Neljäntenä loma-aamuna Teneriffalla herään reippaasti ennen kuin puhelimen herätysääni pärähtää soimaan. Se miksi minulla on lomalla herätys päällä, tarkoittaa, että on retkipäivä. Tänään lähdettäisiin tutustumaan La Gomeran saareen. Makoilen kaikessa rauhassa sängyssä ja ihmettelen kovasti sitä, että muutamista naapurihuoneista kantautuu jo elämisen ääniä, vaikka kello ei ole vielä kuuttakaan aamulla. Kylläpä ihmiset olivat tänään aikaisessa! Retkibussin on määrä tulla noutamaan minut läheiseltä bussipysäkiltä kello 7:15 ja minulla on varsin hyvin aikaa. Ei tarvitse varata aikaa edes aamupalaan, sillä harmittavasti en ehdi syömään sitä, koska hotellin aamiaispöytä on katettuna vasta 7:30 alkaen. Jokin ihmeellinen ääni sisälläni kehottaa minua tarkistamaan netistä mitä kello on tällä hetkellä täällä Teneriffalla. Hieraisen silmiäni useamman kerran ja säntään kauhealla vauhdilla ylös sängystä. Riivin päälleni vaatteet, jotka olen (onneksi!) katsellut illalla valmiiksi tätä aamua varten. Juoksen vessaan, kampaan hiuksia, nykäisen mukaani laukun, jonka olen onnekseni myös pakannut jo illallla valmiiksi retkikuntoon. Olen varmasti melkoinen näky juostessani hotellilta johtavaa mäkeä alas bussipysäkille. Minua vastaan tulee muutama lenkkeilijä, joilta ajattelen vielä tarkistaa mitä heidän kellonsa näyttää, mutta en siinä hädässä löydä yhtäkään sanaa englanniksi, saatika espanjaksi. Niin jatkan juoksua bussipysäkille, joka on tyhjä. Vedän bussipysäkillä henkeä ja olen juuri lähdössä kysymään hotellin respasta mitä kello on, kun Aurinkomatkojen retkibussi kaartaa pysäkille ja iloinen opas Marjut huikkaa bussista hyvät huomenet.
Se mitä tapahtui, oli että puhelimeni oli yön aikana hakenut automaattisesti jonkun ihan ihme ajan. Se näytti tuntia vähemmän kuin mitä kello oikeasti oli. Ellen jostain kumman syystä olisi alkanut netistä tarkistaa oikeaa aikaa, olisin bussin lähtöhetkellä kaikessa rauhassa ollut todennäköisesti aamusuihkussa ajatellen, että minulla on vielä ruhtinaallisesti aikaa. Se mihin aikaan puhelimeni oli minut siirtänyt jäi arvoitukseksi. Marjut kertoi, että ei ole ollenkaan tavatonta, että puhelin hakee Teneriffalla manner Espanjan ajan, mutta silloin sen olisi pitänyt siirtyä tunti eteenpäin. Marjut kertoo, että he olivat jo käyneet minun pysäkillä, mutta kun en ollut paikalla, olivat he sillä välin hakeneet matkalaiset naapurihotellista ja sen jälkeen olisivat kuulemma alkaneet soittelemaan perääni. Onpa hyvää palvelua! Kannattaa silti Teneriffalle saapuessaan napata puhelimesta automaattinen ajanhaku pois päältä. Tämän minä varmasti muistan seuraavalla kerralla.
La Gomeran saarelle lähdetään Los Christianoksen satamasta. Olimme satamassa hyvissä ajoin ja laivan kannelta oli mahdollisuus saada hyvät paikat vaikkapa delfiinien bongailuun. Tuo merialue Teneriffan ja La Gomeran välillä on alue, jossa tiedetään elävän delfiinejä ja jotain valaslajia. Voi kuinka yritinkään silmä kovana tiirailla merelle koko tunnin kestävän merimatkan ajan, mutta tällä kertaa valaat ja delfiinit pysyivät piilossa.
Huomionarvoista La Gomeralle matkustettaessa on, että laivayhtiö vaatii passin tai henkilökortin, jotta pääset laivaan. Tämä on ilmeisesti käytäntö, joka on tullut voimaan joitakin vuosia sitten.
La Gomeran saarelle kulkee lautta Los Christianoksen satamasta.
