VUOSI 2019 – KIITOS ETTÄ OLIT

On jälleen aika katsella mennyttä vuotta taaksepäin ja todeta, että mahtuipa vuoteen taas monta onnellista ja muistorikasta hetkeä. Koska tämä on matkablogi, aion tietenkin tässä postauksessa tehdä pienen läpileikkauksen vuoden aikana tehtyihin matkoihin. Niihin pieniin kultaisiin hetkiin, jotka pysäyttävät arjen rattaat ja tarjoavat päiviin vähän luksusta. Matkailu on ihanaa ja tulee varmasti aina olemaan rakkain ja tärkein harrastukseni. Näillä ikävuosilla sitä kuitenkin osaa arvostaa jo niin paljon muutakin kuin sitä, että voi pakata laukun ja lähteä kauas kotoa. Yhä useammin löydän itseni kotisohvalta ajattelemasta, että onpa ihanaa, kun ei tarvitse lähteä minnekään. Marraskuussa pidin viikon loman ja olin koko sen ajan kotona. Siivosin kotia, tein pitkiä kävelylenkkejä, tapasin ystäviä pikkujoulun merkeissä ja nautin aivan tavallisista hetkistä kotona. Melkein tuossa kohtaa harmitti, että minulla oli matka tilattuna marras-joulukuun vaihteeseen, jolloin pidin loput lomani pois. Olisin voinut hyvin viettää toisen samanlaisen viikon ihan vain kotona. Onneksi matka kuitenkin oli tilattuna, sillä se tuli tarpeeseen ja oli aivan ihana reissu!

Tässä siis pieni listaus maista ja kaupungeista, joissa kävin, niin kotimaassa kuin kauempanakin.  Pieniä ohikiitäviä hetkiä. Tunnelmia ja maisemia.  Viro, Italia, Espanja (Kanariansaaret) sekä koti-Suomi. Siinä vuoden 2019 seikkailujeni kohteet.

Ripaus omaa aikaa Tallinnassa

Alkuvuosi oli hektinen, raskas ja työntäyteinen. Pienen asuntoni seinät kävivät välillä ahtaiksi, sillä myös vanhin tyttäreni asui hetken luonani ennenkuin löysi mieluisan asunnon muutettuaan opiskelukaupungista takaisin Pohjanmaalle. Pakenin kaaosta Tallinnaan. Ostin laivaliput hetken mielijohteesta. Lentolippuihin jonnekin kauemmas  olisi pitänyt odottaa tilipäivää ja siihen oli sillä hetkellä ihan liian pitkä aika. Tuo soolomatka Tallinnaan tuossa kohtaa oli oikea piristysruiske.  Maaliskuun lopulla Tallinnassa oli jo kevään tuntua. Maa oli sula ja päivän tarkeni hyvin viettää ulkona. Kiertelin Tallinnnan näköalapaikat, käveleskelin vanhankaupungin mukulakivikatuja, kävin syömässä ja iltaisin makoilin huoneessani Netflixiä katsellen. Viivyin kaksi yötä. Hotelli oli pieni, soma ja rauhallinen. Tuolla reissulla päätin, että Tallinnasta tulisi minun pakopaikkani silloin, kun tarvitsen hetken muualla, mutta matkabudjettia tai aikaa pidemmälle reissulle ei ole.

Tallinnan matkan tunnelmiin pääset tästä.

 

 

Bloggaajapäivä Ilmajoella, keskellä komiaa lakeutta

Huhtikuussa Visit Ilmajoki kutsui bloggaajia tutustumaan Ilmajokeen.  Otin kutsun kiitollisena vastaan ja lähdin katsomaan mitä kaikkea löytyy Ilmajoelta. Täytyy tunnustaa, että hiukan hämmästyin. Tämä pieni pohjalaispitäjä on täynnä tekemistä ja näkemistä kaiken ikäisille.  Löytyy pakopelihuonetta, oopperaa, kossutehdas ja pala Amerikkaa keskellä lakeutta. Jos aikoo tutustua kaikkeen tarjontaan mitä Ilmajoelta löytyy, yksi päivä ei riitä.  Tarkempi selonteko päivästä Ilmajoella löytyy täältä.

