Kun katselin viimeisen kokonaisen lomapäiväni auringonnousua sorrentolaisen hotellini parvekkeella, mieleni oli haikea. Niinhän se aina on tässä vaiheessa lomaa. Vaikka on mukava palata kotiin, niin silti tuntee haikeutta. Se on vähän kuin joutuisi jättämään ystävän. Sitä tietää, että vielä nähdään, mutta siihen voi mennä aikaa.
Aamupalalla kohtaan henkilökunnan ystävälliset hymyt. ” Buongiorno signora!” he toivottavat lähes yhdestä suusta. Aamiaispöytää hoitaa yleensä yksi nais- ja kaksi miestarjoilijaa. Joka aamu he muistavat kysyä mitä aion tehdä tänään ja olenko viihtynyt. Viikon aikana he myös muutaman kerran varmistavat mitä pidän Sorrentosta. Hotel Ascot on pieni, kodikas ja hyvin siisti. Henkilökunta palvelualtista ja ystävällistä. Sijainti on loistava, Sorrenton pääkadun kupeessa. Olisin viihtynyt pidempäänkin.
Tämän päivän aioin ottaa rennosti. Seuraava päivä olisi matkustuspäivä ja minulle se tietää sitä, että kun aamulla avaan silmäni tässä italialaisessa pikkukaupungissa, aikaa siihen kun sovitan avainta koti-oveen Pohjanmaalla, kuluu reilu kellonympärys. En siis halunnut enää tänään kävellä kilometritolkulla vaan viettää rennon päivän näissä jumalaisissa maisemissa. Aamupalan jälkeen kävelin bussiasemalle ja ostin lipun Positanoon. Sorrentosta Positanoon matkaa on vain noin 15km, mutta siihen kului bussilla tunnin verran. Olin nähnyt Positanosta lukuisia toinen toistaan kauniimpia kuvia enkä halunnut lähteä täältä näkemättä tätä lumoavaa kylää.
Positanossa jäädään pois bussista, kun kuski huutaa ”Positano”. Itse kylään ei mitkään bussit pääse ajamaan, vaan ”bussiasema” on pysäkki päätien varressa. Siitä sitten laskeudutaan kapeaa tietä pitkin alas kylään. Tarina kertoo, että Positano on saanut nimensä meren jumalalta, Poseidonilta. Jo muinaiset varakkaat roomalaiset rakensivat huvilansa Positanon satumaisen kauniille rinteille. 1500 ja 1700 -luvuilla kaupunki oli vilkas markkinasatama. Tämän päivän Positano houkuttelee turisteja ympäri maailman lumoavan kauniilla maisemillaan ja leudolla Välimeren ilmastollaan.
Positanossa on vähän samaa tunnelmaa kuin Caprilla. Kaupunki on täynnä pieniä, kapeita kujia ja portaita. Täällä monet hotellien laukunkantajat tulevat kapeassa portaikossa vastaan matkalaukku heitettynä niskan päälle. Siinä sitten vain kantamukset olalla portaita ylös ja alas niin kauan, että vieraiden matkatavarat ovat hotellissa.
Laskeudun kapeaa katua pitkin alas rannalle. Aamupäivä on hiukan utuinen ja rantatuolit ovat vielä siistissä rivissä tyhjillään. Kylä nousee rinteille rannan ympärille värikkäinä taloina, jotka näyttävät kuin olisivat limittäin. Aamupäivän ensimmäiset lautat ovat jo tuoneet täydet lastit turisteja, jotka pikkuhiljaa täyttävät kapeat kujat, putiikit ja ravintolat. Aurinko alkaa pilkistellä pilviverhon takaa ja pian se paahtaa täydeltä terältä. Ihmisiä valuu rannalle. Tämä pieni Amalfin rannikon helmi sykkii elämää.
Positanon ”maamerkki” on Santa Maria Assuntan kirkon kupoli, joka näkyy monissa kaupungista otetuissa kuvissa. Kävin nopean pyörähdyksen sisällä kirkossa.
