NAPOLI JA MINÄ – EI RAKKAUTTA ENSISILMÄYKSELLÄ

Ihana loma Italiassa, Sorrenton kaupungissa, Amalfin rannikon kupeessa oli kääntynyt loppusuoralle. Sitä oli jäljellä kaksi kokonaista päivää. Paljon vähemmän kuin mitä minun listassani oli kohteita ja asioita, joita olisin halunnut vielä täällä nähdä ja kokea. Tässä vaiheessa lomaa jaloissa tuntui, että olin kävellyt viikon aikana hurjan monta kilometriä päivässä. Portaita ja ylämäkiä oli paljon. Yhteensä viikon lomalla käveltyjä kilometrejä kertyi noin sata. Kolmenkymmenen asteen helteessä. Olisi ollut ehkä järkevää jäädä loikoilemaan hotellin uima-altaalle tai käydä vuokraamassa oma aurinkopaikka rantalaiturilta ja kuunnella meren kuohuntaa. Mutta enhän minä malttanut. Minä halusin nähdä Napolin! Niinpä minä aamupalan jälkeen löysin itseni matkalla kohti Marina Piccolon lipunmyyntiluukkua. Edestakainen lauttalippu Napoliin maksoi vähän alle 30 euroa.

Merenkäynti oli rauhoittunut eikä lautta Napoliin keinunut ollenkaan niin paljon kuin lautta Caprille edellisenä päivänä. Matka oli hiukan pidempi, noin 45 minuuttia. Heti Napolin satamassa saattoi aistia tietynlaista suurkaupungin tuntua. Minulla ei ollut mitään sen kummallisempaa suunnitelmaa tälle päivälle. Kunhan pyörisin siellä täällä. Kuten arvata saattaa, miljoonakaupunkiin se on vähän heikko suunnitelma, mutta sillä tavalla minä tykkään kulkea. Mennä minne nenä näyttää. Pysähdellä, katsella ja ihmetellä.

Sillä tavalla minä sitten lähdin ottamaan Napolia haltuun.  Päivä oli helteinen ja täällä suurkaupungin sokkeloisilla ja kapeilla kujilla sen todella tunsi. Tuulenvirekään ei osunut ja hikikarpalot valuivat otsalta alas yhtenäisenä purona. Jossain vaiheessa kaivoin puhelimen esiin ja katsoin kartalta missä päin olin. Laitoin suunnaksi Via dei Tribunalin. Google maps antoi kävelyreitin, jota pitkin matkaa tulisi reipas kolmen kilometrin pätkä tuolle Napolin historiallisen keskustan pääkadulle. Takana oli jo vähintään saman verran kilometrejä sille päivälle. Mielessäni kirosin, olisihan sitä karttaa voinut katsoa vähän ennemmin kuin täällä jossain keskellä ei mitään. Ympärillä oli uudempaa kaupunginosaa ja sen paikallisasutusta. Autokorjaamo, jonka oviaukossa pari ukkelia katseli minua vähän ihmeissään. Jatkoin määrätietoisesti matkaa google mapsin ohjaamana.

Kuljin läpi sokkeloisten portaikkojen, ohi pienten nuhjuisten kujien. Saavuin jonkinlaiselle pienelle hedelmätorille, jonka myyjät tuijottivat minua arvioivin katsein. Ikuisuudelta tuntuvan harhailun jälkeen olin vihdoin takaisin jossain ihmisten ilmoilla. Siis sellaisilla kaduilla, jotka näyttivät siltä, että olin ainakin lähempänä vanhaakaupunkia. Siellä liikkui muitakin ihmisiä ja ympärillä oli kojuja, kirkkoja ja turisteilta näyttäviä ihmisiä. Oloni oli paljon kotoisampi.

 

 

Kun olin aikani kävellyt olin vihdoin Via dei Tribunalilla, joka on Napolin vanhankaupungin pääkatu yhdessä Via San Biagio dei Librain kanssa. Napolin historiallisen keskustan muodostaa kapeat kujat, lukuisat kirkot, pizzeriat, kahvilat, ihmisvilinä ja historia. Tuntui, että historia oli täällä aivan käsin koskettavissa. Yksi maailman vanhimmista alueista, joka on tyyliltään goottilaisuuden, barokin ja renesanssin sekamelska. Napolin historiallinen keskusta on kuulunut Unescon maailmanperintöluetteloon vuodesta 1995. Yksi Napolin vanhankaupungin kuuluisimmista kaduista on Via San Gregorio Armeno, joka on täynnä jouluseimiä myyviä pieniä liikkeitä. Koko kadun mitalta jouluseimiä erilaisine hahmoineen.

