Maailma on täynnä mystisiä paikkoja, jotka kiehtovat ihmistä. Kaikkien paikkojen salaisuuksia ja menneisyyttä ei nykyihminen voi tietää, vaikka tiede ja tekniikka tänä päivänä mahdollistavat monien asioiden tutkimisen vuosisatojen taakse. Etelä-Pohjanmaalla, Isokyrössä sijaitseva Leväluhta on paikka, jonka salaisuuksia tutkijat ovat selvittäneet jo 1800 -luvulta, jolloin paikalla tehtiin ensimmäiset arkeologiset kaivaukset.
Leväluhta on vanha suoalue, joka tunnetaan rautakautisena kalmistona. Leväluhdan peltomailta nousee ihmisen luita ja keväisin rautapitoinen maaperä saa lähteen pulppuamaan ruosteenpunaista vettä, kuin verta. Alueella tehdyissä kaivauksissa löydeyt luut on viety tutkijoiden pöydälle ja niistä syntyi sadan ihmisen jäänteet. Alueelta on löydetty myös eläinten luita sekä hopea- ja pronssikoruja.
Tutkijoiden pöydällä Leväluhdalta löydetyt luut alkoivat kertoa 1400 vuotta vanhaa tarinaa. On selvää, että Leväluhta on hautapaikka. Mutta keitä ovat ne ihmiset, jotka tänne on haudattu? Yksi suurimpia avoimena olevia kysymyksiä on miksi nämä ihmiset on haudattu upottamalla heidät suonsilmään. Miksi ei käytetty tuolle aikakaudelle tyypillistä polttohautausta? Alueeseen liittyy paljon mystiikkaa ja se osaltaan ruokkii myös mielikuvitusta. On esitetty arvailuja siitä, että Leväluhdan vainajat olisivat rikollisia. Suohon upottaminen on ollut jonkinlainen rangaistus. On myös arvailtu, että he olisivat orjia. Vauraamman väen palvelusväkeä. Tuolle aikakaudelle jolloin he ovat eläneet sopisi myös se, että heidät on uhrattu. Puhutaan Leväluhdan uhrilähteestä.
Alueelta on löydetty myös eläinten jäännöksiä sekä arvokkaita hopea- ja pronssikoruja. Onpa maasta kaivettu ylös jopa Rooman aikakauden pronssikattila, joka on osoittautunut hyvin harvinaiseksi ja arvokkaaksi löydöksi. Nämä esineet eivät oikein kuulosta orjien tai rikollisten omaisuudelta. Tutkimukset ovat myös osoittaneet, että Leväluhtaan haudatut ihmiset ovat olleet naisia tai lapsia. Mystinen vyyhti Leväluhdan yllä synnyttää uusia kysymyksiä. Miksi nuo 1400 vuotta sitten täällä eläneet ihmiset ovat haudanneet naiset ja lapset tänne syrjäiselle alueelle, suon uumeniin?
Leväluhtaan haudattujen ihmisten alkuperää on selvitetty uusimman muinais-DNA teknologian avulla. Nämä tutkimukset ovat osoittaneet, että Leväluhdan mystiseen vesikalmistoon haudatulla väellä on yhtäläisyyksiä nykysaamelaisten kanssa. On myös käynyt ilmi, että nämä ihmiset ovat eläneet ja kasvaneet Leväluhdalla. Ensimmäistä kertaa voitiin myös osoittaa saamelaisasutusta olleen näin eteläisessä osassa Suomea.
Yhteys saamelaisiin on osoitettu, mutta edelleen on auki paljon kysymyksiä. Leväluhtaan haudattujen ihmisten on ajateltu olevan myös suomalais-ugrilaisia. On myös noussut esiin ajatus, että alueella olisi ollut joskus järvi eikä suo, kuten tähän asti on luultu. Tätä ajatusta tukee se, että Leväluhdan jäämistöstä ei olla löydetty esimerkiksi vaatteita. On ajateltu, että suo olisi säilyttänyt vaatteet järveä paremmin.
