Vihdoinkin yksi kauan mielessä elänyt matkaunelmani on toteutunut. Tänä vuonna vietin kesälomaa heinäkuun lopussa Amalfin rannikolla eteläisessä Italiassa Campanian alueella. Tukikohtani oli Sorrenton kaupunki, josta tein retkiä lähialueelle. Olin tietenkin tehnyt jonkinlaista suunnitelmaa missä ehdottomasti haluan käydä, mutta jättänyt aikataulun hyvin vapaaksi, jotta voin tarvittaessa muuttaa suunnitelmia tai olla tekemättä yhtään mitään jos siltä tuntui.
Enhän minä juurikaan paikoillani malttanut olla. Vuonna 1997 Unescon maailmanperintöluetteloon liitetty Amalfin rannikko on täynnä hurmaavia pikkukyliä. Olisin halunnut käydä niistä jokaisessa. Tiesin heti lähtiessä, että tulisin todennäköisesti käymään vain muutamassa, sillä nautin siitä, että voin rauhassa katsella ympärilleni, valokuvata ja ihmetellä maailman kauneutta. Ja sitä ihmettelyä täällä totisesti riitti. Matkustuskokemukseni ei riitä puhumaan asioista maailmanlaajuisesti, mutta uskallan silti väittää, että tämä maailmankolkka on taatusti yksi kauneimpia koko maailmassa!
Heti ensimmäisenä kokonaisena lomapäivänä päätän lähteä retkelle alueen nimikkokaupunkiin Amalfiin. Hyppään bussiin Sorrentossa ja mutkainen rannikkotie Strada Statale 163 kohti Amalfia tarjoaa koko matkan ajalle jumalaisen kauniit maisemat. Jokainen tällä seudulla matkannut on varmasti pidätellyt henkeään paitsi maisemien, myös liikenteen johdosta. En tiedä millä sanoilla tätä ajokulttuuria pitäisi kuvailla. Nopeatempoinen, kärsimätön ja temperamenttinen ovat sanoja, jotka ensimmäisenä tulevat mieleen. Jos härmäläisittäin sanotaan, niin ajavat kuin hullut kapealla, mutkaisella vuoristotiellä. Autontorvet tööttäilevät ja välillä pistetään pää auton ikkunasta ulos ja huudetaan jotain vastaantulevalle. Sitten heilautetaan kättä ja matka jatkuu. Kunnes sama toistuu seuraavassa tiukassa paikassa. Matkaa Sorrentosta Amalfiin on vain reilu 30km, mutta aikaa siihen kului bussilla hitusen vajaa kaksi tuntia. En usko, että oma auto olisi paljoa sen nopeampi, sillä aikaa ei kulu siihen, että pysähdeltäisiin eri kylissä bussiasemilla, vaan tämä liikenne vie aikaa.
Amalfi on kaunis, noin 5000 asukkaan kaupunki. Kaupungin keskus on Piazza Duomo ja merkittävin nähtävyys aukion laidalla seisova keskiaikainen Cathedral of Saint Andrew the Apostle, joka on saanut vaikutteita usealta eri vuosisadalta alkaen 800-900 luvulta. Katedraalia hallitsee raidallinen, marmorista ja kivestä tehty julkisivu sekä valtava portaikko. Katedraali toimii Amalfin hiippakunnan museona ja sen krypta toimii Pyhän Apostoli Andrewin hautapaikkana. Maksan muutaman euron pääsymaksun ja menen sisään tähän rakennukseen, joka on sisältä sekä loistelias että hillitty, riippuen missä osassa katedraalia ollaan. Paikka henkii keskiaikaista historiaa ja sen eri osien perusteellinen tutkiminen olisi vienyt aikaa. En malttanut viettää katedraalissa aikaa kovin paljon kuumana hellepäivänä, etenkin kun rakennus ei ollut sisältä mitenkään viileä. Tein katedraalissa pikaisen kierroksen ja jatkoin matkaa.
Kiertelen ympäri suloista Amalfin kaupunkia. Eräällä seinustalla on lähde, joka on ollut siinä ilmeisesti vuosisatojen ajan. Aikanaan se oli aasien juottopaikka, kun ne tulivat kantamuksineen ylhäältä Pogerolan kylästä. Jossain vaiheessa huomaan portaikon, jonka ajattelen johtavan jonnekin ylös näköalapaikalle. Kolmenkymmenen asteen helle ja portaat, jotka jatkuivat ja jatkuivat, olivat aika hikinen valinta. Viikon aikana sain huomata, että alue on täynnä portaita. Jos täällä aikoo yhtään liikkua kävellen ja katsella paikkoja, maisemia, niin se tiesi portaita, paljon portaita. Olihan sieltä ylhäältä yleensä sitten myös ihan mukavat näköalat.
