BELLA CAPRI – HIENOSTUNUTTA TUNNELMAA JA UPEITA MAISEMIA

Kun olin lyönyt lukkoon suunnitelman viettää viikko Amalfin rannikolla kesällä 2019, oli Caprin saari yksi ehdottomista käyntikohteista listallani. Päädyin ostamaan matkanjärjestäjältä (Aurinkomatkat) valmiin retken englanninkielisine opastuksineen. Yksi valmiiden retkien hyvistä puolista on se, että aamupalan syötyäni minun tarvitsi vain kävellä hotellin ulko-ovesta ulos ja hypätä pikkubussiin, joka kyyditsi meidät retkeläiset Marina Piccolon satamaan. Sieltä matka jatkui lautalla kohti hurmaavaa Caprin saarta. Matka oli lyhyt, noin 20 minuuttia. Moni lautalla taisi olla onnellinen siitä, että matka ei ollut pidempi. Merenkäynti oli tuona aamuna todella voimakasta, vaikka päivä oli lämmin ja aurinkoinen. Emme olleet kauaksi satamasta ehtineet, kun lautan henkilökunta sai alkaa jakamaan oksennuspusseja. Yksi jos toinenkin käsi nousi ilmaan sen merkiksi, että nyt teki pahaa. Lautta hyppelehti korkeitten aaltojen seassa kohti Capria, jonne saavuimme ehjinä, mutta osa matkustajista enemmän ja vähemmän huonovointisina. Tälläistä pohjalaista jästipäätä ei pienet tuulet hetkauta, joten itse olin aivan kunnossa ja valmiina päivän seikkailuihin.

 

 

Oppaana meillä oli italialainen herrasmies Tonino. Hän oli vanhempi herra tyylikkään sateenvarjonsa kanssa. Tonino kertoi meille päivän ohjelmasta, näytti mistä lautta lähtee takaisin ja moneltako siinä tulisi olla paikalla. Sen jälkeen hän viittoili sateenvarjollaan meitä pikkubussiin, jolla hurautimme ylös  Anacapriin.

Capri on pieni saari, pinta-alaltaan vain noin 10,4 km² ja sen kaupungit ovat saaren pääkaupunki Capri ja sen yläpuolella sijaitseva Anacapri. Kun olimme saapuneet pikkubussilla Anacapriin, oli meillä valinnanvapaus tehdä mitä halusimme. Saaren korkein kohta, 589 metriä korkea Monte Solaro on valloitettavissa tuolihissillä tai kävellen. Minua tuulessa keikkuva tuolihissi ei houkutellut, eikä kiipeäminen siinä helteessä, joten tämä nähtävyys jäi minulta valloittamatta. Sen sijaan lähdin kuljeksimaan Anacaprin kapeille kujille. Aistimaan tunnelmaa, etsimään huikeita näköaloja. Pienen kaupungin kujia astellessani ihmettelin miten rauhallista siellä oli. Toki oli vasta aamupäivä, mutta elettiin silti heinäkuuta, vilkkainta matkailusesonkia. 

 

 

Anacaprin keskusta on pieni eikä siinä oikeastaan ollut mitään ihmeellistä nähtävää. Kannattaa suunnata sitä ympäröiville kujille, missä kuljeskelin aluksi. Niitä aikani talsittuani kaipasin kunnon maisemia. Missä olivat ne huikeat näköalat Napolinlahdelle, joista olin nähnyt lukuisia  toinen toistaan kauniimpia kuvia? Varmasti sieltä tuolihissistä ja Monte Solaron vuorelta olisi nähnyt kauas. Jatkoin harhailuani kapeilla kujilla ja lähdin kohti Villa San Micheleä, huvilaa jonka ruotsalainen lääkäri ja kirjailija Axel Munthe rakennutti 1800 -luvun puolivälissä. Näissä maisemissa Axel Munthe kirjoitti teoksen ”San Michelen tarina”, joka on käännetty lähes 50 kielelle. Huvilaan olisi ollut mahdollista mennä oppaan kanssa, mutta pääsymaksu ei kuulunut retken hintaan. Minä olin siinä vaiheessa jo harjautunut porukasta kuljeksimaan omille poluilleni enkä sitten mennyt huvilaan sisään. Huvilan terassilta olisi varmasti ollut upeat näköalat, mutta eivät ne huonot olleet sieltä ulkopuoleltakaan polun varrelta, mistä viimein löysin hienot näköalapaikat.

 

 

Vietettyämme aamupäivän Anacaprin puolella, lähdimme puolenpäivän aikoihin alas Caprin kaupunkiin. Capri on huomattavasti eläväisempi paikka kuin Anacapri. Seurasimme läpi vilkkaan keskustan Toninon sateenvarjoa, joka heilui ilmassa suuntaa näyttäen. Saavuimme Augustuksen puutarhan portille, jossa Tonino kertasi päivän ohjelman. Niiden, jotka halusivat lähteä Grotta Azzurraan eli siniselle laguunille veneajelulle täytyi olla tunnin kuluttua satamassa. Muilla olisi vapaata aikaa siihen saakka, kunnes lautta lähtisi takaisin Sorrentoon.