Yksi suuri mysteeri on myös se, mihin nämä ihmiset ovat kuolleet. Merkkejä väkivallasta ei olla löydetty. Tuohon maailmanaikaan on tietenkin ollut lukuisia muita syitä miksi kansaa on menehtynyt. Kulkutaudit ja nälänhätä on ensimmäisenä nostettu esiin.
Minua, mystiikan suurta ystävää Leväluhta on kiehtonut pitkään. Minulla oli menoa tuolle suunnalle ja kotoa lähtiessäni nappasin kameran mukaan ajatuksena, että jos ehdin ja ilmojen haltija on suosiollinen, niin käyn vihdoin katsomassa miltä Leväluhdalla näyttää. Kesäilta on jo pitkällä, kun kaarran autoni pienelle tienpätkälle, joka johtaa Leväluhdalle. Kiitän ilmojen haltijaa, joka antoi auringon paistaa ja lämmittää tänä iltana iltamyöhäälle.
Leväluhdalle kuljetaan pienen metsäkaistaleen poikki. Sitten aukeaa viljavainiot, joiden keskellä on pieni aidattu alue. Olen saapunut Leväluhdan suohaudalle, rautakautisen kalmiston maille. Katselen ympärilleni. Olin ajatellut, että paikka olisi ehkä jotenkin pelottava. Mitä muuta olisi voinut kuvitella, kun on lukenut tarinoita verenpunaista vettä pulppuavasta suohaudasta. Tässä paikassa ei aurinkoisena kesäiltana ollut mitään pelottavaa. Omalla tavallaan kaunis miljöö, joka sitkeästi haluaa pitää salaisuutensa, jota tutkijat ovat yrittäneet vuosikausia saada selville.
Katselen polkua metsänreunassa. Ympärillä viljavainiot humisevat tuulessa. Ketä he olivat ja miksi heidät haudattiin tänne? Miksi niin paljon naisia ja lapsia? He tekivät tästä paikasta kulttuurihistoriallisesti merkittävän koko Euroopassa. Tänne heidät haudattiin, mutta nykyään heidän jäämistö löytyy Kansallismuseosta Helsingistä. Ehkä tutkijat joskus löytävät vastaukset avoimiin kysymyksiin.
Leväluhdasta voit lukea mm. täältä tai katso aiheeseen liittyvä dokumentti Yle Areenasta.
Seuraa blogia Facebook / Twitter / Instagram
Kuulin juuri tänään tästä paikasta ystävältäni, joka oli vieraillut Leväluhdalla. Ihmeellistä mitä kaikkea Suomestakin löytyy!
Tämä on jännä paikka. Kiinnostaa tutkijoitakin hyvin laajasti. Ehkä salaisuus joskus aukeaa myös suurelle yleisölle. 🙂 Kiitos kommentistasi!
Onpa mielenkiintoinen paikka. Viime kesänä olin Sammallähdemäellä nillää kiviröykkiöillä, jotka olivat muistaakseni kivikaudelta. Olisi kyllä kiva lähteä aikamatkalle katsomaan mitä silloin ovat tehneet. Onko nuo suossa olevat vain naisia ja lapsia?
Olisi kyllä kiva tehdä aikamatkoja menneisyyteen miten esim. kivi ja rautakauden ihmiset ovat eläneet. En ole ihan varma siitä onko nuo Leväluhdalta löytyneet ihmisten jäännökset kaikki vain naisia ja lapsia, mutta niin merkittävä osa kuitenkin, että paikasta puhutaan naisten ja lasten suohautana. Ja eihän voida olla varmoja siitäkään onko kaikki sinne haudatut löydetty, todennäköisesti ei.
Kiitos kommentistasi! 🙂
Mua kiehtoo myös tällaiset vanhat tarinat ja legendat. Aika tavalla selvittämättömiä asioita. Aivan kuin kyse olisi jonkinlaisista suohon upotetuista ihmisuhreista. Mystistä ja jotenkin puistattavaa.