 

 

Pohjois-Savo, ystävän kotiseutu ja kappale kauneinta Suomea

Toukokuussa suunnaksi otettiin Pohjois-Savo. Hypättiin ystävien kanssa autoon täällä Pohjanmaalla ja huristeltiin läpi keväisen Suomen kohti Iisalmea tapaamaan yhteistä ystäväämme. Samalla reissulla käytiin myös Kuopiossa ja takaisin ajeltiin Jyväskylän kautta. Teimme siis kesän alkajaisiksi kunnon Suomi-roadtripin.

Iisalmessa yövyttiin hotelli Golden Domessa. Aivan ihastuttava hotelli! Tykkään muutenkin tosi paljon Iisalmen seudusta. (varoitus ystävälleni, tulen taas ensi kesänä!) Koljonvirran kesäteatterissa pääsee nauttimaan tasokkaista teatteriesityksistä. Juhani Ahon museo on vierailun arvoinen ja koko Mansikkaniemi paikkana tosi kaunis! Lue lisää tästä reissusta täältä ja hotelli Golden Domen esittelyyn pääset tästä.

 

 

Lähimatkailu Suomen suvessa on suuri huvini

Lähimatkailu on suuri huvini etenkin kesäisin, mutta toivon että ehtisin ja osaisin laajentaa sitä tuomaan piristystä myös talven pitkille ja pimeille kuukausille. Juhannusviikolla vierailin ystäväni kanssa Karvialla Anne Mattilan Taidekahvilassa. Paikka on tosi kaunis. Suosittelen lämpimästi. Täytyy itsekin käydä uudelleen, ehkä jo ensi kesänä, jolloin sieltä löytyy jälleen uutta nähtävää. Taidekahvilan pihapiiri on kuluneen syksyn aikana saanut uuden rakennuksen.  Komean, elämää nähneen pohjalaistalon, joka on siirretty Karvialle Alahärmästä. Vierailusta Annen Taidekahvilassa voit lukea tästä.

Rakastan seikkailla erilaisten tarinoiden jalanjäljissä. Olen sitä mieltä, että jokaisella paikalla on jokin tarina, se ei vaan aina välttämättä ole suuren yleisön tiedossa tai sitten ajan ratas on pyörinyt niin kauan, ettei kaikkia asioita enää muisteta. Kesäkuussa lähdin Pihtiputaalle.   Kaikki alkoi siitä, että jostain ihmeen syystä aloin viime talvena katsoa elokuvaa Kahdeksan surmanluotia. Luulin sitä nimen perusteella lännen filmiksi, joita en katso koskaan. Siksi onkin kummallista, että aloin katsomaan elokuvaa. Tosin elokuva ei ollutkaan länkkäri, vaan tositapahtumiin pohjautuva tarina, joka vei minut Pihtiputaalle neljän poliisimiehen haudalle. Poliisit saivat traagisesti surmansa  virkatehtäväänsä suorittaessa.

Mainitsin äidilleni, suunnitelmistani lähteä käymään Pihtiputaalla ja siitäkös äiti innostui. Hän on viettänyt lapsuudessa ja nuoruudessa paljon aikaa paikkakunnalla ja meillä on siellä sukulaisia. Muistelinkin hämärästi, että olin joskus lapsena kuullut mummun ja paapan puhuvan Pihtiputaalle menosta. Niin me lähdimme eräänä kesäkuisena päivänä, minä, äitini ja äitini serkku Pihtiputaalle katselemaan äidille ja hänen serkulleen niin rakkaita nuoruuden maisemia. Ja tietenkin etsimme myös  niiden poliisimiesten haudan, joiden traaginen kohtalo sai minut etsimään kartalta Pihtiputaan ja suuntaamaan auton nokan sinne.