La Gomeralla lautta ankkuroituu saaren pääkaupungin San Sebastiánin satamaan. Siellä hyppäämme takaisin bussiin ja lähdemme ajamaan saaren sisäosiin. La Gomera on pieni saari, jonka halkaisija on vain noin 22 kilometriä. Päivän ohjelmassa meillä on mm. saaren kuuluisa peikkometsä eli Garajonayn kansallispuisto sekä ruokailu henkeäsalpaan kauniissa näköalaravintolassa Mirador de Abrantessa.
Sää oli pilvinen ja utuinen, muutama sadepiskokin taisi tulla heti alkuun, kun lähdimme ajelemaan satamasta. Marjut kertoo, että sää on juuri sellainen kuin pitääkin. Jos olisi kirkas auringonpaiste, ei peikkometsä pääsisi ollenkaan oikeuksiinsa. Kun katselee maisemia La Gomeralla, voi heti satamasta poistumisen jälkeen todeta, että saari on todella vehmas ja vehreä verrattuna esim. Teneriffaan. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme on jonkinlainen puistomainen puutarha, jossa ihailemme Kanariansaarille tyypillisiä kasveja ja kuulemme enemmän mm. banaanin kasvatuksesta ja poiminnasta. Puutarhan yhteydessä on matkamuistomyymälä ja sieltä mukaan tarttuu saaren erikoisuutta, palmusiirappia.
Tässä näkyy hyvin banaanipuun kukka, joka on siis tuo punertava osa banaanien alapuolella.
Matka jatkuu kohti päivän lounaspaikkaa Mirador de Abrantea. Tätä paikkaa luonnehditaan La Gomeran parhaimmaksi näköalapaikaksi. Mirador de Abrante on korkeaan rinteeseen rakennettu ravintola, jonka näköalatasanne kurkottaa vuorenrinteen yli. Jotta tunnelma olisi täydellinen, tämä näköalatasanne on lattiaa myöden tehty lasista, jolloin tasanteella seisoessasi näet suoraan lattian läpi alhaalla olevan Agulon kylän.
Ruokailun yhteydessä kuulimme saaren erikoista kieltä, joka on päätynyt jopa Unescon maailmanperintöluetteloon. La Gomeran saari on aikojen alussa ollut vaikeakulkuista. Tieyhteyksiä ei ollut ja saari on täynnä vuorenrinteitä ja rotkoja. Kulku kylästä toiseen on ollut hidasta eikä liikkeelle kannattanut lähteä ihan jokaisen pikkuasian vuoksi. Näin kehittyi saaren oma kieli Silbo, joka on viestimistä viheltämällä. Käytännössä entisaikojen asukkaat ovat siis vuorten ja rotkojen rinteiltä viheltäneet asiansa esimerkiksi naapurikylään. Tämä reipas vislaus ilmojen halki kantaa jopa kolmen kilometrin päähän. Kerrotaan, että tämä linnunlaulua muistuttava viestintämuoto on ollut saarella käytössä jo 1400-luvulla. Tänä päivänä kieli on pakollinen kouluaine La Gomeralla ja Unescon maailmanperintöluetteloon se päätyi vuonna 2009.
Mirador de Abrante näköalapaikalle emme päässeet isolla retkibussillamme, koska tie sinne on sen verran kapea. Alatasanteella vaihdoimme pienempään bussiin, joka vei meidät ylös. Tuossa paikassa, jossa vaihdoimme bussia, on pieni myymälä ja museo, johon oli rakennettu entisaikojen gomeralainen koti.
Mirador de Abrante on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Totuuden nimissä täytyy sanoa, että ruokailu jäi täällä jokseenkin sivuseikaksi näiden näköalojen ja tuon ihmeellisen Silbon kielen ohella.
Tässä Mirador de Abrante alhaalta Agulon kylästä katsottuna.
Tässä näköalat ylhäältä alas kylään.
Astuisitko lasikannelle Atlantin yläpuolelle?
Kyllä minäkin tuolla kävin seisomassa.
Onhan tämä yksi upeimpia näköaloja, joita olen nähnyt.
Seuraavaksi saavuimme Garajonayn kansallispuistoon, jota myös peikkometsäksi kutsutaan. Peikkometsä nimitys on helppo ymmärtää, kun suuntaamme askeleemme tuohon maagiseen metsään. Laurisilvametsä kasvaa tuuheana ja vehreänä ja polkuja kulkiessa voi aistia peikkometsän taianomaisen tunnelman. Päivän aikana kuulemme Marjutilta, että La Gomeran saarta kutsutaan myös tarujen saareksi sekä noitien saareksi. Jos saarella sellaisia olentoja asustaa, uskon että tämä maaginen metsä on juuri se paikka saaresta, jossa nämä tyypit viihtyvät.
