Kun olen kertonut kevään ensimmäisestä suomiretkestäni, joka suuntautui Iisalmeen, on moni kysynyt missä se Iisalmi onkaan? Iisalmi on pienehkö kaupunki Pohjois-Savossa, Kuopiosta noin 100km pohjoiseen. Joku tietää Iisalmen tienoon vuosittain Sonkajärvellä järjestettävistä Eukonkannon MM-kisoista. Toinen taas suuntaa kulkunsa esimerkiksi Kiuruveden Iskelmäviikolle. Iisalmi itsessään on vireä kaupunki, jossa on paljon vehmasta luontoa järvimaisemineen. Aika paljon myös nähtävää ja koettavaa, kun vain lähtee tutustumaan ympäristöön. Viime kesänä näin kaupungista mukavan siivun. Tällä kertaa seikkailtiin osittain samoissa paikoissa, mutta nähtiin myös jotain uutta.
Historian siipien havinaa Juhani Ahon museossa ja hersyvää huumoria Koljonvirtateatterissa
Jokainen on ehkä joskus kuullut kansalliskirjailijamme Juhani Ahon tuotannosta. Hän on ensimmäisiä Suomessa pitkän uran tehneitä ammattikirjailijoita. Juhani Ahon juuret vievät Pohjois-Savoon, Iisalmeen, jossa hänen isänsä Theodor Brofeldt toimi seurakunnan kappalaisena Mansikkaniemen pikkupappilassa vuosina 1865-1876. Nykyään alkuperäisellä paikallaan oleva pappila, sen rakennukset ja pihapiiri toimivat Juhani Ahon museona. Museo henkii ainutlaatuista pappilaperinnettä. Theodor Brofeldt tunnettiin myös puusepäntaidoistaan ja museossa voi nähdä hänen valmistamiaan huonekaluja.
Juhani Aho kiinnostui kirjoittamisesta jo varhain, vaikka tuon aikakauden herännäisvanhemmat eivät harrastusta oikein ymmärtäneetkään. Museossa on kunniapaikalla kirjailijan alkuperäinen kirjoituskone. Myös Juhani Ahon myöhempää elämää voi nähdä museossa. Hän oli innokas perhokalastaja ja toimi innokkaasti tämän kalastusmuodon tuomiseksi Suomeen. Perhokalastuksen kerrotaan olleen hänelle jopa kirjoittamista rakkaampi harrastus.
Juhani Ahon lapsuudenmaisemat sijaitsevat luonnonkauniilla paikalla Mansikkaniemessä, jossa toimii myös Koljonvirran kesäteatteri. Museokierroksen jälkeen voit siis istahtaa nauttimaan annoksen suomalaista kulttuuria parhaimmillaan. Tänä kesänä (2019) Koljonvirtateatterin lavalla herää henkiin Spede Pasasen klassikkokomedia Pölhölä. Kun puikoissa häärii sellaisia nimiä kuin Ville Haapasalo, Ismo Apell ja Antti Heikkinen, ei lopputulos voi olla muuta kuin ratkiriemukas teatterielämys! Tämä kaikki höystetään vielä Aake Kallialan ja Heikki Kinnusen mukana ololla. Voin melkein kuulla korvissani miten Koljonvirralla rauhalliseen kesäiltaan ja linnunlauluun sekoittuu hersyviä naurunpyrskähdyksiä kesäteatterin katsomossa.
Juhani Ahon museossa on mm. tämä kirjailijan ensimmäinen kirjoituskone.
Juhani Ahon isä tiedettiin taitavaksi puusepäksi. Hevosrattaiden kuskinpenkki taipui hänen käsissään lasten keinutuoliksi.
Juhani Ahon museo.
Koljonvirran kesäteatteri on samassa pihapiirissä Juhani Ahon museon kanssa.
Satama ja maailman pienin ravintola Kuappi
Illalla teimme Iisalmen keskustassa pienen kävelylenkin. Poikkesimme myös satamassa, jossa seistä tönöttää hurmaava ravintola Kuappi. Kuappi ei ole mikä tahansa ravintola, se kantaa maailman pienimmän ravintolan titteliä peräti kahdella, sään salliessa neljällä asiakaspaikallaan. Kuappi ei ollut auki ja taisi olla niin, että tuolloin retkemme aikaan toukokuussa se oli auki vain tilauksesta.
Vieraassa kaupungissa on mukava haahuilla päämäärättömästi, tehdä havaintoja ja päätelmiä. Tässä pienen, kolmen hengen seurueemme iltakävelyllä tekemät havainnot Iisalmesta. Sataman asuinalue on Iisalmen ”rikkaiden rinne”. Taloista oli kivat näkymät järvelle. Paleltuisin tänne talvella, ajattelin kateellisena. Kaupungissa on muutamia hienoja vanhoja rakennuksia, jotka ovat vähän hajallaan siellä täällä. Ei siis selkeää vanhaakaupunkia. Harmi. Muuten kaupunki on melko ”harmaa”, mutta vireä. Katukuvassa näkyy paljon erilaisia kauppoja, ravintoloita ja pubeja! Erityisesti pubien määrä hämmästytti meitä. Tuntui, että joka kulmalla oli oma paikallinen. No, onhan kaupungissa oma tehdaskin. Olvin logo näkyy hyvin satamassa vieraileville. Nämä havainnot voivat olla täysin vääriä ja hämmästyttäviä kaupunkia hyvin tuntevien keskuudessa, mutta muualta tulleet kulkijat näkevät paikkaa aina erilaisin silmin.
