pariskunnan rouva oli kotoisin itse Cellestä ja hän oli miehensä kanssa ostanut tämän AllerLeih -venevuokrafirman kymmenisen vuotta sitten eläköityneeltä omistajalta. He tekevät päätyötään suoraan läppäreiltä ja pitävät siinä sivussa venevuokraamoa hengissä. Lopuksi saimme vielä hyviä vinkkejä illallispaikasta.

Hotelli- ja ravintolavinkit

Hotel am Hehlentor Sympaattinen 16 huoneen hotelli oli nappivalinta yhden yön yöpymiselle. Hotellissa oli ystävällinen palvelu, tunnelmallinen sisäpiha sekä kodikas ja monipuolinen aamiainen.

Jos haluat syödä todella hyvän pihvin, valitse ravintolaksesi Grand Canyon. Taas kerran olisi pitänyt vaan ottaa se sama annos kuin Miehellä, eikä alkaa kikkailemaan mitään erikoista. Pippuripihvi oli niin suussasulavaa, että annoskateus iski ja pahasti.

Ps. Tiesitkö, että Hämeenlinna on Cellen ystävyyskaupunki

Vuodesta 1971 Hämeenlinna on ollut Cellen ystävyyskaupunki, ja tämä oli nähtävillä kaupungilla olevassa tienviitassa. En tiennyt tätä lainkaan etukäteen, joten tutun kaupungin nimen bongaaminen yllättäin kyltistä oli hauska sattuma. Cellen kaupungissa on katu nimeltään Hämeenlinnastraße  ja Hämeenlinnassa sen sijaan piskuinen alle sadan metrin mittainen kadunpätkä nimeltään Cellenkatu.

Jos meillä olisi ollut enemmän aikaa Cellessä, olisimme

  • jaksaneet perehtyä historiallisiin nähtävyksiin paremmin
  • etsineet jonkun ihanan kahvilan

***

Roadtrip-juttusarjan edelliset osat:

Kesäkelkkarata Saksan ja Itävallan rajalla

Koblenz – kun kahdesta tulee yksi

Blautopf – salainen sininen suppilo Saksassa

Ravensburger Spieleland – huvipuisto lapsille

Mainaun kukkaissaari Bodenseella Etelä-Saksassa

Liechtensteinin ruhtinaskunnan juhlapäivä

Saksan Legoland

Kehlsteinhaus – ei mikä tahansa alppimaja

Tropical Islands on tropiikkisi Berliinin kupeessa

***

Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogit.fi:stä

Ulkosuomalaisten kirjeäänestys

Ulkomailla asuville suomalaisille osa kansalaisuuteen liittyvistä oikeuksista ja velvollisuuksista on usein joko hieman vaikeammin tai todella paljon vaikeammin hoidettavissa kuin kotimaassa asuvilla. Esimerkiksi passin uusiminen tuottaa usein päänvaivaa, kun sitä varten pitäisi löytää lähetystö tai konsulaatti, ja niitä ei ihan joka maailmankolkassa luonnollisestikaan ole helposti saavutettavissa. Saksan sisällä vaihtoehtoja on kolme, ja kun mikään niistä ei ole ihan lähistöllä, päädyttiin taannoin uusimaan lapsen passi Pariisissa, kun oltiin sinne menossa muutenkin.

Kirjeäänestys helpottaa ulkomailla asuvaa huomattavasti

Vaaleissa äänestäminen voi usein vaatia jopa täysin kohtuutonta matkustamista. Meillä kävi viime vuonna hyvä tuuri, kun kävimme äänestämässä presidentivaaleissa. Normaalisti lähin äänestyspaikka täältä Düsseldorfista käsin olisi Frankfurt am Mainissa, noin 2,5 tunnin ajomatkan päässä. Mutta viimeisimpiä vaaleja varten äänestyspaikka avautui myös suoraan Düsseldorfin keskustaan, joten asia hoitui kuin ohimennen.

Tänä vuonna luvassa on jotain aivan uutta ja mullistavaa. Ei, se ei ole mahdollisuus äänestää netissä vaan ulkosuomalaiset voivat äänestää kirjeitse.  Vaalimateriaali pitää tilata etukäteen, ja tilasin sen itselleni heti kuin mahdollista eli tänään 14.1.2019. Tilauksen voi tehdä helpoiten nettilomakkeella. Voit myös lähettää sähköpostia osoitteeseen [email protected] Tällöin viestiin pitää sisällyttää täytetty tilauslomake, jonka voi ladata täältä.

