Tänään on se päivä, kun saan kaivaa kuukausien ajan pölyttyneen matkalaukun piilostaan ja miettiä mitä tarvitsen mukaan seuraavien päivien aikana. Jos kaikki olisi mennyt alkuperäisten suunnitelmien mukaan, pakkaisin laukkuun hellevaatteita ja aurinkorasvaa. Nyt taidan tarvita sadeviitan ja villahousut. Jos kaikki olisi mennyt alkuperäisen suunnitelman mukaan, minua odottaisi seikkailut saapasmaassa. Suuri rakkauteni Italia kylpee säätiedotuksen mukaan auringossa. Sitruunat ovat kypsiä ja meri kimmeltää turkoosina. Ympärillä kuuluva puheensorina on nopeatempoista ja sitä tehostaa välillä ilmassa heiluvat kädet. Hyvin varhaisessa vaiheessa kuluvan vuoden keväällä oli selvää, että nämä minun haavekuvani eivät tänä vuonna toteutuisi. Aurinkomatkat perui matkan ja palautti rahat hyvissä ajoin.

 

 

Pitkän aikaa ajattelin, että en tänä kesänä mene minnekään. Joku ehkä muistaa, että aloitin vuoden alussa lähihoitajaopinnot ja alkuvuosi kului tiukasti (etä)koulun merkeissä. Olin jo ehtinyt hehkuttaa kesällä koittavaa parin kuukauden mittaista kesälomaa, mutta maailman muuttuessa koronan myötä ajattelin, että tekisin sitten töitä koko kesän, kun matkasuunnitelmat eivät kerran toteudu. Ja niin minä olen tehnytkin. Kesä on tähän mennessä ollut hyvin työntäyteinen. Sen verran hyvin kuitenkin itseni tunnen, että jätin itselleni pari viikkoa lomaa ennen kuin taas palataan koulun penkille.  Ajattelin, että jos sittenkin jonnekin lähtisi.

Vaikka rajoja on nyt avattu ja rohkeimmat ja malttamattomimmat ovat jo lähteneet Suomen rajojen ulkopuolelle, päädyin minä miettimään kotimaan kohteita. Baltian maihin toki olisin hyvinkin voinut suunnata, mutta jotenkin vain sellainen matkan suunnitteluun kuuluva innostus ja inspiraatio oli kadoksissa. Kotimaan matkailu on minulle hyvinkin tuttua ja olen harrastanut sitä paljon ennenkin joten en oikein siitäkään saanut sellaista ahaa-elämystä, joka olisi ehkä voinut syntyä jos en olisi paljon Suomi-lomailua harrastanut. Tokihan täällä on paljon paikkoja, joissa en ole käynyt. Tutustumisen arvoisia hienoja kohteita on Suomi täynnä.

 

 

Kun olin aikani hakenut inspiraatiota ja innostusta muiden matkakertomuksista ja omista vanhoista lomamuistoista, löysin vihdoin itseni Google Mapsin ääreltä suunnittelemassa mahdollista kesälomareissua. Maistelin mielessäni erilaisia paikannimiä, jotka tupsahtelivat silmiini kartalta ja mietin millaisilla teillä haluaisin ajella. Ei mitään motareita tai pitkiä metsäisiä tienpätkiä, joiden varrella ei olisi mitään nähtävää. Halusin rauhallisia tieosuuksia, joiden varrelle mahtuisi paljon järvimaisemia. Kumpuilevaa maastoa, jossa aina jostain välistä pilkottaisi järven selkä. Ehkä vaaramaisemia ja sanoinko jo että järvimaisema olisi kiva. Minä aakeiden laakeiden peltojen kasvatti haluan nähdä vettä!

Kartalta pisti silmään neljä kirjainta. Koli. Minä olen jo käynyt Kolilla. Mutta niinhän olen käynyt monissa muissakin paikoissa, joihin lähden siitä huolimatta yhä uudelleen ja uudelleen. Mieleeni muistui pari vuotta sitten tekemäni Suomi-road trip. Se oli kiva reissu! Ennen kuin olin ehtinyt kunnolla tajuamaankaan olin varannut kahden yön majoituksen Kolilta. Olin riemuissani. Minä pääsisin matkalle! Hyvin pian sain toisen loistoidean. Pistin viestin ystävälleni ja pyysin häntä matkaseuraksi. Sieltä tuli myöntävä vastaus alta aikayksikön. Fiilis sen kun parani! Ja sitten sain vielä yhden idean. Kolille on täältä meiltä aika pitkä päiväseltään ajella. Kyllä sen hyvin ajaa, mutta ei siinä ehkä sitten enää oikein ehdi tai jaksa sinä päivänä muuta. Ratkaisin ongelman sillä, että matkaan lähdetään päivää ennen ja pysähdytään Iisalmessa Spa Hotel Runniin. Sielläkin olen jo käynyt ja hyväksi todennut joten se sopi minulle ja ystävälleni paremmin kuin hyvin. Nyt meillä on kasassa sopivat ajomäärät/päivä, kivoja teitä, vaaramaisemia ja ennen kaikkea niitä järviä! Toivottavasti ystäväni hermot kestää, kun pysähdyn kuvaamaan aina kun näen jossain vettä!

 

Seuraa blogia: Facebook / Instagram