Kierreltyäni tarpeeksi Amalfin kujilla päätän käydä vielä Ravellossa. Olin ostanut 24 tunnin bussilipun ja sillä olisin voinut ajella vuorokauden aikana niin paljon kuin halusin. Tämä lippu maksoi 10 euroa. Jos taittaa matkaa bussilla Sorrentosta Ravelloon, täytyy Amalfissa vaihtaa toiseen bussiin.
Ravello on huomattavasti Amalfia rauhallisempi kylä. Olen kuullut Ravelloa hehkutettavan tosi paljon ja olihan se idyllisen nätti paikka. Silti ehkä jotenkin vaisu kaikkeen siihen hehkutukseen nähden. Kuljeskelen kylän kujilla, joita reunustaa monenlaiset pienet myymälät täynnä turisteille suunnattuja matkamuistoja. Keramiikkaa, käsitöitä ja erilaisia sitruunasta valmistettuja saippuoita, limoncelloa unohtamatta. Yritän etsiä näköalapaikkaa, josta olisi kuvankaunis näkymä Salernonlahdelle, mutta ilmeisesti parhaimmat näköalat ovat Villa Rufolosta, joka on yksi kylän tunnetuimmista nähtävyyksistä. En kuitenkaan mene sisään tähän historialliseen, vanhaan huvilaan, joka aikanaan kuului varakkaalle Rufolon suvulle.
Jatkan päämäärätöntä kuljeskelua Ravellon kapeilla kujilla ja saavun puistomaiseen puutarhaan nimeltä Belvedere Principessa di Piemonte. Katselen hetken aikaa näkymiä ja istahdan puiston penkille. Tämän jälkeen päätän jättää Ravellon taakseni ja lähden kohti bussipysäkkiä. Alkoi olla jo ilta ja matkalla takaisin Sorrentoon voin bussin ikkunasta ihailla kauneinta auringonlaskua, jonka koskaan olen nähnyt. Aurinko laski punaisena pallona mereen näiden huikeiden maisemien ympäröimänä. Bussi oli viimeistä seisomapaikkaa myöden täynnä ja vähän väliä kuului kuinka täpötäyden bussin matkustajat huokasivat lähes yhteen ääneen: ”Fantastic!”
Tätä upeaa päivää väritti vielä eräs kohtaaminen, jota en malta olla kertomatta. Kun istuin bussissa Amalfista Ravelloon, käytävän toisella puolella istuu vanhempi rouva pieni villakoira sylissään. Rouva vaikuttaa hiukan ”eksyneeltä” ja katselee ympärilleen. Jossain vaiheessa hän kysyy minulta, tiedänkö millainen paikka Ravello on, kuluisiko sen katseluun kauan aikaa. Käy ilmi, että rouvalla on lauttalippu parin tunnin päästä lähtevään lauttaan ja hän halusi ehtiä siihen. Rouva on kotoisin New Yorkista ja on lomamatkalla koiransa kanssa. Tämä saa minut hymyilemään leveästi. Kuinka sympaattinen vanha rouva! Kun odotan Ravellossa bussia takaisin Amalfiin, tämä sama rouva kiirehtii pysäkille. Hänellä on suuri huoli. Hän on hukannut koiransa vesiastian. Hän uskoo unohtaneensa sen kirkkoon. Bussi tulee ja matka kohti Amalfia alkaa, mutta samalla kun bussi nytkähtää liikkeelle, kaatuu rouva lattialle. Bussi on täynnä ja jäljellä oli vain seisomapaikkoja. Muiden matkustajien kanssa autamme rouvan ylös ja eräs herrasmies antaa hänelle istumapaikkansa. Kyyneleet valuvat pitkin rouvan poskia ja hän valittelee selkäänsä. Jossain vaiheessa rouvan vierestä vapautuu paikka ja hän haluaa minun istahtavan siihen. Kyselen tarvitseeko hän lääkäriä, mutta rouva vakuuttaa pärjäävänsä. Amalfissa hän kiirehtii Positanoon menevään lauttaan ja minä juoksen Sorrentoon lähtevään bussiin. Bussin ikkunasta näen, kun rouva puristaa toisella kädellä koiraa sylissään ja toisella heiluttaa minulle. Pitkin viikkoa mietin tätä sympaattista rouvaa ja toivoin, että hänen lomansa sujui mukavasti, kaatumisesta huolimatta.