Paljon on kysymyksiä vailla vastauksia Leväluhdan mysteerissä. Mutta kiehtova paikka, mielenkiintoista seurata mitä tutkijat saavat selville. Kiitos kommentistasi! 🙂
Mielenkiintoinen paikka. En ole koskaan ennen kuullut tästä. Me olimme ihan vasra Isossakyrössä käymässä, kun kävimme Kyrö Distilleryllä ja vierailimme kirkolla. Olisihan sitä voinut vaikka tämänkin paikan käydä kurkkaamassa jos olisi tästä tiennyt. Taas osoitus siitä, että Suomessa on vaikka kuinka paljon mielenkiintoisia paikkoja joista en ole tietoinen.
On selvää, että Leväluhta EI ole kalmisto. Kaikella kunnioituksella tutkioiden työtä kohtaan, mutta tämän hetkinen tutkimus (nyky-tutkijat) ovat tehneet hyvää työtä itse tutkimuksessa, mutta tulleet (jälleen kerran) vääriin johtopäätöksiin.
Nyt voidaan unohtaa romanttiset toiveajattelut ja ryhtyä tarkastelemaan kylmän viileästi esiin tulleita faktoja. Leväluhta on ollut lampi tai vastaava. Miksi se olisi kalmisto jos sinne on haudattu vain naisia ja lapsia? Miksi se ei ole rautakautisen asutuksen läheisyydessä, kuten muut kalmistot? Mikä tuollaisen kalmiston funktio on? Muutaman kilometrin päässä on ns. normaali kalmisto, jossa molemmat sukupuolet on edustettuna normaalijakaumalla. Tällaisia vesihautoja ei vain ole missään muualla, pl. Vöyrin Käldamäki.
Vastakkain on siis lähinnä ”uhrilähde” ja ”vesihauta”. Vanhastaan Leväluhdalla on uhripaikan maine, mutta nyt se on haluttu nähdä kalmistona, antamatta loogista selitystä miksi näin poikkeavalla tavalla vain naisia ja lapsia olisi haudattu sivussa olevalle paikalle veteen. Toivottavasti kukaan ei ala selitellä mitään poissa olevista miehistä (kaikista?vuosisatoja?), koska selitys on älyvapaa. Sama koskee kulkutauteja, sillä kyllä kai se yhtä lailla miehiä koskee ja vainajat olisi silti haudattu lähemmäs asutusta. Tautien aiheuttama äkillinen tarve joukkohautaukseen näkyisi selvänä piikkinä jollekkin vuodelle, nyky-tutkijoille ainakin tietylle vuosisadalle, eikä pitkälle periodille. Jos haudatut olisivat nälänhädän uhreja heidätkin olisi varmasti haudattu oman yhteisönsä normikalmistoon.
Jos otetaan puheeksi löydetyt esineet vesihaudasta, voidaan todeta, ettei mikään sido niitä haudattuihin ihmisiin. Ne on voitu heittää veteen täysin eri ajankohtana. Toisaalta vaikka olisivatkin kuuluneet näille vainajille, se ei todista hautaamisesta. Sellainen asia kuin löydettyjen luiden kunnosta päätelty kuolleiden hyvä kunto tai väite, ettei luissa ole merkkejä väkivallasta on perin outo. Jos henkilöt on uhrattu, ei luista tarvitsekkaan löytää väkivallan merkkejä. Eihän kuristamista tai hukuttamisesta jääkään merkkejä luihin. Uhrien ei tarvinnut olla myöskään orjia tai ainakaan raskasta työtä tekeviä orjia, jollainen näkyisi muutoksina luustossa.