Katselen tätä värikästä kylää ympärilläni ja päätän lähteä kipuamaan pikkuhiljaa takaisin bussipysäkille. Tokihan näille kapeille kujille olisi voinut eksyä koko päiväksi, kävellä jalkansa kipeiksi ja ihailla näitä loputtoman kauniita maisemia. Kujien sokkeloista olisi voinut löytyä vaikka mitä. Minulla oli kuitenkin kiire päästä takaisin Sorrentoon. Olin päätänyt ehtiä tänään ajoissa hotellin pienelle uima-altaalle nauttimaan lämmöstä ja auringosta. Halusin rentoutua, lukea kirjaa, kuunnella kaupungin ääniä ympärilläni. Ottaa päivätorkut aurinkotuolissa. Valmistautua kiertämään illalla vielä kerran Sorrenton vanhankaupungin kadut. Istua rauhassa illalliselle. Ostaa vielä jotain kivaa, josta muistaisin juuri tämän päivän.
Vähän vahingossa löydän takaisin ylös eri reitin kuin mitä pitkin olin tullut päätieltä tänne alas rannalle. Taas on edessä päivän jalkatreeni. Kyllähän tänne alas kylään lasketteli mukavan joutuisasti, mutta nyt oli edessä ylämäkeä ja portaita. En ole missään koskaan nähnyt niin paljon portaita kuin täällä Amalfin rannikolla. Tämä reitti oli paljon kivempi kuin se kapea tie, jota pitkin olin tullut alas. Rakennusten välistä pilkotti vähän väliä pala merta. Mitä ylemmäs pääsin sitä mukavammat maisemat minua tervehti. Juuri tämän minä olin halunnut nähdä. Värikkään, ihanan Positanon. Upea kuin kaunein postikortti! Nämä maisemat silmieni edessä oli hyvä jättää taakseen tämä upea viikko, kaikki sen tarjoamat seikkailut, kylät, kaupungit, kujat ja kadunpätkät.
23 Comments
Kerrassaan upean näköistä. Juuri sait kuvattua ne loma fiilikset, hiukan samoilla ympäriinsä ja rantalepoa kirjaa lukien. Matkakuume se kun yltyy.
Matkakuume yltyi itselläkin tätä päivää muistellessa! 😀 Positano oli kerrassaan ihana! Suosittelen lämpimästi ainakin piipahtamaan siellä jos tie Amalfin rannikolle vie. 🙂 Kiitos kommentistasi!
Minulla on vielä tuo osa Italiaa tosiaankin käymättä ja ihan henkeä pidätellen ja lähes välillä hengästyneenä olen lukenut miten sinä olet viikon aikana ottanut jollakin lailla koko alueen haltuun.
Positano vaikuttaa juuri sille paikalle jonne haluan päästä käymään, kaikkien muidenkin kohteiden ohella.
Olen itsekin yllättynyt miten paljon ehdin viikossa nähdä. Ja silti jäi paljon näkemättä. Positano oli ihana ja siellä olisi voinut viipyä pidempäänkin. Seuraavaan kertaan jäi paljon kivoja kohteita odottamaan. 🙂 Kiitos kommentistasi!
Voi, kuulostaa ja näyttää upealta! Sorrento ja Positano ympäristöineen on myös toivelistalla, toivotaan, että onnistuu joku kerta! Tänä(kin) vuonna on syysloma sen verran myöhään syksyllä, että ilmojen puolesta ei uskallettu sinne lähteä. Kiitos kuitenkin kuvista ja kuvauksista!
En minäkään tänne kovin myöhään syksyllä lähtisi. Vaikka matkustuskausi on lokakuulle asti, niin sen verran olen lämpimän ystävä, että syksyn lomakohteet täytyy valita huolella. 🙂 Suosittelen kyllä ehdottomasti tätä kohdetta kesäaikaan! Kiitos kommentistasi!
Upeita kuvia. Olin parin vuotta sitten Positanossa kaksi yötä, ja kävin sieltä käsin mm. ruuhkaisessa Amalfin kaupungissa. Koko Amalfi coastin alue oli todella ruuhkaista – mutta onneksi Positanon keskustassa ei autoja paljon liikkunut eivät voinutkaan kun tiet menivät rinteillä. Meillä oli hotelli siinä Positanon rinteessä ja saimme nauttia upeista auringonlaskuista. Vinkkinä Amalfi coastille, että kannattaa matkustaa kaupungista/kylästä toiseen veneellä niin välttää ruuhkat ja näkee alueen mereltä käsin.