Garajonayn kansallispuisto on saanut nimensä Garajonayn kallioista, jotka ovat 1484 metriä korkeat kalliot ja ne ovat saaren korkein kohta. Koska olemme tarujen saarella, liittyy näihinkin kallioihin tottakai oma tarinansa, jonka mukaan kalliot saivat nimensä rakastavaisten Garan ja Jonayn mukaan. Kerrotaan, että rakastavaiset olisivat riistäneet henkensä heittäytymällä kallioilta mereen.
Garajonayn kansallispuisto kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon.
Peikkometsän polkuja.
Yksi La Gomeran tunnetuimpia nähtävyyksiä on Roque de Agando . Meidän reittimme kulki tämän nähtävyyden ohi ja sitä pysähdyttiin kuvaamaan. Roque de Agando on kivimuodostelma, jota usein käytetään La Gomeran symbolina. Tämä kivimuodostelma on 1250metriä korkea ja tunnetaan myös nimellä Kolumbuksen muna. Kun kivirykelmää katselee, on se ehkä hitusen kananmunan muotoinen. Tähän liittyvä tarina vie ajoille jolloin Kristoffer Kolumbus vietti aikaa La Gomeralla. Hän oli löytöretkillään saavuttanut mainetta ja ehkä rikkauttakin, mutta aina löytyi niitä jotka vähättelivät hänen saavutksiaan sanoen, että olisihan tuohon kuka tahansa pystynyt. Niinpä Kolumbus kerran pilkkaa kuunnellessaan otti keitetyn kananmunan ja kehotti pilkkaajiaan asettamaan kananmunan niin, että se pysyisi pystyssä pöydällä. Jokainen voi kuvitella miten vaikeaa se oli. Eihän se siinä pysynyt, vaan kellahti aina kyljelleen. Kun tuli Kolumbuksen vuoro, hän napautti kananmunaa kevyesti pöytään niin, että pinta hiukan rikkoutui. Ja kas kummaa, niin pysyi kananmuna pöydällä pystyssä. Taas pilkkaajat ilkkuivat, olisihan tuohon kuka tahansa pystynyt. Tähän Kolumbus vastasi, niin mutta minä sen tein!
Roque de Agando. Tunnetaan myös nimellä Kolumbuksen muna.
Retkipäivä La Gomeralla alkoi kallistua kohti loppuaan. Palasimme San Sebastiániin ja siellä meille jäi hetki omaa aikaa ennen paluuta lautalla takaisin Teneriffalle. San Sebastiánin keskusta on pieni ja kaupunki on varsin nopeasti katseltu. Kävimme yhteisesti pienessä ja kauniissa Iglesia de la Asunción kirkossa. Tämän jälkeen kuljeskelin pitkin pienen kaupungin katuja. Aika nopeasti tulee tulokseen, että San Sebastiánissa ei juurikaan mitään nähtävää löydy. Tukikohtana tämä varmasti olisi mainio jos aikoo viettää saarella pidemmän aikaa, mutta muuten kannattaa ehdottomasti keskittyä saaren hurmaavaan sisäosaan ja sen pieniin kyliin.
Suuret turistimassat eivät vielä ole löytäneet La Gomeraa. Syynä tähän on todennäköisesti se, että esimerkiksi suoria lentoja saarelle ei ole, vaan tänne tullaan Teneriffan kautta. La Gomeralle ei tulla viettämään rantalomaa tai shoppailemaan kauppakeskuksissa. Isommat saaret kuten Teneriffa ja Gran Canaria ovat ehdottomasti vetovoimaisempia suurten turistimassojen suhteen. Ja hyvä niin! Toivon sen todella olevan jatkossakin näin! La Gomera on hurmaava, autenttinen pakopaikka massaturismilta rauhallisten patikkapolkujen ääreen. Täällä ei oikeastaan uskoisi olevansa Kanariansaarilla ollenkaan. En minä täällä ehkä viikkoa viihtyisi, mutta jotenkin tämä yksi päivä jäi vain pintaraapaisuksi. Joka tapauksessa päivä jätti kipinän palata, ehkä vaelluskengät jalassa ja aikaa tutkia pieniä kyliä hiukan tarkemmin.
Iglesia de la Asunción kirkko.