Itse halusin kovasti lähteä siniselle laguunille. Laguuni-ajelu maksoi 18 euroa, mikä oli mielestäni edullinen ja paljon vähemmän kuin mitä alunperin oli retkiohjelmassa ilmoitettu. Mietin mielessäni, että jos olen tunnin kuluttua sataman lähistöllä ja katsellut mielestäni Caprin kaupunkia tarpeeksi, sitten lähtisin Grotta Azzurraan.

Aloitin seikkailuni Augustuksen puutarhasta. Sisäänpääsy sinne maksoi yhden euron. Augustuksen puutarha on puistomainen puutarha, joka on rakennettu ikäänkuin terassille. Ja ne maisemat, jotka sieltä avautuu merelle! Niiden vuoksi tosiaan kannattaa maksaa euro. Tänne johtaa myös kävelytie, jonka lähtöpaikka on jossain Caprin sataman lähettyvillä. Sen rakennutti 1900 -luvun alussa saksalainen teollisuusyrittäjä Friedrich Alfred Krupp. Ensimmäisen kerran Krupp oli käynyt Caprilla muutamia vuosia aikaisemmin lääkärin määräyksestä. Hän ihastui lumottuun saareen ja halusi ilmeisesti, että hänen huvilalleen johtaisi polku suoraan satamasta. Mutkitteleva kävelyreitti Via Krupp sai nimensä rakennuttajansa mukaan. Via Krupp oli pitkään suljettuna turvallisuusongelmien vuoksi (kallioilta tippuvat kivet), mutta ymmärsin niin, että vuodesta 2009 saakka se on ollut jälleen auki yleisölle. Kun joskus tulen uudelleen Caprille, haluan ehdottomasti kävellä tuon maisemareitin.

 

 

Jätin taakseni Augustuksen puutarhan ja lähdin kävelemään pieniä sokkeloisia katuja, jotka nousivat ylös rinteelle. Niiden varsilla oli hotelleja, ravintoloita, pieniä putiikkeja ja paikallisasutusta. Kujilla minua vastaan tuli muita turisteja ja hotellien henkilökuntaa, jotka ajelivat pienillä golfauton näköisillä menopeleillä, joiden peräkärry oli täynnä matkalaukkuja. Kun yksi ryhmä lähti, toinen saapui. Pitkiä pätkiä sain kuljeskella myös ihan omassa rauhassani niin, että missään ei näkynyt ketään. Vain nämä uskomattoman hienot maisemat ympärilläni. Näillä kaduilla mutkitellessani tajusin kellon olevan sen verran paljon, että en tulisi ehtimään Grotta Azzurran kierrokselle. Se jäi kaivelemaan, mutta toisaalta vietin päiväni oikein mukavasti harhautuen omille retkilleni. Jos olisin lähtenyt Grotta Azzurraan, minulla ei olisi jäänyt aikaa tähän.

 

Summa summarum, millainen päivä tämä Caprin retkipäivä oli? Tottakai se oli ihana. Saari on kerrassaan lumoava! Nyt kun matkastani on vierähtänyt pian pari kuukautta ja olen ehtinyt mietiskellä kaikkea reissussa kokemaani ja näkemääni, on Capri yksi koko matkan ehdottomia kohokohtia! Se mikä tässä päivässä jäi harmittamaan, oli etten ehtinyt Grotta Azzurran veneretkelle. Valmiiden retkien huono puoli on siinä, että yleensä aina niihin liittyy jonkin verran odottelua. Se on ymmärrettävää. Kun porukalla ollaan jossain, täytyy sopia kellonajat milloin ja missä kokoonnutaan siirryttäessä toiseen paikkaan tai lähdettäessä takaisin hotellille. Ja tässä vaiheessa vierähtää yleensä turhaa aikaa verrattuna siihen jos olisi retkellä ihan omatoimisesti. Tälläkin retkellä odotettiin ensin Anacaprissa, kun oltiin lähdössä alas Caprin kaupunkiin. Kun päivä oli ohi, kokoonnuimme satamaan noin tunti ennen lautan lähtöä. Jos olisin ollut saarella omatoimisesti tämän saman ajan, uskon että olisin ehtinyt myös Grotta Azzurran retkelle.

Meidän opas oli kyllä herttainen  ja piti huolen porukasta, mutta näin jälkikäteen ajatellen Capri olisi ollut minulle sopivampi omatoimisesti retkeillen. Minua ehkä hieman hämäsi ajatus, että Caprilla ei kauheasti olisi mitään tekemistä. Myös etukäteen katselemani lauttojen hinnat olivat hirmu korkeat ja ajattelin samalla rahalla saavani opastuksen sekä kaikki kyyditykset alkaen lauttamatkasta Caprille ja lisäksi pikkubussit Anacaprin ja Caprin välillä.

En minä tänne kokonaiseksi viikoksi tulisi, mutta yhdelle päivälle riittää yllin kyllin nähtävää. Anacaprilla Villa San Michele ja Monte Solaro. Alhaalla Caprin kaupungissa ainakin Grotta Azzurra ja Augustuksen puutarha kannattaa painaa mieleen. Näiden lisäksi aikaa kannattaa käyttää päämäärättömään haahuiluun, ruokailuun ja kahvikupilliseen jossain kahvilassa. Saaren henki on nuorekas ja hienostunut. Voin hyvin ymmärtää miksi monet julkkikset ovat viehättyneet saaren tunnelmasta ja kauneudesta tehden Caprista vakituisen lomapaikkansa.

 

 

Seuraa blogia: Facebook / Twitter / Instagram