Teillä on ollut hotelli aivan loistopaikalla! Amalfin rannikko on kyllä aika ruuhkainen ja nämä pienet kylät, joihin autolla ei niinkään pääse, ovat ihania, mutta myös täynnä ihmisiä. Lautta on kyllä nopea ja kiva tapa liikkua tuolla seudulla! Kiitos kommentistasi! 🙂
On kyllä ihan kuin postikortista kerrassaan! Noissa maisemissa viikko vierähtää varsin mukavasti. Ah, Italia! <3
Italia on ihana ja monipuolinen! Viikko on tänne liian lyhyt, mutta siinäkin mukavasti ehtii halutessaan! 🙂 Kiitos kommentistasi!
Ooh mikä paikka ja mitä kuvia! Rakastan Italiaa ja sieltä on vielä niin paljon näkemättä. Kesällä ihailtiin maisemia Pohjois-Italiassa Comojärven ympäristössä ja henkäsalpaavia maisemia oli sielläkin. Italiaan voisi palata uudelleen ja uudelleen <3
Kyllä, Italiaan voi tosiaan palata kerta toisensa jälkeen ja joka kerta kohtaa varmasti jotain uutta. Comojärven seutu taas on minulla vielä näkemättä, ehkä sinnekin joskus ennätän. 🙂 Kiitos kommentistasi!
Positanon ohi voi myös ajaa vahingossa. Näin kävi meille yhden kerran. Ennen kuin tajusimmekaan, oli kylä ja sen liittymä jo jäänyt taakse. Sitten ei muuta kuin auto ympäri ja takaisin etsimään mahdollista pysäköintipaikkaa tai edes pysähtymispaikkaa. Aika hankala kohde omalla autolla liikkuvalle, mutta kaunis!
Ymmärrän kyllä hyvin tuon, että Positanon ohi ajaa vahingossa. Se tulee vähän siinä kuin yhtäkkiä. Ehkä siksi bussikuskikin huusi niin painokkaasti Positanon kohdalla kylän nimen, jotta sinne haluavat ymmärsivät hypätä bussista siihen tienvarteen. Tykkäsin kyllä tosi paljon Positanosta ja siellä olisi voinut viettää pidemmänkin ajan. Kiitos kommentistasi! 🙂
On kyllä kauniit maisemat, varmasti vielä kauniimmat paikan päällä. Tuonne kun vielä joku päivä pääsisi 🙂
Kaunista oli ja itsekin haluan tänne vielä palata, niin iki-ihana paikka! Kiitos kommentistasi! 🙂
Upeita maisemia! Italia ei kyllä petä. Jotenkin tulee vähän mieleen Cinque Terren alue. Ainakin yhtä värikästä!
Itse en ole tuolla Cinque Terren alueella käynyt, mutta kuvat mitä sieltä olen nähnyt , niin mietin myös tuota että jotain samaa ehkä. Italia on ihana! <3 Kiitos kommentistasi!
Jos pidit Cinque Terrestä, niin Amalfin rannikko on varmasti paikkasi, mutta tarjoaa näkymät moninkertaisena! Cinque Terre on Amalfin rannikkoon verrattuna pieni ja kaunis, kun taas Amalfin rannikko on todella upea ja maisemat henkeäsalpaavat! Olen taas menossa mieheni kanssa Positanoon viikon kuluttua, kuten joka vuosi kerran tai pari teemme. Jos Positanon turistipaljous häiritsee, pieni Nocellen kylä 450 metriä Positanon yläpuolella on paikka, jossa on hijaista ja rauhallista ja tarjoaa upeat patikointimaastot.
Kyllä on todella henkeäsalpaavan upeat maisemat! Ihan kuin postikortissa. Itse olisin todella innoissani vaeltelemassa myös noita kujia ja katuja, sekä ihastelemassa tuota kaunista merimaisemaa. Turisteja varmasti ainakin kesäsesonkina riittää, mutta silti niin ihana paikka. 🙂
Täällä sai kyllä kuljeskella todellisissa postikorttimaisemissa. Vaikka turistejakin oli niin jotenkin se vaan ei haitannut paikan tunnelmaa. Kiitos kommenistasi! 🙂
Ihana postaus ja matkakohde. Pitkään ollut haaveena käydä Italiassa <3
Italia on kyllä ihana! Ja itse ihastuin täysin Amalfinrannikkoon kaikkine pikkukylineen. 🙂