PATIKOINTI VESUVIUKSELLE JA TUHKASTA NOUSSUT POMPEJI

Kun kerran Napolinlahdella lomailin, halusin tottakai nähdä Vesuviuksen ja Pompejin. Ovathan ne tämän alueen kaksi hyvin merkittävää nähtävyyttä. Ostin matkanjärjestäjältä Aurinkomatkoilta päiväretken, johon kuului nämä molemmat nähtävyydet suomenkielisine opastuksineen.

Varhain aamulla nousin retkibussiin hotellin edustalta. Bussi keräsi kyytiin vielä muutamat retkeläiset ja sitten alkoi matka kohti Vesuviusta. Vesuviuksen tarina lienee monelle tuttu. Se on 1281 metriä korkea tulivuori parinkymmenen kilometrin päässä Napolista. Vesuvius tunnetaan purkauksesta, joka tapahtui vuonna 79 jaa. Purkaus hautasi alleen läheiset kylät Pompejin ja Herculaneumin ja sen seurauksena kuoli tuhansia ihmisiä. Viimeisin purkaus tapahtui vuonna 1944. Vaikka tulivuoret voivat pitää tuhansia vuosia purkausten välillä, Vesuvius, kuten muutkin tulivuoret, ovat jatkuvan tarkkailun alla. Vesuviuksen vaikutusalueella asuu miljoonia ihmisiä ja alue on maailman tiheimmin asuttu tulivuoren lähistöllä sijaitseva alue. Viranomaisilla on evakuointisuunnitelma mahdollisen uuden purkauksen varalle. Yllättäen tulivuoret harvoin purkautuvat, vaan merkkejä on luettavissa hyvissä ajoin ennen purkausta.

 

 

Vesuviukselle johtaa mutkainen, kapea tie, jota pitkin matkanjärjestäjien retkibussit pääsevät sisäänkäynnin ja pienen patikkareitin alkuun saakka. Vinkki vitonen tänne omatoimisesti tuleville kuuluukin, että varaudu pitkään kävelymatkaan jo ennen varsinaista sisäänpääsyä ja patikkapolun alkupäätä. Omilla autoilla tulevevat joutuvat jättämään autot kauas parkkipaikalle ja en edes uskalla ajatella mistä asti julkisilla tullen olisi joutunut kävelemään. Jostain luin, että jonkinlaista taksikyytiä olisi tarjolla parkkipaikalta, mutta tästä minulla ei ole enempää tietoa. Tällä mutkaisella tieosuudella kohti Vesuvius tulivuoren sisäänpääsyä ei ole oikeastaan yhtään mitään asutusta tai palveluja, josta voisi ostaa esimerkiksi virvokkeita. Maasto ympärillä on kuivaa risukkoa ja palaneita puita sekä pensaita. Vuosi sitten alueella riehui metsäpalo tehden pahaa jälkeä.

Patikointi Vesuviuksen rinnettä pitkin ylös oli koko päivän kohokohta! Vaikka olin järjestetyllä retkellä, jokainen sai patikoida omassa tahdissaan ja ellei halunnut lähteä valloittamaan tulivuorta, oli patikkapolun alussa ravintola ja pieni matkamuistomyymälä, jonne sai jäädä ihailemaan vuorta alhaalta päin. Myös patikkapolun varrella oli pari matkamuistomyymälää, joissa myytiin myös virvokkeita ja oli mahdollisuus istahtaa katselemaan maisemia, jos halusi patikoida vain osan matkaa.

Polkua pitkin pääsi 1167 metriin asti. Kyseessä ei siis ollut mikään pitkä patikka, mutta kolmenkymmenen asteen helteessä tämä oli aivan sopiva happihyppely. Mitä ylemmäs polkua pitkin nousi, sitä enemmän tuuli vilvoitti eikä ilma tuntunut ollenkaan niin kuumalta kuin alhaalla lähtöpaikalla. Ja ne maisemat, joita patikoidessa sai ihailla, palkitsivat kyllä pienen hikoilun!

 

 

Vesuviuksella vietetyn aamupäivän jälkeen oli luonnollista jatkaa matkaa Pompejiin, kaupunkiin joka hautautui tuhkaan ja kivisateeseen Vesuviuksen purkautuessa vuonna 79. Pompejissa on suoritettu laajoja arkeologisia tutkimuksia 1700-luvun puolivälistä alkaen. Yhä edelleen kaivaukset ja tutkimukset ovat kesken ja uusia löytöjä alueelta tehdään usein. Pompeji on alueen tunnetuin tuhkan alta löydetyistä kaupungeista. Se on kuulunut Unescon maailmanperintöluetteloon vuodesta 1997.

Pompejin kivisillä kaduilla kävellessä ei voi olla ajattelematta sen vaikuttavaa historiaa. Tämä kaikki mikä ympärillä näkyy oli unohduksissa, maan alle hautautuneena 1700 vuotta. Tutkijoiden ja arkeologien työpöydällä kaupunki on herännyt uudelleen eloon ja me voimme kävellä näitä elämää nähneitä katuja pitkin. Elämisen jälkiä on kaduilla selkeästi nähtävillä. Hevosrattaiden pyörät ovat painaneet urat joihinkin kadunpätkiin. Katukivetyksissä on myös siellä täällä hevosen ohjasten mentävät reiät, joihin on voitu hevonen sitoa kiinni. Täällä tehtiin työtä, elettiin sen ajan elämää, johon kuului julmat gladiaattoritaistelut amfiteatterissa, ilottelu ilotaloissa ja virkistäytymishetket kylpylöissä.

Vierailemme sisällä rakennuksissa, joista joku oli ollut koti hyvin vauraalle perheelle, joku taas köyhemmän kansan asumus. Ihailemme seinämaalauksia ja ihmettelemme rakennusten osia, jotka ovat aikoinaan rakennettu tänne hyvinkin hauraista materiaaleista. Ehkä vaikuttavin ja pysäyttävin näky on ihmispatsaat, jotka kuvaavat niitä katastrofin uhreja, jotka kohtasivat täällä määränpäänsä Vesuviuksen purkauksen seurauksena. Patsaat kuvaavat uhreja hyvin yksityiskohtaisesti niissä asennoissa, joihin he ovat jääneet tuhkan ja kivisateen alle makaamaan. Ne on saatu aikaan valamalla kipsimassa sinne mistä ihmisten ja eläinten jäännöksiä on löytynyt.

 

 

Päivä oli erittäin kuuma ja Pompejiin tulevan kannattaakin varata runsaasti juomista mukaan, sillä alueella ei ollut mahdollista ostaa juomista muualta kuin ennen sisäänkäyntiä olevista kojuista. Joku pieni matkamuistomyymälän kaltainen siellä taisi olla, mistä ehkä saa myös virvokkeita, mutta alue on hyvin laaja.

Retkipäivä oli onnistunut. Meillä oli oppaana Aurinkomatkojen Elina ja Pompejissa myös paikallisopas. Oppaat hoitivat opastukset ja päivän ohjelman mainiosti. Toki sekä Vesuviukselle kuin Pompejiinkin pääsee omatoimisesti, mutta välillä on mukava istua ”valmiiseen pöytään”.

 

 

Seuraa blogia:  Facebook / Twitter / Instagram