Tilaa äänestysmateriaali helpoiten netistä

Materiaalin tilaus sujui todella helposti, eikä se vaatinut mitään tunnistautumisia esim. suomalaisilla pankkitunnuksilla. Avasin kännykällä osoitteen https://kirjeaanestys.vaalit.fi/ ja naputin yhteystietoni.

Tämän jälkeen Oikeusministeriöltä tuli vielä sähköpostiin vahvistus äänestysmateriaalien onnistuneesta tilauksesta.

Kun äänestysmateriaali on tilattu tavalla tai toisella, ulkosuomalainen äänioikeutettu voi huohahtaa hetkeksi, siirtyä seuraamaan ehdokkaiden lupauksia kaikesta hyvästä maan ja taivaan välillä ja viihdyttää itseään erilaisilla netin vaalipaneeleilla. Jahka postilaatikkoon kilahtaa nivaska, jossa on

  • äänestyslippu
  • kirjeäänestyksen vaalikuori, johon äänestyslippu suljetaan
  • kirjeäänestyksen lähetekirje, joka äänestäjän tulee täyttää
  • kirjeäänestyksen lähetekuori, johon vaalikuori ja lähetekirje suljetaan
  • oikeusministeriön laatimat äänestysohjeet

Itse äänestyksen voi materiaalin saatuaan suorittaa vaikka kotona, kunhan paikalla on tarvittavat kaksi täysi-ikäistä todistajaa, jotka eivät ole perheenjäseniä. Todistajien ei tarvitse olla Suomen kansalaisia, joten pyydä vaikka naapureita tai ystäviä tähän ainutlaatuiseen tehtävään. Düsseldorfin Suomi-koululla aiotaan myös järjestää oma äänestystilaisuus ja se taitaa vaatia sitten myös vaalikahveet.

Eiköhän se ääni näillä oheismateriaaleilla ja ohjeilla lähde matkaan!

Nyt vaan Suomen Posti hoi, teillä olisi todellinen näytön paikka, jotta ette nyt sössi näitä meidän rakkaudella lähettämiä ääniä! Äänien pitää nimittäin olla perillä viimeistään pe 12.4. klo 19.00. Paljonkohan aikaa olisi suotavaa varata vaikkapa täältä Saksasta lähtevään kirjeeseen?

***

Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogit.fi:stä

Hausfraun uudet haasteet

Noin, se oli siinä, ai että! Ensimmäinen työviikko takana – edellisestä vierähtikin puolisen vuotta. Mutta nyt on aihetta iloon, olen siis saanut järjestyksessään toisen työpaikkani Saksasta.

Joulun alla jo lupailinkin, että vuoden vaihteen jälkeen tämän Hausfraun arkeen tulee hieman muutoksia. Ne muutokset realisoituivat tällä viikolla, kun aloitin uusissa hommissa ja pitkät aamukahvit yksin keittiönpöydän ääressä ovat enää muisto vain.

Päällimmäisenä tunteena tällä hetkellä on kuitenkin innostus ja ilo! Aiemmin ne olivat lähinnä jännitys ja kauhu, joita sainkin pyöritellä sisälläni useamman viikon. Onneksi Suomen loma sai nämä väistymään, muuten olisin ollut varmaan aika tulisilla hiilillä edelliset viikot.

Työhistoriani Saksassa

Otetaan ihan lyhyt taustakertaus, miten tähän on päädytty. Kun muutettiin Saksaan aika tarkkaan kaksi vuotta sitten, en puhunut saksaa yhtään. Kein Deutsch.  No okei pari hassua sanaa tiesin, mutta en puhunut enkä ymmärtänyt käytännössä mitään. Kielikurssin aloitin muutaman kuukauden maassaolon jälkeen, sellainen kerran, pari viikkoon muutama tunti olevan, eli aika hissukseen edettiin aivan alkeista lähtien.