Seuraa blogia: Facebook / Instagram
34 Comments
Rakastan La Gomeraa, joten ihanaa, että teit postauksen siitä! Itse kävin siellä pari vuotta sitten. Patikoin ja tarkoituksenani oli kiertää koko saari, mutta valitettavasti influenssa pilasi suunnitelmat vain parin patikkapäivän jälkeen. Ehdin kuitenkin patikoida monissa sinunkin kuviesi paikoissa, kuten Agulosta ylös tuolle huikealla näköalapaikalle. La Gomera jäi syvälle sydämeeni ja jonain päivänä vielä palaan sinne paremmalla ajalla ja vien alkuperäisen suunnitelmani päätökseen. Majoituksen löytäminen ei vaan ole aina yhtä helppoa kuin Teneriffalla, mutta toivon, että saari pysyy jatkossakin patikoitsijoiden helmenä eikä kehity Teneriffan tavoin massaturismikohteeksi.
Patikointimatkasta minäkin jäin tänne haaveilemaan. La Gomera teki kyllä suuren vaikutuksen! Voi harmi, että sinun lomasi meni flunssan takia vähän poskelleen. Mutta uutta reissua suunnittelemaan! 🙂 Kiitos kommentistasi!
Eikös ollutkin upea saari! Upeita kuvia olet myös onnistunut nappaamaan. Me kun olimme jokunen vuosi sitten tuota lasista näköalatasannetta vasta tehtiin.
Oli upea saari! Ai, tuo näköalapaikka on sitten suht uusi! Kiitokset kommentistasi! 🙂
Olipa sinulla kunnon matkaan lähtö. Onneksi päivä oli niin onnistunut, että illalla varmaan jo nauratti. On kyllä upeita maisemia ja kuvia. Kyllähän tuonnekin olisi kiva päästä käymään,
Oli kyllä kunnon lentävä lähtö ja tuntui, että koko alkumatkan vain yritin rauhoitella itseäni, että en myöhästynyt ja tietenkin piti moneen kertaan tarkistella vielä bussissa, että oliko todella niin hyvä säkä, että minulla oli kaikki mukana! Kukkaro, passi..jne… Ja kyllä, kiitos sen, että olin jo illalla pakannut, kaikki tarpeellinen oli mukana!
Päivä oli onnistunut ja illalla ja monta kertaa sen jälkeenkin on kyllä naurattanut tämä minun päivän aloitus! 😀 Kiitos kommentistasi!
On tämä Gomera upea, ja ihania kuvia oletkin ikuistanut! On kyllä joskus vielä itsekin päästävä Gomeran patikkapoluille. Voisi joskus yhdistää Teneriffan ja Gomeran ja kävisi patikoimassa molemmilla saarilla. Gomera muistuttaa vähän La Palmaa, toista Kanariansaarta, joka on myös jäänyt aika tuntemattomaksi, mutta upea juuri luontolomailuun – ei niinkään rantaelämään eikä varsinkaan bilettämiseen!
Kyllä itsellenikin jäi kipinä palata Gomeralle ja Teneriffallekin haluaisin päästä patikkalomalle! Näiden kahden saaren yhdistelmäloma patikoinnin merkeissä olisi kyllä erittäin hieno ratkaisu!
Kiitos Heidi kommentistasi! <3
Harmi, kun nuo retket eivät vie kaikista hienoimpiin paikkoihin La Gomeralla kuten Valle Gran Reyhin (upea palmulaakso), Hermiguaan (lähellä Aguloa) tai Vallehermosaan. Reilun viikon tuolla patikoineena voin sanoa, että upein Kanarian saarista.
Itse en oikein välitä tuollaisista luonnon keskelle kyhätyistä lasihökötyksistä:D.
On varmasti totta, että paljon upeita paikkoja jää näkemättä näillä valmiilla retkillä ja jos omatoimisesti suunnistaisi pitkin saarta, olisi ehdottomasti ihanaa löytää upeita paikkoja, viivähtää niisä jne. Haluaisinkin Gomeralle uudelleen, juurikin parikointimatkalle!
Tuokin on totta, että tuonne luonnon keskelle kyhätyt ”lasihökötykset” jakavat mielipiteitä ja eihän ne nyt tuossa maisemassa mitään luonnollisia juttuja ole, mutta toisaalta, itse tykkään kovasti siitä, että esim. patikoinnin lomassa pääsee virkistäytymään, syömään, vessaan jne. kunnollisiin tiloihin joten hyvä että jonkinlaisia hökötyksiä ovat rakentaneet reittien varteen. 🙂
Kiitos kommentistasi!