 

 

Heinäkuu, matkailuvuoteni timantti

Heinäkuussa tein yhden pienen suomiretken ihan lähiseudulla. Poikkesin Isonkyrön Leväluhdalle, josta olin kuullut mystisiä tarinoita. Kauniina kesäisenä iltana tämä tarkoin salaisuutensa säilyttänyt entisajan hautapaikka ei ollut  millään tavalla pelottava, niin kuin olin ehkä kuvitellut. Viljapeltojen ympäröimä salaperäinen Leväluhta kiinnostaa niin tutkijoita kuin tavallista kulkijaakin. Odotan mielenkiinnolla selviääkö Leväluhdan salaisuus koskaan kokonaan. Lue tarina Leväluhdasta täältä.

 

 

Se mikä tekee heinäkuusta matkailuvuoteni timantin on tietenkin Italia ja Amalfin rannikko. Se lumosi minut täysin.  Ristiriitainen Sorrento, josta minä kuitenkin tykkäsin. Amalfin rannikon kylät, joihin suorastaan rakastuin. Sekava ja kaoottinen Napoli sekä kuvankaunis Capri. Heinäkuun helle ja hirvittävä määrä käveltyjä kilometrejä, mäkiä, portaita, kapeita vuoristoteitä ja italialaista temperamenttia. Tämä reissu on ehdottomasti koko vuoden helmi ja sen muistelu saa minut haaveilemaan uudesta matkasta näiden ihanien maisemien äärelle. Kaikki matkalta kirjoitetut postaukset löydät täältä.

 

 

Loppuvuosi, uudet suunnitelmat ja uudet kujeet

Loppuvuosi oli matkojen osalta hiljaiseloa. Paitsi marras-joulukuun vaihde, jolloin vietin viikon Teneriffalla. Tämän matkan varasin kruunuksi uusille tulevaisuuden näkymille. Loppuvuoden aikana sain tiedon pitkäaikaisen työpaikkani uusista tuulista ja sitä myöden myös minun elämässäni puhalsivat uudet tuulet. Vaikka mieli oli haikea, olinhan kovasti viihtynyt työssäni, oli minulla kuitenkin takataskussa suunnitelma, joka oli silloin tällöin tässä vuosien aikana nostanut päätään. Niinpä, eräänä pimeänä lokakuun iltana näpyttelin hakemuksen lähteä opiskelemaan ja samalla läppärin avauksella tilasin matkan Teneriffalle. Olinhan minä toki matkaa loppuvuoteen suunnitellut muutenkin. Mutta sillä hetkellä se tuntui tulevan enemmän kuin tarpeeseen. Ennen matkalle lähtöäni sähköpostiini kilahti tieto, että minut on hyväksytty opiskelemaan hakemaani koulutukseen. Näin ne asiat järjestyvät.

Teneriffan matka kului totutellessa ajatukseen uusista suunnitelmista. Loma sisälsi paljon lepoa, paljon omaa aikaa, koska olin reissussa yksin ja paljon ihania maisemia, aurinkoa ja hyvää ruokaa.

 

 

Joulukuu – hyvästejä, haikeaa mieltä, iloa tulevasta ja muutama kummitusjuttu

Joulukuu olikin sitten hyvästien aikaa. Tuttu työhuone  ja arkirutiinit jäivät taakse. Tammikuussa pistän repun selkään ja suuntaan auton nokan kohti koulua ja uusia tuulia. Sillä tavalla se elämänpolku kulkee eteenpäin.

Joulukuun viimeisinä päivinä minulla oli vähän ylimääräistä vapaata. Sellaiseen en olekaan tottunut vuosikausiin.  Niinpä päätin lähteä kummitusjahtiin Kristiinankaupunkiin. Mukaan pyysin hyvän ystävän, jonka kanssa olimme olleet siellä ennekin samoissa puuhissa. Tästä retkestä tulossa juttua blogiin lähipäivinä.

Seuraa blogia Facebook / Instagram