MENNEEN VUODEN LUMIA – VUOSIKATSAUS 2020

Vuosi 2020 jäi taakse ja uutta vuotta 2021 on eletty jo hyvä tovi. Yleensä olen muistellut täällä blogissa taakse jäänyttä vuotta ja niitä matkoja, joita vuosi mukanaan toi. Matkailullisesti viime vuodessa ei juuri muisteltavaa löydy, muutamaa kotimaan seikkailua lukuun ottamatta. Korona tuli ja laittoi elämän vuonna 2020 kokonaan uusiin mittapuihin. Olin varannut matkan Italiaan, Emilia-Romagnan alueelle, jonne minun oli määrä lähteä tyttärieni kanssa kesälomalla. Tuo alue oli heti pandemian alkukuukausina lähes pahinta korona-aluetta Italiassa, joten oli jo hyvin varhaisessa vaiheessa selvää, että meidän matkamme ei tule toteutumaan. Kyllä se harmitti etenkin, kun kevään kuluessa kävi selväksi, että mitään suuria matkahaaveita oli turha odottaa toteutuvaksi koko vuonna. Toivossa kuitenkin eletään, että vielä me joskus reissuun päästään!

Millaisia seikkailuja vuosi 2020 tarjosi?

Me suomalaiset olimme siitä onnellisessa asemassa koronavuonnakin, että me saimme sentään kotimaassa liikkua vapaasti lähes koko vuoden. Tietenkin niissä rajoissa kuin se oli turvallista ja mitkä paikat olivat auki. Kotimaan matkailu nousi arvoon arvaamattomaan. Luontokohteilla oli paikasta riippuen ihmisiä ihan ruuhkaksi asti. Itselleni tulivat kevään 2020 aikana tutuksi Seinäjoen Paukaneva ja pari muuta lähialueen luontopolkua. Alkuvuonna, kun koko koronahärdellin laajuudesta ei vielä tiedetty mitään, pääsin tutustumaan geokätköilyn maailmaan Evasion -blogin Stacyn vieraillessa Pohjanmaalla. Pääsin pieneen maakuntaoppaan rooliin. Kävimme mm. mystisellä Isonkyrön Leväluhdalla.

 

 

Toukokuu on yleensä luokkaretkien kulta-aikaa, ja koska aloitin vuosi sitten opiskelut, päätimme luokkakaverini kanssa tehdä kahden hengen luokkaretken keväiseen Kristiinankaupunkiin. Se oli mukava päivä! Kuljeskelimme rauhaa ja hiljaisuutta huokuvan puutalokaupungin pieniä kapeita kujia auringon lämmittäessä mukavasti. Ravintoloista pystyi tuolloin hakemaan vain noutoruokaa ja me haimme maukkaat pizzat, jotka söimme merenrannassa. Ystävälläni oli alueen paikallistuntemusta ja hän vinkkasi, että käytäisiin lopuksi vielä Kanuunakallioilla, joka on upea luontokohde merenrannassa. Sinne voisi joskus tehdä ihan oman päiväretkensä.

 

 

Kesän ja koko vuoden kohokohta matkailullisessa mielessä oli ehdottomasti kesälomareissu Kolille. Tämä reissu syntyi hiukan extempore. Olin koko alkuvuoden ollut hyvin nihkeä suunnittelemaan mitään matkoja. Mieli halaji ulkomaille, mutta sinne pääsy oli epävarmaa ja kotimaassa olin jo reissannut monena vuonna niin lähimatkaillen kuin hiukan kauempanakin. Kun sitten eräänä aamuna istuin koneella selaillen  kotimaan lomakohteita ja mietin parin viikon päässä odottavaa kesälomaani, tein hyvin nopeita ratkaisuja. Huomasin yhtäkkiä, että olin varannut kahden yön majoituksen Kolille. Vasta hetken kuluttua tuli mieleeni kysyä itselleni matkaseuraa. Ei muuta kuin viestiä ystävälle, soitto lomakohteeseen varmistaen, että huoneessa oli tilaa kahdelle ja niin oli tyttöjen reissu lukkoon lyöty. Siitä tuli oikea riemuloma, jolta ei naurunräkätystä puuttunut. Ja maisemat oli mitä parhaimmat! Ihana Koli on lumonnut minut.

 

 

Summasummaarum, oliko vuosi 2020 nyt sitten niin kamala?

Kolin reissun jälkeen oli paluu arkeen, kouluun, työharjoitteluihin ja keikkatöihin. Näissä merkeissä vuosi kului loppuun ja vuoden lopussa kuulin monen sanovan miten hyvä, että tämä kauhea vuosi jää taakse. Ymmärrän sen. Vuosi vei monelta työt, toimeentulon ja terveyden. Jos tarkastelen miten minun vuosi 2020 meni, voin todeta, että minulle vuosi oli kaikesta hulluudestaan huolimatta ehkä parhain vuosi pitkiin aikoihin. Minulle se merkitsi uusia tuulia. Edellinen, lähes 14 vuotta kestänyt työni oli loppunut ja aloitin opiskelun aivan uusilla urilla, jossa uskon töitä riittävän. Tämä hyppy ”tuntemattomaan” on ollut minulle onnenpotku. Olen saanut elämääni uusia, ihania ystäviä, joita tuskin olisin koskaan tavannut ellen olisi joutunut hyppäämään pois vanhasta tutusta oravanpyörästä. Olen saanut opiskella alaa, jota kohtaan minulla on aina ollut vahva mielenkiinto, mutta kun ei vain ole tullut lähdettyä pois vanhasta ja turvallisesta. Minulla on ollut myös enemmän vapaa-aikaa. Toki opiskelu vaatii veronsa, ja töitäkin olisi mahdollista tehdä paljon enemmän kuin olen tehnyt, mutta olen yrittänyt pitää pääpainon opiskelussa. Ajattelen niin, että tämä nyt kuluva vuosi ja pieni pala ensi vuotta ovat minun viimeiset vuoteni opiskelijana. Tämän jälkeen minulla on aikaa tehdä töitä niin paljon kuin niitä riittää. Nyt otan ilon irti vapaista illoista, viikonlopuista ja ainakin osaksi koulun pitkistä lomistakin.

Totta kai minä toivon ja odotan koko sydämestäni, että maailma pikkuhiljaa normalisoituisi. Että ihmiset ympäri maailman saisivat takaisin työnsä ja toimeentulonsa. Että voisi taas huoletta suunnitella matkoja ja ylipäänsä elää normaalia elämää. Kaipaan sitä tunnetta, kun on matka mitä odottaa. Ehkä pääsen sitten valmistujaismatkalleni, jonka päämäärää olen jo kovasti miettinyt, mutta toistaiseksi se on vielä arvoitus itsellenikin.