Kävin Gomeralla pari vuotta sitten kansainvälisellä retkellä ja sää oli ”noita-akan sää”. Opas oli ilm paikallinen, iso mies joka luki paperista englanniksi ja saksaksi, eikä ilm hoksannut että osa saksankielisistä selostuksista tuli kahteen kertaan 😉 Joskus vielä uusiksi, ja ehdottomasti Marjutin matkassa, hänen retkillään saa vastinetta koko rahan edestä. Viime kerralla vaan matkanjärjestäjältä ei saanut suomenkielistä retkeä Teneriffan eteläosasta.
Näyttää paikalta, johon ihastuisin välittömästi. Ja hieman jo ihastuinkin, kun katselin kuviasi. Varsinkin peikkometsä näyttää kiehtovalta. Onneksi ehdit mukaan retkelle, eikä kellohässäkkä pilannut hyvää retkeä.
Heh, kellohässäkkä kyllä pisti vauhtia päivän aloitukseen, mutta onneksi ehdin! 😀 Ja uskon että tykkäisit Gomerasta! Kiitos kommentistasi, Hanneli! 🙂
Marjutin matkassa on kyllä mukava retkeillä ja totta että rahoilleen saa vastinetta! Kiitos kommentista! 🙂
Voi että kun tulee niin ikävä Teneriffalle näitä katsellessa, vaikka viereinen saari kyseessä onkin. 🙂 Itse en ehtinyt Gomeralle ollenkaan oman viimevuotisen reissuni aikana ja se jäi kyllä harmittamaan, joten pakkohan se on lähteä vielä kokemaan. Tuo luonto näyttää niin satumaisen upealta! Ihania kuvia. 🙂 On totta, että Gomeran ja Teneriffan välillä elelee paljonkin delfiinejä ja valaita. Niiden parissa olin itse vapaaehtoistöissä viime vuonna juurikin siellä Los Christianoksen alueella majaillen. Siellä satamassa on myös monia veneretkijärjestäjiä, jotka kohtuullisen edulliseen hintaan järjestävät muutaman tunnin veneretkiä näitä delfiinejä ja valaita katselemaan, suosittelen ehdottomasti, jos aikaa riittää! 🙂
Kuulinkin, että siellä järjestetään veneretkiä valaita ja delfiinejä katsomaan, mutta harmikseni en sellaiselle ehtinyt loman aikana. Joten ehdottomasti senkin vuoksi täytyy vielä palata näihin maisemiin. 🙂 Teneriffa sekä La Gmera ovat ihania saaria! Kiitos kommentistasi!
Tämä artikkeli sai Teneriffan vaikuttamaan ihan varteenotettavalta matkakohteelta. Erityisesti La Gomera ja peikkometsä houkuttelevat valokuviesi perusteella. Kiitos vinkistä 🙂
Kanariansaaret ovat valitettavasti ainakin olleet aliarvostettu kohde, mutta sieltä löytyy paljon kaunista luontoa ja kivaa tekemistä. Mukava jos artikkeli herätti kiinnostuksen! 🙂 Kiitos kommentistasi!
Heh, kellon kanssa saa olla kyllä olla matkalla tarkkana. Vähän aikaa sitten tultiin Boliviasta Chileen, jossa kello on tunnin edellä Boliviaa. Ei tajuttu ajatella aikaeroasiaa lainkaan, yleensähän kello päivittyy puhelimeen automaattisesti. No silloin ei päivittynyt ja jotenkin sattumalta mekin asiaa alettiin ihmettelemään ja tajuttiin, että yhteiskuljetus tuli missattua. Sitten täyttä juoksua etsimään taksia ja muutenkin Etelä-Amerikan kalleimmassa? maassa taksikuski tietysti näki, että meillä on oikeasti kiire. 100km ajo lentokentälle ei tullut ihan halvaksi, mutta vielä kalliimpaa ja haitallisempaa olisi tietysti ollut lennon missaaminen. Juuri ja juuri ehdittiin! 🙂
Hyvä kuulla, että muutkin ovat sekoilleet kellon kanssa matkoilla! 😀 Hyvä, että ehditte, olisi varmasti ollut aika kallis tunti jos ette olisi ehtineet lennolle. 😀 Kiitos kommentistasi!
Mä olen tehnyt saman reissun Teneriffalta La Gomeralle vuonna 1997 leirikoulussa – ja muistan kuinka mennen tullen tuijotin silmäni kipeäksi kun yritin bongata delfiinejä – turhaan!