Mikään järkeenkäypä selitys ei sovi kalmistoon. Jäljelle jää jokin outo kultti-selitys. Lopulta voitte itse miettiä, että miksi olisi kyse kalmistota, kun tiedämme, että samasta paikasta on löytynyt tieteellisesti esiroomalaiselle rautakaudelle ajoitettuja naudan luita, siis liki tuhat vuotta vanhempia kuin vahimmat ihmisluut Leväluhdassa. Eikä siinä vielä kaikki, myös nuorimmiksi ajoitetettujen ihmiluiden (merovingiaika n. 600 -700 luvulta jaa.) jälkeen ristiretkiajalla (n. 1100- luvulla) paikkaan on ”joutunut” hevosen luita. Ei kai tämä lampi, lähde, vesi, järvi tai vast. ole ollut myös muinainen eläinten hautausmaa? Melko absurdia vai mitä?
Rikostutkinnassa käytetään termiä aihetodiste, niitä tässä on aika lailla, mutta ne eivät viittaa kalmistoon, vaan uhrauspaikkaan. Esimerkkejä veteen uhraamisesta on pelkästään Itämeren, Pohjois-Euroopan ja Brittein saarten yhteydessä lukuisia. Miksei siis myös täältä, varsinkin kun kansarunouskin asian mainitsee. Vaihtoehtoja uhrauksiin on useita. Kyseessä voi olla ns. häpeärangaistus, jossa uhri on tehnyt yhteisön normien kannalta jotain häpeällistä ja ansaitsee tulla ”haudatuksi” surmaamalla muualle pois ihmisten silmistä. Kyseessä voi myös olla vaikeiden aikojen, esim. katovuosien ja nälänhädän aikaiset lepytysuhrit jumalille, jotka nekin alkavat yleensä uhraamalla esineitä tai eläimiä. Kun päädytään ihmisuhreihin, kuvitellaan niiden olevat kaikkein arvokkainpia jumalten silmissä, jolloin vaikutuksenkin pitäisi olla paras. Kaikkein arvokkain uhri katsottiin olevan yhteisön kuningas. Tällaisestakin on viitteitä ainakin kelteillä ja germaaneilla.
Helpoiten uhrataan tietysti ihmisiä, jotka eivät pysty itseään puolustamaan ja jotka ehkä ovat yhteisössä korvattavia, kuten lapset. Vielä helpommaksi asian tekee se, että yksilöt kuuluvat eri etnisyyteen tai alempaan yhteiskuntaluokkaan. Uhrauspaikaksi on useinmiten valittu vähän syrjäisempi paikka asutukseen nähden.
Kun tarkastellaan Leväluhdan tapausta, voidaan miettiä onko paikka ollut vanha uhrauspaikka jo esiroomalaiselta rautakaudelta lähtien jatkuen aina ristiretkiaikoihin asti? Ei täysin mahdon ajatus. Keskeisenä ajankohtana olisi kuitenkin rautakauden keskivaihe n. kansainvaellusaikana. Argeologisten todisteiden, samoin kielitieteellisten ja geneetiikan todisteiden valossa, näyttäisi siltä, että Kyröjoki-seutu, kuten monet muutkin alueet läntisessä Suomessa, käyvät läpi asutuksen muutosta etnisesti uudenlaisen väestön korvatessa ja sulauttaessa vanhaa väestöä. Uudisasuttajat näyttäisivät olevan meidän nyky-suomalaisten esi-isiä niin kielellisesti, kuin geneettisestikin (suuressa mittakaavassa). Keitä esimerkiksi Leväluhdan lähialueiden ja laajemmin Kyröjokilaakson asukkaat kielellisesti ovat olleet tätä ennen, sitä emme tiedä, mutta ainakin nämä uhratut ihmiset ovat jakaneet tietyn geneettisen komponentin nyky-saamelaisten kanssa, eivätkä ole niin läheisiä geenisukulaisia nykyisten suomalaisten kanssa. Verraten helppo on siis ajatella tuolloisten itämerensuomalaisten harrastaneen joskus jopa ihmisuhreja ja kohteena olleen silloinen paikallisväestö, erityisesti naiset ja lapset.