MINNE VIE TIE TÄNÄ KESÄNÄ?

Suomessa eletään tällä hetkellä vuoden parasta aikaa! On kesä ja monenlaiset kesäsuunnitelmat, retket ja hauskat hetket täyttävät kalenterin. Vaikka yleensä paljastan tulevia matkakohteita hyvin varovasti ja viime hetkellä, melkein toinen jalka jo lentokoneessa, nyt haluan kertoa mitä kesäsuunnitelmia olen saanut aikaan. Vielä matkasuunnitelmien paljastuspostauksiakin harvinaisempia blogissani ovat kuulumisten paljastukset.  Syynä tähän on todennäköisesti se, että elämäni on tasaisen tavallista arkea, joka soljuu eteenpäin omalla painollaan ja aika tuntuu kuluvan välillä turhankin nopeasti.

Hyvä esimerkki ajan kulumisesta on se, että kesäkuussa nuorin lapseni saavutti täysi-ikäisyyden. Meillä juhlittiin 18 vuotissynttäreitä. Kyllä siinä kohtaa piti oikeasti muutaman kerran pysähtyä miettimään mihin vuodet katosivat. Olen ollut yksin tyttöjen kanssa aivan heidän varhaislapsuudestaan asti. Joskus on tuntunut, että se päivä, kun he ovat aikuisia ei tule ikinä. Kun vanhin tuli täysi-ikäiseksi muutamia vuosia sitten, aloin toivomaan, että aikakone olisi keksitty. Että voisin siirtää aikaa taaksepäin. Palata niihin päiviin, kun tytöt olivat pieniä saparopäitä. Nyt nuorimman aikuistuttua osaan jo ottaa rennommin. Eihän mikään asia oikeastaan muutu. Minulta ei vaan enää kysytä kaikkea. Eikä varmasti olla kysytty tähänkään asti ihan kaikkea! Onneksi!

 

 

Siinäpä ne hurjat kuulumisten paljastukset. Töihin, kotiin, lenkille tai salille, joskus molempiin. Siinä minun arki. Matkahaaveilua unohtamatta. Näin kesällä yksi lempiharrastuksiani on pienten päiväretkien tekeminen sellaisiin kohteisiin, jotka ovat sen verran lähellä, että illaksi voi tulla kotiin. Olen harrastanut tätä jo useampana kesänä. Tälle on olemassa myös hieno nimi, staycation, ja se on viimeaikoina noussut suosituksi retkeilymuodoksi. En ihmettele sitä ollenkaan, onhan se näppärää, helppoa ja halpaa. Tälle kesälle on vielä monta sellaista paikkaa mietittynä, jossa haluaisin päiväretkeillä. Tulossa on ainakin retki Petäjäveden vanhaan kirkkoon, joka on yksi Suomen Unescon maailmanperintökohteista. Ajatuksissa on myös toinen Unescon kohde, retki Merenkurkun saaristoon.

Aikaisempina kesinä olen tehnyt lähimatkaretken mm. Uusikaarlepyyn Kuddnäsiin ja Vanhan Vaasan raunioille. Tänä kesänä olen ehtinyt piipahtaa laulaja Anne Mattilan Taidekahvilassa Karvialla ja ystävien kesken käytiin Iisalmessa. Iisalmi ei tosin minulla mene lähimatkailun piikkiin. Tuolla reissulla olimme yön yli. Saimme silti tuolle yhden yön reissulle mahdutettua kolme kaupunkia. Iisalmen, Kuopion ja Jyväskylän, jonka kautta ajelimme kotiin.

 

 

Kuten kaikki minut tuntevat tietävät, sydämeni halajaa seikkailemaan myös Suomen rajojen ulkopuolella. Ja nyt seuraa se paljastus minne tänä kesänä lähden toteuttamaan tuota sydämeni paloa. Voi kunpa tähän kohtaan saisi rumpujen pärinää. Kyseessä on sellainen kohde, joka on ollut to do -listallani erityisen korkealla niin kauan kuin muistan. Tästä postauksen julkaisuhetkestä noin kuukauden kuluttua seikkailen Amalfin rannikolla Italiassa! Voisiko tyttö olla onnellisempi ja enempää innoissaan! Ei voisi!

Suuri ikäväni Italiaan saa vihdoin vastakaikua. Siitä onkin jo aivan liian kauan kun viimeksi kohdattiin! Kyseessä on ihan ehta pakettimatka. Finnairin siivin Napoliin ja sieltä Sorrentoon, joka on tukikohtani viikon ajan. Päässäni käy melkoinen surina, kun mietin missä kaikkialla haluan käydä. Jo tässä vaiheessa tiedän, että en mitenkään tule ehtimään joka paikkaan minne haluaisin. Reissussa ollessakin olen melkoinen haaveilija ja nautin siitä, että ei ole kiire minnekään. En halua tehdä mitään aikataulua, jonka mukaan juoksisin koko viikon kello kaulassa. Ei. Minulla on lista paikoista, jotka haluaisin nähdä ja tuon listan kaivan esille siinä vaiheessa, kun haluan tehdä jotain, mennä jonnekin. Jos tuntuu siltä, että haluan kuunnella kuinka meri lyö kallioihin ja nauttia auringon lämmittävistä säteistä, etsin siihen sopivan paikan. Jos haluan kävellä tutkien uusia paikkoja, kyliä ja polkuja, sitä varmasti saan tuossa kohteessa tehdä sydämeni kyllyydestä.

Jos nyt joitakin asioita nostan esiin tuolta loputtoman pitkältä listalta, mitä Amalfin rannikolla haluaisin nähdä ja kokea. Pompeji ja Vesuvius ovat jo varmuudella lukkoon lyötyjä. Ja tottakai Amalfin rannikon kylät ja kaupungit. Positano, Amalfi ja Ravello. Napolissa on pakko päästä pyörähtämään, unohtamatta Caprin kaunista saarta. Hiukan olen miettinyt ehtisinkö piipahtaa myös Salernossa. Patikkapolku Path of Gods kiehtoo todella paljon.

Siinähän sitä on jo melkoinen lista. Tiedän, että alue on täyteen tumpattu turisteja tuohon aikaan. Ja todennäköisesti kuuma kuin pätsi. Se minun täytyy vain nyt kestää. Kaikenlaisia vinkkejä otan vastaan enemmän kuin mielelläni. Kommenttiboxi laulamaan, kerro omat suosikkisi alueelle, ravintolavinkit, pienet ja suuret asiat, jotka ovat mielestäsi näkemisen arvoisia. Ja jos sinulla on kokemuksia ja ajatuksia noista mainitsemistani paikoista, niistäkin kuulisin erittäin mielelläni.

Ja ai niin, arvatkaa mitä! Tällä kertaa en ole värvännyt mukaani kymmentä työkaveria, puolta sukua tai ketään muutakaan. Saan nauttia kokonaisen viikon omasta seurastani. Lähden matkaan siis yksin. Tästähän olen haaveillut. Mutta siihen asti kunnes Italian kanssa nähdään, nautin Suomen suvesta, yritän ehtiä etsimään lähimatkailun helmiä ja jakaa niitä tänne blogiin teidän iloksi. Pysyhän siis kuulolla!

 

 

Seuraa blogia: Facebook / Twitter / Instagram