KOLI LUMOAA MATKAILIJAN

”Maailman kaunein on tämä maa, sinisen taivaan alla. Kesä kun saapuu ei kauniimpaa olla voi maailmalla.”

                                                                                                                                                                                                         Pauli Ylitalo ”Maailman kaunein maa”

Näitä Reijo Taipaleen Maailman kaunein maa -laulun sanoja on helppo uskoa, kun seisoo Ukko-Kolilla ja katsoo tätä maisemaa. Siinä se on edessämme, sinisenä siintävä Pielinen lukuisine pikku saarineen. En koko kesänä tiennyt odottaa mitään matkaa, koska ajatus tästä reissusta syntyi hyvin nopealla päätöksellä. Siihen tarvittiin vain vapaapäivä ja kupillinen kahvia. Niin ja tietenkin läppäri että pääsin katselemaan eri vaihtoehtoja. Klik ja klik, reissu oli varattu ja sitten vasta päädyin kyselemään ystävääni mukaan matkalle. Tälläiset nopeat suunnitelmat poikivat usein niitä parhaimpia reissumuistoja. Tämä tyttöjen kesäretki oli täynnä naurun kikatusta (pitäisi ehkä käyttää sanaa räkätys), upeita maisemia ja patikkapolkuja. Tässä postauksessa tulee meidän reissun parhaimmat palat sekä vinkki erittäin idylliseen ja edulliseen majoitusvaihtoehtoon Kolilla.

 

 

Ajoimme Kolille Iisalmesta, jossa vietimme reissun ensimmäisen yön. Iisalmessa taivaan peitti harmaat sadepilvet, mutta mitä lähemmäs Kolia ajelimme, sitä kirkkaammalta taivas alkoi näyttää ja perille päästyämme pilvenreunojen lomasta pilkistivät auringonsäteet. Tutut maisemat parin vuoden takaiselta reissultani tervehtivät minua. Vaaramaisemat, Kolin pieni keskusta. Käännyin tienpätkälle, jonka varrella tämän kertainen majoituksemme oli. Pian minä ja ystävämme saavuimme Kolin Vanhan Koulun Majataloon, jossa meidät otti vastaan ystävällinen majatalon emäntä. Hän esitteli meille paikkoja ja näytti huoneemme, joka oli kuulemma vanha rehtorin kanslia. Paikkahan oli siis entinen koulu, jonka tarina kyläkouluna oli päättynyt 70-luvulla. Viimeiset kymmenen vuotta se oli toiminut idyllisenä majatalona palvellen Kolin upeille maisemille sydämensä menettäneitä matkailijoita ympäri vuoden.

Olimme ystäväni kanssa yhtä mieltä siitä, että majatalo vaikutti kodikkaalta, rauhalliselta ja mukavalta. Hinta-laatusuhde oli loistava. Maksoimme kahdesta yöstä 55 euroa / nenä. Majatalossa oli yhteinen keittiö, jossa kaikki näytti olevan järjestyksessä. Aamupalatarvikkeet sai halutessaan ostaa kuudella eurolla. Tilavassa keittiössä pystyi valmistamaan ruuan kuin ruuan. Jokaisen omat eväät ja ruokatarvikkeet säilyivät jääkaapissa, joita oli useampi. Astioita oli runsaasti ja majatalon yhteisissä tiloissa oli paljon tilaa, jonne vetäytyä ruokailemaan aivan omaan rauhaansa ellei halunnut tehdä tuttavuutta muiden asukkaiden kanssa.

 

 

Ensimmäisenä iltana kävimme syömässä ja pyörimme hetken aikaa Kolin kylän tuntumassa. Itse Ukko-Kolin valloituksen jätimme seuraavalle päivälle. Illan aikana sataa ripsautti muutaman pienen kuuron verran, muuten ilta oli kaunis ja aurinko pilkisteli tummien pilvien lomasta. Ajaessani majatalolle johtavaa kylätietä pitkin, laitoin merkille muutaman kauniin kuvakulman ja nehän piti lähteä vielä iltalenkillä ikuistamaan kameralle. Idyllinen kylätie oli suomalaista maalaismaisemaa kauneimmillaan.

 

 

Seuraava päivä valkeni aurinkoisena. Valmistimme majatalon keittiössä aamiaista omista aineksistamme, jotka olimme edellisenä iltana käyneet ostamassa. Pian aamiaisen jälkeen vedimme lenkkarit jalkaan ja suuntasimme kohti Kolin kylää, jonne olimme päättäneet jättää auton ja lähteä sieltä nousemaan kohti Ukko-Kolia. Valitsimme metsäpolun, joka lähti Kolin matkailuneuvonnan nurkalta. Metsäinen reitti oli tosi mukava ja helppokulkuinen. Vaikka matkaa Ukko-Kolille oli vain noin 3km, oli se aivan riittävästi etenkin loppua kohti yhä jyrkkenevään ylämäkeen. Onneksi meidät on varustettu hilpeällä huumorilla ja matkaamme kohti Kolin korkeinta huippua säesti sopivin väliajoin ilmoille kajahtava naurunremakka, kun me ystäväni kanssa vitsailimme milloin mistäkin. Toki autolla olisi päässyt lähelle huippua ja hissillä lopun matkaa, mutta yhdyn erään matkailijan sanoihin, jotka kuulin kun hän istuskeli Ukko-Kolin kalliolla ja totesi matkakumppaneilleen: ”Tätä maisemaa osaisi arvostaa vielä enemmän jos olisi noussut tänne kävellen alhaalta asti!”

 

 

Kun olimme kierrelleet polkuja pitkin katsellen maisemia Ukko-Kolilta, Akka-Kolilta ja Paha-Kolilta, käyneet pizzalla Break Sokos Hotel Kolin ravintolassa, lähdimme laskeutumaan alas Kolin kylään samaa reittiä kuin olimme tulleetkin. Seuraava päivä menisi kotimatkan merkeissä. Takana oli upea reissu! Koli lumosi kulkijan, jälleen kerran!

Seuraa blogia: Facebook / Instagram