 

 

Ensivaikutelmani Napolista oli kaoottinen. Olen yrittänyt fiilistellä kokemaani näin jälkikäteen ja ajatellut, että ehkä se ihastuksen tunne ja hurmio kaupunkia kohtaan nousee, kun saan vähän jäsennellä kokemaani ja näkemääni rauhassa. Ehkä se kuumuus ja matkaväsymys vaikutti sen hetkisiin tunnelmiini enkä saanut kaupungista irti sitä mitä jotkut Napolissa niin hehkuttavat. Enhän edes viipynyt niin pitkään, että olisin ehtinyt nähdä kaupungista muuta kuin pintaraapaisun. Ei päivä silti huono kokemus ollut ja olen iloinen, että menin. Onhan kaupungin rappioromantiikka aivan kaunista. Pienillä kujilla on oma tunnelmansa. Kiivas elämäntahti näkyi kaikkialla. Siinä oli omalla tavallaan jotain kiehtovaakin.

Ennen kuin jätin Napolin taakseni halusin käydä eräässä pizzeriassa, kun kerran pizzan kotikaupungissa olin. Ei minulla nälkä ollut. Ei kai sellaisessa kuumuudessa kenenkään nälkä tule! Ennen matkalle lähtöäni työkaverini vinkkasi minulle kuuluisan brittikokin Gordon Ramsayn kokkiohjelmasta ”Gordon Ramsay ystävineen tien päällä”. Ensimmäisessä jaksossa Ramsay vieraili italialaisen, Napolista kotoisin olevan ystävänsä luona. Jakso on muuten kokkiohjelmaksi erittäin hauska. Tässä jaksossa käydään napolilaisessa pizzeriassa ja Gordon Ramsay suunnitteli paikkaan oman näkemyksensä italialaisesta pizzasta. Kirjoitin ohjelmaa katsoessani pizzerian nimen ylös ja ajattelin, että käynpä maistamassa Gordonin suunnittelemaa pizzaa. Ohjelmassa ainakin he ottivat sen listalleen. Pizzeria löytyi helposti, mutta voi mikä pettymys! Se oli suljettu ja avasi ovensa vasta illalla. Silloin minä olisin jo takaisin Sorrentossa. Pizzerian nimi on  Antica Pizzeria Port’Alba ja osoite Via Port’Alba 18. Koska en ollut nälkäinen, jätän haaveet syödä pizzaa Napolissa sikseen ja ostan ravintolaa vastapäätä olevasta kahvilasta kylmän virvoitusjuoman. Siinä asioidessani joku käy kyselemässä vastapäisen Port’Alban aukioloaikoja. Ehkä joku muukin matkusti Gordon Ramsayn ohjelman innoittamana.

 

 

Ennen lauttamatkaa takaisin Sorrentoon käyn vielä pienen kierroksen yhdellä Napolin tärkeimmistä ostoskaduista Via Toledolla. Sen varrelta löytyy merkkiliikkeitä, joissa heinäkuun lopulla oli aivan mukavat alennusmyynnit käynnissä. Olen huono shoppailija. Tunnustan että menin muutamaan liikkeeseen siinä toivossa, että siellä olisi mukavan viileä ilmastointi. Mukaan tarttuu muutamat tuliaiset ja istahdan kahville ennen lautan lähtöä Sorrentoon.

Katselen tätä ikivanhaa kaupunkia, kuuntelen italian kieltä ympärilläni. Joku nainen nyppää minua hiasta, puhuu minulle italiaa, vaihtaa italian espanjaan ja lähtee lopulta matkoihinsa minun jäädessä levittelemään käsiäni, koska en ymmärrä. Napoli rikastutti matkailukokemuksiani mielenkiintoisella tavalla ja vaikka se ei ollutkaan rakkautta ensisilmäyksellä, uskallan silti sanoa palaavani vielä tähän sekasortoiseen kaupunkiin.

Seuraa blogia: Facebook / Twitter / Instagram