Reilun puolen vuoden kielikurssittelun jälkeen Hausfrau pääsi kuin pääsikin hommiin, osa-aikaiseksi Minijobilaiseksi (saksalainen systeemi, jossa voi tienata 450€/kk verottomana) lähiruokakaupan kassalle. Ehdin olla siellä töissä noin 8 kuukautta, kunnes koko kauppa suljettiin, pistettiin totaaliremppaan ja avattiin uudella profiililla – ja uudella henkilöstöllä.

Loppukesän ja syksyn sitten neppailinkin kotosalla kaikenlaista ja haeskelin uusia töitä enemmän ja vähemmän ahkerasti. Kielikurssikin oli jäänyt B1-tason harjoituskokeen läpipääsemisen jälkeen jatkamatta.

Löysin työpaikan Linkedinin kautta

Olin jo hieman harmistunut, kun uuden työpaikan löytyminen tuntui olevan niin vaikeaa. ”Niin vaikeaa” siis verrattuna siihen, että ensimmäinen paikka oli tullut kävelemällä kauppaan sisään ja kysymällä töitä. Nyt täyttelin nettilomakkeita, kiikutin CV:täni lähikappoihin ja yritin keksiä, että mitä voisin tehdä.

Selasin myös Linkedinin läpi, ja sen Job Search toiminto olikin aika helppo käyttää. Laitoin hakusanoiksi ”Büro” ja ”Teilzeit”, eli etsin osa-aikaista toimistohommaa. Parasta Linkedinissä oli se, että mielenkiintoista paikkaa pystyi hakemaan yhdellä napinpainalluksella: siitä vaan että Apply ja näin oma Linkedin-profiili siirtyi nähtäväksi työnantajalle.

Kiitos hakemuksestasi, tervetuloa haastatteluun

Eräänä päivänä sitten sähköpostissani odotti saksankielinen viesti: ”Kiitos hakemuksestasi, tervetuloa haastatteluun”.  Ensimmäinen ajatus oli että enhän mä voi mennä!  Seuraava oli, että mihin ihmeeseen olen ensinnäkään hakenut?! Noh, kun näistä pääsin yli vastasin tietysti, että tulen erittäin mielelläni.

Haastatteluaamuna mua jännitti niin paljon, etten taas muista milloin viimeksi ja olin varma että oksennan autoon matkalla. Vedin kuitenkin pakolla parhaimman tsemppivaiheeni päälle, kuuntelin kahta kovinta tietämääni henkistä boostausbiisiä repeatilla: Elastisen Eteen ja ylös ja Mark Forsterin Sowieso.  

Haastattelu alkoi saksaksi, jatkui saksaksi, välissä vaihdettiin englantiin ja lopetettiin saksaksi. Kerroin suomalaiseen tyyliin rehellisesti kielitaidostani – etten esimerkiksi osaa kirjoittaa virallisia sähköposteja, ymmärrän enemmän kuin puhun – ja sain paikan. Työt sovittiin alkavaksi joululomien jälkeen. Unglaublich!

Kaupasta toimistoon

Työskentelen nyt siis pienessä tukkutason osto- ja myyntitoimistossa, jossa olen omistajan ja liikkeenharjoittajan lisäksi ainoa työntekijä. Töitä minulla on 20h/vko, mikä on ihan loistava juttu tässä tilanteessa. Voin edelleen hakea lapset tuttuun aikaan päiväkodista iltapäivällä eikä heidän tarvitse viettää päiväkodissa juurikaan aiempaa pidempiä päiviä. Lisäksi pääsen nyt ihan todella treenaamaan sitä saksan kieltä, ja oppimismotivaatio otti justiinsa aimoharppauksen eteenpäin. Mietin leikilläni, että voin ajatella olevani 20h/vko kielikurssilla – josta minulle vielä maksetaan!

Nyt on kuitenkin paaaaaljon uutta opeteltavaa, sisäistettävää ja muistettavaa, mutta se on vain ja ainoastaan innostavaa. Pitäkäähän kuitenkin mulle taas peukkuja, että kaikki menisi jatkossakin hyvin. Koeaika on tällä kertaa puoli vuotta (kuulemma ihan normaalia täällä), joten tässä on pitkä tie vielä edessä.

Ihanaa viikonloppua!

***

Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogit.fi:stä