BLOGIN JA SEN BLOGGAAJAN KUULUMISIA

Uudenvuoden kynnyksellä katseet käännetään menneeseen vuoteen. Vaikka blogi ei kuluneena vuonna juurikaan päivittynyt, en silti ole unohtanut sen olemassaoloa. Erityisen paljon minua on ilahduttanut se, että vaikka blogi on elänyt hiljaiseloaan, ovat lukijat silti löytäneet tasaiseen tahtiin tiensä blogin tarinoiden pariin. Ihanaa että vanhatkin jutut ovat kiinnostaneet, toivon että niistä on ollut iloa ja olette löytäneet niistä inspiraation lähteitä omille reissuillenne.

Blogi on hiljaiselon vuosina saanut uusiakin lukijoita joten ehkä pienimuotoinen bloggaajan esittelypostaus olisi paikallaan. Olkoon tämä siis vähän sellainen ”mitä minulle kuuluu tänään” -postaus ja samalla ehkä tulee uusille lukijoille jonkinlainen mielikuva tyypistä näiden tarinoiden takana.

Sanomattakin on varmasti selvää, että bloggaaja rakastaa matkustamista. Sen teeman ympärille blogia on rakennettu. Viime vuosina matkailu on tietystä syystä ollut minimissään, jopa seisahtuneena meillä kaikilla. Onneksi tämä kulunut vuosi ja osittain jo viime vuosi toi jälleen matkailun meidän kaikkien elämään, jos ei konkreettisena matkana, niin ainakin on voinut ilolla seurata jälleen muiden matkoja sosiaalisen median eri sivuilla.

Itselläni viimeisimmästä ulkomaanmatkasta on jo ihan liian pitkä aika. Vuoden 2021 joulukuussa käväisin pikaisesti Tallinnan joulutorilla, sitä ennen tie vei ulkomaille ennen pandemian alkua vuonna 2019.

Joissakin aikaisemmissa postauksissa olen varmasti kertonukin, että vuoden 2020 alussa aloitin lähihoitajaopinnot, jotka tulivat päätökseensä vuoden 2022 helmikuussa. Siinäpä siis työnkuvani, mielenterveys ja päihdepuolen lähihoitaja. Tällä hetkellä työskentelen vanhusten tehostetun hoidon palvelutalossa. Työni on minulle erittäin mieluista. Se on raskasta, vapaapäivät eivät aina tahdo riittää palautumiseen. Olen sitä mieltä, että tästä työstä täytyy todella tykätä, että sitä jaksaa.

Koska olen hiljattain valmistunut ja aloittanut vakituisessa työssä, on lomakertymäni tietenkin vielä hyvin vähäinen. Siinäpä syy miksi uusia matkoja on ollut vaikea toteuttaa. Alalla, jossa on huutava työvoimapula voi olla vaikea saada palkatontakin lomaa. Joka kuukausi sitä lomaa kuitenkin kertyy ja vuosi 2023 olkoon se vuosi kun nokka käännetään pitkästä aikaa Suomen rajojen ulkopuolelle. Vaihtoehtoja olen jo mielessäni kelannut useita, saa nähdä minne tie vie.

Millainen matkailija minä sitten olen? No siinä en ole muuttunut. Blogia pidempään seuranneet tietävät, että aurinkoiset, lämpimät kohteet ovat minun mieleeni. Suosikkimaitani ovat Italia ja Kreikka, mutta olen avoin lähes koko maailmalle. Jääköön nyt mainitsematta ne muutamat valtiot, joiden maaperälle en ikinä koskaan tule astumaan.

Nykyisin olen matkoillani liikkuvaista tyyppiä. Tykkään ottaa kohteen haltuun kävellen. Esimerkkinä vuoden 2019 Italian matkallani kävelin noin 100km viikossa, ehkä enemmänkin. En vahdannut askelmittaria vaan päässäni laskin noin suurinpiirtein päivän saldon. Rakastan yksinmatkustamista. Jos matkustan seurassa, rakkainta matkaseuraa minulle ovat omat tyttäreni, joiden kanssa olen tehnyt ison osan matkoistani. He ovat kuitenkin nykyään jo nuoria aikuisia, joilla on oma elämä, työ ja opiskelut. Vaikka kuinka joka vuosi päätämme, että seuraava matka tehdään yhdessä, on välillä todella vaikeaa sovittaa yhteen kolmen ihmisen aikatauluja lomineen, rahatilanteineen ja kaikkine muine muuttuvine tekijöineen. Toivossa on kuitenkin hyvä elää, vielä me yhdessä reissuun lähdemme!

Rakastan matkailla myös kotimaassa ja aivan viime vuosina myös lähimatkailu on löytänyt uuden merkityksen elämässä, vaikka täytyy sanoa, että olen lähimatkailua pitänyt aina arvossa. Silloin kun ei pääse kauas, on mentävä lähelle. Pääasia, että lähtee kotoa pois tuulettumaan edes jonnekin. Vuosi 2022 kului tällä tavalla, pieniä irtiottoja lähellä kotoa. Niitäkin liian harvakseltaan, mutta edes jotain. Koska työ, joka vaatii veronsa.

Reissuillani kulkee aina mukana kamera. Olen siis innokas valokuvaaja. Toki täytyy myöntää, että tässäkin asiassa olen hiukan laiskistunut. En enää jaksa raahata isoa järkkäriä mukanani joka paikkaan, koska nykyajan kännyköissä on varsin hyvät kamerat. Siltikin, jotenkin aina ajattelen, että valokuvaamiseen täytyisi käyttää ”kunnon kameraa”. Mitä mieltä te olette? Nyt en edes muista koska olen viimeksi räpsinyt kuvia järkkärilläni, liekö koko vempain sanonut yhteistyön irti, kun ei ole ollut tarpeellinen pitkään aikaan. Ennen seuraavaa isompaa matkaa voi siis olla ajankohtaista suunnata myös kamera ostoksille.

Sellaista tarinaa vuoden viimeisen päivän iltapuhteina. Nyt olisi muuten ollut oiva tilaisuus lähteä käymään vaikka Tallinnassa, uudenvuoden vapaita kun työvuorolistassa oli jopa neljä peräkkäin. Harkitsin sitä kyllä, olisihan se ollut piristävää, mutta ei huono ole tämäkään hetki, omassa rauhassa yksin kotona muistella mennyttä aikaa. Introvertti luonteeni rakastaa omaa aikaa ja yksinoloa paitsi matkoilla, myös oman kodin lämmössä.

Millainen Sinun vuotesi oli ja millaisia odotuksia Sinulla on ensi vuodesta?

Seuraa blogia Instagramissa ja Facebookissa