Maailman pienin ravintola Kuappi löytyy Iisalmen satamasta.
Profeetta Elian ortodoksikirkko
Palasimme havaintoretkeltämme hiljakseen kohti hotellia. Hotellimme vieressä on pieni ortodoksikirkko, jossa sattui olemaan avoimien ovien ilta. Siinä siis illan viimeinen retkikohteemme. Astuimme sisään hiukan varovasti. Paikalla oli kourallinen ihmisiä ja ajattelimme heidän olevan seurakuntalaisia. Meidät huomioitiin ja kerroimme olevamme turisteja ja tulleemme uteliaisuuttamme katsomaan kirkkoa. Ei aikaakaan, kun ystävällinen nuorimies kysyy haluammeko, että hän kertoo meille jotain kirkosta. Halusimmehan me.
Kirkko on Profeetta Elian kirkko ja se on Iisalmen ortodoksiseurakunnan pääkirkko. Kirkko on vihitty käyttöön 1957. Kirkossa on venäläistyyliset freskot, joiden maalaustyössä on noudatettu 1100-1300 luvun slaavilaista maalaustyyliä. Kirkon ikkunoissa olevat maalaustyöt on valmistanut Viktor Nikitenko eli sama taiteilija, jonka käsialaa on hotellimme ikkunamaalaus.
Iisalmesta haluan mainita vielä Spa Hotel Runnin ja Neulatammen, jossa vierailin viime kesänä. Valitettavasti nyt ei aika riittänyt näissä piipahtamiseen. Runnilla on todella kiehtova historia ja paikka on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Ihmelähde pulppuaa edelleen, voit pistäytyä vaikka lasillisella rautaista vettä. Runnin vierailustani voit lukea enempi tästä.
Tämän kevään vierailusta Iisalmessa kirjoitin erillisen postauksen hotellista, jossa yövyimme. Sen voit lukea tästä.
Seuraa blogia: Facebook / Twitter / Instagram
10 Comments
Jotenkin Iisalmi on Etelä-Suomesta katsoen jo sen verran kaukana, ettei helpolla tule mieleen poiketa tuolla(kin).
Äskettäin kävimme mm. Lappeenrannassa ja Savonlinnassa ja laiskoina autoilijoina tuntui, että niissäkin oli ajamista.
Lappeenranta ja Savonlinna ovat ihania kesäkaupunkeja! Kyllähän tuolle puolelle Suomea tulee ajokilometrejä täältä länsirannikoltakin ihan kiiettävästi. Mutta mukava välillä piipahtaa järvimaisemissa. 🙂 Kiitos kommentistasi Pirkko!
Sehän se hauska onkin, että vieraat ja paikalliset huomaavat paikoista vähän eri juttuja. Pohjois-Savosta vain Kuopio on tuttu. Onpa suloinen tuo maailman pienin ravintola! Juhani Ahon kytköksestä Iisalmeen en ennestään tiennyt. Spa Hotel Runnin pistän korvan taakse.
Niinpä, se on yksi viehäys eri paikkakunnilla ja kaupungeissa vieraillessa, että mitä havaintoja sieltä tekee ja yleensä paikalliset kuuntelevat uteliaina mitä heidän kotikaupungistaan on muilla kerrottavaa. 🙂 Runni on upea, siellä kannattaa vierailla! Kiitos kommentistasi!
Kiva juttu Iisalmesta. Tuonne maailman pienin pään ravintolaan olisi kyllä kiva päästä käymään. No samalla menisi visiitti ainakin Juhani Ahon museossa.
Kuapissa pitäisi ehdottomasti päästä joskus pyörähtämään silloin kun se on auki. Juhani Aho museo oli ihan kiva, mielenkiintoinen ja kaunis maalaismiljöö.
Kiitos kommentistasi Sari!
Pohjois-Savo on itselle aika karttoittamatonta aluetta, oli kiva matkustaa sinne tämän postauksen muodossa! 🙂 Tuli ikävä Suomen kesää. Tuo maailman pienin ravintola olisi kiva testata! Mahtuiko sen keittiökin tuohon pikkuruiseen taloon?
Olen ymmärtänyt, että keittiö toimii viereisessä ravintolassa, taitaisi tulla tuossa mökissä hiukan ahdasta jos keittiökin olisi siellä. Itse kyllä tykkäisin myös nähdä tämän joskus sisältä päin. 🙂 Kiitos kommentistasi!
Iisalmessa ei valitettavasti ole vanhaa kaupunkia, sillä suurin osa keskustaa tuhoutui pommituksessa helmikuussa 1940. Pommituksessa kuoli 41 ihmistä.
Iisalmen rautatiesilta ja -asema oli olennainen osa sodankäyntiä ja sitä vihollinen pyrki katkaisemaan, jolloin tarvikkeiden ja miesten vienti olisi vaikeutunut rintamalle.
Kiva juttu entisestä kotikaupungistani!
Kiva kaupunki Iisalmi on ja yllättävän paljon nähtävää. Kiitos kommentistasi! 🙂