Seuraa blogia: Facebook / Twitter / Instagram
Italia kuume iskee taas. Paljon hehkutettu Amalfi ei näytä ollenkaan niin ruuhkaiselta kuin olen kuvitellut. Hienot näköalapaikat olet löytänyt matkallasi.
Amalfissa taisi elämä ja ruuhkat keskittyä pitkälti aukion ympäristöön. Tuolla pienemmillä sivukaduilla, etenkin missä oli paljon kiipeämistä portaikoissa, oli rauhallisempaa. 😀 Ja Ravello oli selkeästi Amalfia rauhallisempi. Kiitos kommentistasi!
Ihania kuvia ja tarinoita. Olen aikaisemminkin pitänyt tätä Italian osaa vierailtavien paikkojen listalla eikä tämä juttu ainakaan sinne matkaamisen halua vähentänyt. Ehkäpä saamme toteutettua haaveilemamme pidemmän Euroopan turneen tässä lähivuosina. Mielenkiinnolla odotan seuraavaa juttua!
Kiitos Jaana! Tämä osa Italiaa oli kyllä niin upea, että se on edelleen itselläkin listalla. Pakkohan tuonne on uudelleen päästä! Toivottavasti pääsette Eurooppa turneelle ja Amalfille! 🙂
Onpa kauniita kuvia.. Italiaan olisi mukava päästä tutustumaan paremmin. Toistaiseksi olen käynyt vain Roomassa. Itse tunnen reissuissa oloni eniten kotoisaksi juuri rannikolla, veden läheisyydessä.
Kiitos Sini! Itse tykkään myös veden läheisyydestä. Kotimaassa järvi ja ulkomailla meri! Siksi monesti maisemat voivat jäädä minusta vähän vajaiksi, ellei ole vettä näkyvissä. 🙂
Amalfin rantatie on lähes aina yhtä ruuhkaa. Ajoin Salernosta Positanoon – 40km ja se kesti neljä tuntia! Kun sain autoni parkkiin Positanoon (se on sitten toinen juttu..) niin jätin autoni pariksi päiväksi paikoilleen ja kuljin lautoilla Amalfin rannikkoa pitkin. Se oli huomattavasti mukavampaa matkan tekoa.
Lautalla onkin huomattavasti mukavampi liikkua Amalfilla. Itsekin menin Napoliin lautalla, kun ei hikinen juna- tai bussimatka oikein joka päivä houkutellut. 😀 Kiitos kommentistasi!
Miten Amalfin rannikko on jäänyt minulla jotenkin taka-alalle kohteissa jonne haluan matkustaa. No eipä ole enää ! Niin ihanan tunnelmallista, voi vitsit.
Minuakin jäi nyt mietityttämään mummon kohtalo. Toivottavasti loppuloma meni häneltä hyvin. Ihanaa kun vanhempanakin jaksaa matkustaa vaikka olisi ehkä hyvä kun olisi joku mukana.
Amalfin rannikko on kyllä ihana ja syvä kaipuu jäi palata tuonne. Paljon jäi myös vielä näkemättä.
Kyllä mummolla olisi hyvä olla joku muukin matkakaveri kuin koira. Itse kauhistelin vielä jälkikäteen, että jos mummeli olisi lyönyt vaikka päänsä, joutunut sairaalaan. Minullehan olisi iskenyt dogsitter loma 😀
Kiitos Piyya kommentistasi! 🙂
Kiitos ihanista kuvista ja kuvauksista tuosta kauniista seudusta, joka itselläni on vielä toivelistalla ! Suloisia kyliä ja kaupunkeja!
Kiitos Arja! Tämä kyllä jäi vielä omallekin toivelistalleni vierailtavaksi uudelleen, niin kaunis paikka oli! 🙂
Amalfin rannikolla on kyllä niin paljon katsottavaa, ettei viikko riitä mihinkään. Ja lautoilla kulkeminen on kyllä nopeampaa kuin autoilu. Ihania kuvia!
