LEPPOISAN LOMATUNNELMAN LOS GIGANTES, KANARIANSAARET

Vuoden viimeinen loma on takana ja tämä loma oli varmasti myös vuoden laiskin loma. Juuri sellainen mitä lähdin hakemaan. Ennen matkaa kirjoitin, että toivon lomalta ennen kaikkea rentoutumista ja akkujen latausta. Epäilin kovasti itseäni, että tokkopa maltan juurikaan aloillani olla. Jos viimeisinä lomapäivinä  alkoi tuntumaan siltä, että täällä on vaikka mitä missä en ehtinyt käymään, jopa ihan lähellä hotelliani ja heräsin uuteen päivään kello neljä aamuyöllä, kun loman alussa olin nukkunut kahdeksaan, siitä huolimatta, että  kello oli kaksi tuntia vähemmän kuin Suomessa, niin minun kohdallani voi silloin laskea lepoloman toteutuneen.

Los Gigantes oli oiva valinta ”kotikaupungikseni” eteläisellä Teneriffalla. Se sijaitsee hiukan etäämmällä, vajaan tunnin bussimatkan päässä  saaren eteläiseltä lentokentältä ja vilkkaimmista lomakylistä Los Christianosista, Playa de las Americasista ja Costa Adejesta. Tykkäsin Los Gigantesin rauhallisesta tunnelmasta, upeista näköaloista auringonlaskuineen ja merestä kohoavista jättiläisistä, joista paikka on saanut nimensä. Nämä jättiläiset ovat massiivisia kallioita, jotka nousevat jyrkkinä järkäleinä suoraan merestä antaen Los Gigantesille omaleimaisen maiseman.

 

 

Teneriffalla on paljon korkeuseroja ja se tekee maisemista huikeat, mutta tarkoittaa myös, että autotiet mutkittelevat vuoren rinteillä ylös alas ja myös kävellen liikkuessa törmää jatkuvasti nousuihin, rinteisiin, jyrkänteisiin ja portaisiin.  Voi olla, että suurimmissa turistikeskuksissa on enempi tasaisia kävelyteitä, mutta Los Gigantesin kujia ja katuja kulkiessani sain hyvät jalkatreenit mäkisen maaston ansiosta.

Aamuisin suuntasin askeleeni  kaupungin yläpuolella mutkitteleville kaduille. Sieltä oli mukavat näköalat alas kylään ja merelle auringon pilkisetellessä jostain tulivuori Teiden takaa. Toisina aamuina aurinko piilotteli pilviverhon takana ja lenkkeilijä sai niskaansa virkistävän sadekuuron. Hotellini lähellä oli koulu, jonka innokkaat pienet oppilaat täyttivät kapeat jalkakäytävät usein aamulenkkini aikaan. Seurasin miten vanhemmat saattelivat lapsensa kouluun ja muutamana aamuna pienten koululaisten askeleita oli turvaamassa myös paikallinen poliisi. Ja ihan syystä, sillä koulu sijaitsi vilkkaassa kadunkulmassa.

Iltaisin kulkuni vei merenrantaan ihailemaan auringonlaskua.  Rannan tuntumaan on rakennettu mukava kävelytie näköalapaikkoineen ja tätä rantaviivaa mittailin edestakaisin istuen välillä pitkiä aikoja vain tuijottamassa kuinka meri huuhtoi korkeilla aalloilla Puerto de Santiagon rantakallioita. Aurinko laski La Gomeran taakse. Tuo pieni tarujen saari näkyi merellä suoraan edessä jos vain pilvet tai usva eivät sitä peittäneet.

Ihailin Los Gigantesin rauhaa. Kanariansaarilla on turistinen maine ja toki täältä niitä kyliä löytyy, jotka ovat rakentuneet pelkästään turismin ympärille. Los Gigantesissakin turisteja on, sitä ei tietenkään voi kieltää, mutta tämä on huomattavasti rauhallisempi kuin esimerkiksi Playa de las Americas.  Itse tykkään lomakohteesta, jossa on vipinää, mutta se ei ole ei mikään keskeisin turistikylä. Los Gigantesia uskaltaisin suositella sellaiselle, joka vieroksuu Kanariansaarten mainetta turistikohteena, mutta kaipaa kuitenkin helppoa, mukavaa ja lämmintä kohdetta kohtuullisen lentomatkan päässä.  Los Gigantesista on erinomaiset  kulkuyhteydet saaren muihin kaupunkeihin. Teneriffa on pinta-alaltaan vain reilu 2000 km² ja näin ollen saaren pohjoisosassakin onnistuu käydä päiväseltään ja sinne on hyvät bussiyhteydet Los Gigantesista.

 

 

Lisää tarinoita Teneriffalta on tulossa ja matkan aikana päivitetyt stoorit löytyvät instagramprofiilistani kohdasta Tenerife.

Seuraa blogia: Facebook / Instagram