Paluumatkalla lautalla kuulin, että joku oli sillä menomatkalla kuulemma bongannut delfiinin tai valaan. Se on niin tuurista kiinni siinäkin missä kohtaa kannella sitten sattuu olla kytiksellä. 🙂 Kiitos kommentistasi!
La Gomera on ollut jo pitkään kiinnostava, mutta noiden kuvien ja kertomuksen perusteella nyt vielä enemmän. Hienoja maisemia ja elävästi kirjoitat!
Kiitos paljon! 🙂 La Gomera on kyllä ehdottomasti käymisen arvoinen!
Ooh La Gomera! Omasta matkastani sinne on jo vuosia, mutta silti muistan fiiliksen hyvin. Aivan ihana ja niin erilainen saari. Me menimme vuokra-auton kanssa yli ja olimme pari yötä. Jos vain mahdollista, niin yöpyminen sisämaassa kannattaa.
Ihan varmasti saarella kannattaa yöpyä jos vain mahdollista ja itseäkin jäi kutkuttamaan, että sisämaassa olisi varmasti ollut paljon mielenkiintoista ja kaunista nähtävää! Kiitos kommentistasi!
Kaunis paikka! Kanariansaaria olisi mukava kiertää enemmänkin. Toistaiseksi olen käynyt vain Lanzarotella ja tykkäsin kovasti sen karun kauniista luonnosta. Saarihyppely voisi toimia hyvin, niin samalla näkisi useita eri paikkoja.
Lanzarote on minulla vielä näkemättä, mutta sekin kiinnostaisi. Olen nähnyt sieltä paljon kauniita kuvia. Saarihyppely olisi kyllä mainio tapa tutustua Kanariansaariin. Pitäisi vain olla aina tarpeeksi aikaa tutustua yhteen saareen. 🙂 Kiitos kommentistasi!
Peikkometsä tuo Mieleen sen, että Isossakyrössä on kirottu metsä. Kaikkea sitä oppiikin sen jälkeen, kun on paikkakunnalla käynyt. Olen kuullut tuosta vihellyskielestä, mutta luulin sen kuolleen sukupuuttoon.
Minulle kävi Intiassa niin, ettei mikään tekno pelittänyt ja menetin luottamukseni teknologiaan tyystin. Niinpä minulla on rannekello, johon pitää aika muuttaa käsityönä. Uskoisin, että GPS:n kello toimii myös moitteettomasti, kun koko GPS-teknologia perustuu tarkkaan kellonaikaan.
Kanarialla en ole käynyt kuuna kullan valkeana, mikä on itse asiassa sääli, koska siellä on paljon nähtävää, esimerkiksi Kanarian endeemiset tiput, joista kuuluisin on tietysti kanarianlintu eli kanarianhemppo.
Enpä ole kuullut minäkään koskaan Isonkyrön kirotusta metsästä! Mielenkiintoista!
Juu, Kanarialla on paljon nähtävää ja varmasti paljon lintulajeja joita ei täällä Pohjolassa pääse bongaamaan. 🙂 Kiitos kommentistasi!
Siis ihana toi metsäreitti! Ja muutenkin noi vehreät rinteet <3 Ihan kun jostain satumaailmasta. Kanariansaaret oli ihan turhaan aliarvostettu kohde vielä jokunen vuosi sitten. Sieltä löytyy kauniita helmiä luonnon ystäville 🙂
On kyllä hieno asia, että Kanariansaarten arvostus matkakohteena on noussut. Siellä on vaikka mitä hienoja luontokohteita ja nähtävää! Kiitos kommentistasi! 🙂
Kiva juttu ihanasta pienestä saaresta, jossa haaveilen pääseväni itsekin käymään! Oltiin 3v sitten Teneriffalla pari vkoa, mutta ei keritty tuonne asti, ens kerralla sitten! Huikeita kuvia noi peikkometsän kuvat, matkustusinto sinne kasvoi kyllä!
Peikkometsä oli aika huikea paikka. Itsekin haluan ehdottomasti käydä Gomeralla vielä uudelleen. Patikkamatka sinne olisi aivan loistava, siinä ehtisi kunnolla nähdä aina yhtä paikkaa. Nythän vain aika nopeasti piipahdettiin näissä paikoissa, joissa Gomeralla käytiin. 🙂 Mutta ehdottomasti käymisen arvoinen paikka ja retki oli hyvä! 🙂 Kiitos kommentistasi!