Kyllä paljon jäi vielä nähtävää ja vaatii ehdottomasti joskus uuden reissun! 🙂 Ja totta, lautat huomattavasti mukavampi ja nopeampi tapa ottaa alue haltuun. 🙂 Kiitos kommentistasi.
Italia <3
Niin paljon hyvää ja kaunista, niin paljon kauniita paikkoja joita en vielä ole nähnyt. Pohjoinen on aika lailla koluttu Roomaan asti, mutta siitä alaspäin kaikki vielä näkemättä ja kokematta. Tämäkin ihanuus.
Viime kesänä lensimme Roomaan, ja teimme road Tripin Toscanassa, Umbriassa ja vähän Marchessakin. Maanjäristyksen runtelemilla seuduilla ei ollut turisteja ruuhkaksi asti…
Italia on ihana! Itsellä vielä ihan alkuvaiheessa maan koluaminen. Toscana olisi ihana nähdä, ja monta muuta aluetta. Ehkä pikkuhiljaa. Kiitos kommentista, Johanna. <3
Vautsi mikä vuoristomaisema <3 Noi on kans sympaattisia noi ränsistyneet vanhat talot ja pienet kapeat kujat.
Siis voisin kuljeskella vaikka koko päivän ihaillen tuota rosoista kauneutta noilla hiukan ränsistyneillä kujilla. 😀 Niin paljon nähtävää! Kiitos kommentistasi! 🙂
Oih Amalfin rannikko näyttää niin taianomaiselta! 🙂 kyllä minunkin on ehdottomasti joku päivä tuonne päästävä. 🙂 kauniita kuvia!
Kiitos Sandra! Ehdottomasti tänne kannattaa matkustaa! 🙂
Oi että, ihana kohtaaminen tuon rouvan kanssa! Tuollaiset kokemukset jäävät hyvin mieleen <3
Amalfin rannikko näyttää kieltämättä todella kauniilta! Täytyykin pitää se mielessä yhtenä vaihtoehtona Italiasta.
Kyllä ihan taatusti tulen tuon rouvan muistamaan pitkään. Amalfi oli niin ihana, varmasti itsekin pidän tämän mielessä vielä jatkossakin, kun mieli tekee Italiaan. 🙂 Kiitos kommentistasi!
Amalfin rannikko on kyllä upeaa tienoota! Me vietimme ensin aikaa Sorrentossa ja siirryimme sitten majoittumaan Positanoon. Jälkeen päin ajatellen Sorrento olisi varmasti toiminut hyvänä tukikohtana. Meillä oli vuokra-auto, jota lopulta käytimme hyvin vähän. Sorrentosta olisi päässyt myös vesitse Positanoon ja sieltä edelleen muihin rannikon kaupunkeihin. Amalfissa kävimmekin pikaisesti pyörähtämässä Positanosta käsin juuri veneellä. Ravello jäi näkemättä, koska sinne autolla yrittäessämme tie oli poikki ilman sen kummempia selityksiä. Oli jo vähän kiire eteenpäin, joten jäi kiertotien etsiminen seuraavaan kertaan. Varsin kivaltahan tuokin kaupunki näytti.
Sorrento on mielestäni tosi hyvä tukikohta. Ei se ehkä ole aivan yhtä idyllinen ja nätti kuin nämä Amalfin pikkukylät, mutta sieltä on erittäin näppärää liikkua jokapuolelle. 🙂 Kiitos kommentistasi!
Niin tuttuja ja kauniita paikkoja. Ravello on parhaimmillaan aikaisin aamusta. Tai siis minusta niin. Kaunishan se aina on.
Tuosta autolla ajamisesta. Kyllä tuolla auton kanssa ihan hyvin pärjää. Jos minä olen ajellut tuolla useaan otteeseen ja auto ja kuski ja kyydittävät ovat selvinneet kolhuitta, niin kyllä se onnistuu keneltä vaan. Ongelma on parkkipaikan saaminen. Se on todella vaikeaa ja parkkipaikan etsiminen on oikeasti stressaavaa puuhaa. Eli siinä mielessä bussi on kyllä huoleton tapa liikkua.
Siis toki varmasti autoilu täällä onnistuu ja hyvinhän autoilijat niillä kapeilla kujilla mahtuivat, joskus aivan uskomattomista raoista! Mietin itsekin tuota, että mihin hemmettiin nämä parkkeeraa. Teiden varsille ja mihin milloinkin. Huh huh, bussi on kyllä oikeasti huoleton! Kiitos kommentistasi! 🙂
Kymmenisen vuotta sitten oltiin ystävän kanssa myös Amalfin rannikolla. Paikka on kyllä todella upea! Meidän kohteiksi valikoitui Positano, Capri, Procida ja Pompei. Sorrentossa ja Napolissa yövyttiin. Amalfi ja Ravello olisi todella olleet näkemisen arvoisia myös, mutta se mutkatie Positanoon oli ystävälle liikaa. 😀
Procidan saarella olisin todella halunnut käydä, mutta aika vain loppui kesken. Positanokin oli ihana! Onhan täällä näitä paikkoja mihin ei taatusti kyllästy. Heh, se mutkainen tie oli aika huikea, en ihmettele jos joku voi pahoin. 🙂 Kiitos kommentistasi!
Oi että miten kaunista tuolla onkaan! Se ei toki ollut mikään uutinen, mutta joka kerta tuo kauneus vain häikäisee! Hirmunen matkakuume nousee noillekin suunnille eli pakkohan tuonne on joskus päästä. 🙂
Toivottavasti muuten sillä rouvalla kaikki hyvin. <3
Itselle jäi kyllä kaipuun haikeus puristamaan rintaa, pakkohan tänne on joskus palata. Ihana paikka! Kiitos kommentistasi! 🙂
Kaunista seutua ja tuo on minunkin ämpärilistalla. Hyvä tietää, että liikkuminen lähikyliin ja -kaupunkeihin onnistuu julkisilla. Autolla ajaminen tuossa liikennekulttuurissa ei houkuttele ja varsinkin jos parkkipaikan saaminen on kiven takana. Täytyy myös varautua porrasjumppaan. Toivottavasti vanhan rouvan matka jatkui hyvin ja pääsi turvallisesti perille.
Julkisilla pääsi kyllä tosi hyvin täällä kulkemaan, se on ehdottomasti myös minun valintani! 🙂 Porrasjumppaa täällä kyllä sai, mutta sittenpä voi hyvillä mielin syödä pizzaa ja muita herkkuja! 😀 Kiitos kommentistasi!
Nämä Italian ihanat maisemat ovat kyllä jotain mieletöntä. Tuli mieleen, ettei paikka ehkä ole kaikista otollisin matkakohde lapsen kanssa, jos rattaiden kanssa liikkuu. Saman koin nimittäin Cinque Terressä, jossa rappusia olisi ollut joka kadun kulmassa. Siellä jäi paljon näkemättä rattaiden takia. Pitää ehkä siis odottaa että lapsi kasvaa ennen kuin tänne kiirehtii. 🙂
Tuo on ihan totta. Liikuntaesteisille tai pienten lasten ja rattaiden kanssa liikkuvalle ei paras kohdevalinta. Voi Cinque Terren maisemiin haluaisin myös! Italiassa näitä ihania kohteita riittää! Kiitos kommentistasi! 🙂
Oih, miten kauniita maisemia, tässä syttyi kunnon Italia matkakuume. On varmasti ollut ihana matka! Minunkin haaveissani on samanlainen matka Italiassa näissä maisemissa.
Tämä oli ihana matka. Ja Italia on ihana. Hirmuinen ikävä jäi. 🙂 Kiitos kommentistasi!
Todella kaunista seutua ja ihan sadunomaisia maisemia tarjoaa kyllä Amalfi! Upeita kuvia olet saanut. 🙂 Kovasti jäin lukemaan tarinaasi tuosta rouvasta, pystyin ihan elämään mukana tilanteessa ja rakastan niin kovasti mielenkiintoisia ihmiskohtaamisia matkoilla. Ne ovat mielestäni suorastaan sen matkailun suola, ei edes maisemat, vaan ne kiintoisat ihmiskohtaamiset läpi reissun. 🙂 Hyvin olet päässyt nauttimaan Amalfin rannikon antimista!
Totta, kaikenlaiset kohtaamiset matkoilla jää kyllä mieleen. Siksi halusin tuon tähänkin jakaa, koska nuo kohtaamiset ovat minulle sellaisia, jotka jäävät mieleen ja saatan pitkienkin aikojen päästä palata niihin muistoissani. Niinkuin tietenkin kaikkeen muuhunkin matkalla kokemaani. 🙂 Kiitos sinulle kommentistasi!