10 UNOHTUMATONTA HETKEÄ – VUOSI 2018 KUVINA

Vuosi 2018 päättyy pian ja näin vuoden lopussa on mukava muistella mennyttä vuotta. Monenlaiset vuoden aikana koetut retket ja hetket ovat tallentuneet iloisiksi kuvamuistoiksi. Muuttolintu -blogin käynnistämä kuvahaaste sopii erinomaisesti näiden hetkien muisteluun. Haasteessa on annettu 10 aihetta ja jokaiseen niistä olen valinnut kuvan tämän vuoden seikkailuista.

Vuoden suosikkikuva

Ensin ajattelin, että tämä on vaikea, mutta ei se ollut. Vuoden suosikkikuva on helppo löytää. Se vie minut onnelliseen aamuun Turkin Kappadokiassa. Vaikka herätys soi ennen kukon laulua ja muutaman sekunnin verran tuntui siltä, että tekisi mieli vetää peitto korviin ja nukkua vielä tovi, olen onnellinen että nousin ylös ja lähdin katsomaan miten upeita ovat Kappadokian aamut. Aamuhämärissä käy melkoinen hyörinä ja pyörinä, kun kuumailmapalloja valmistellaan nousuun Kappadokian taivaalle. Ensimmäiset nousevat ilmaan aamuhämärissä, loput kilpaa auringon ensisäteiden kanssa. Vuoden suosikkikuva on ehdottomasti kuva tästä upeasta aamusta ja kuumailmapalloista Kappadokian taivaalla.

 

 

Arjen luksusta

Arjen luksusta minulle on ehdottomasti oma aika. Viihdyn hyvin yksin ja lähden mielelläni reissuun yksin. Kesällä tein pienen Suomi-seikkailun ihan yksikseni. Tapasin toki matkan varrella asuvan ystäväni ja vietimme hauskoja hetkiä yhdessä, mutta sitten matkani jatkui Kolille, jossa vietin pari päivää ihan vain omassa seurassani. Ihan parasta! Ensivuoden aion pyhittää yksinmatkailulle, katsotaan miten hyvin onnistun.

 

 

Kesäkuva

Kesäkuva vie minut tuolle samalle suomiretkelleni, jossa ikuistin monta, ihastuttavaa kesäkuvaa. Tämä seuraava on yksi suosikeistani. Kesäinen vehreys horsmien kukkiessa pientareilla. Ilta-aurinko kultaa metsänrantaa. Mikä voisi olla kauniimpi näky kuin Suomen kesä?

 

 

Ihana majapaikka

Tänä vuonna yövyin monissa mukavissa majapaikoissa, joista kaikki olivat sellaisia, joissa en ollut aikaisemmin käynyt. Yksi nousee kuitenkin yli muiden. Edelleen ollaan tuolla minun kesäisellä roadtripillä, jolla viivähdin yhden yön verran Kuopiossa, Hotellilaiva Wuoksissa. Kertakaikkisen suloinen tuttavuus. Ihana pieni huone, jossa oli oma kansi mistä katsella maisemia kesäiselle Kallavedelle. Hotellilaiva Wuoksi on ankkuroitu Kuopion matkustajasatamaan ja tarjoaa todella viihtyisän ja erilaisen majoitusvaihtoehdon.

 

 

Hauska muisto

Hauskoja muistoja vuoden aikana on tullut useampi, mutta yksi nousee erityisesti mieleeni. Alkukesästä lähdin ystäväni kanssa Kristiinankaupunkiin, jossa järjestettiin kummituskävely. Kiertelimme tämän ihastuttavan puutalokaupungin ikivanhojen talojen pihoissa, osaan pääsimme kurkistamaan sisällekin ja kuulimme mielenkiintoisia tarinoita taloissa aikoinaan eläneistä ihmisistä ja heidän kohtaloistaan. Osa tarinoista oli aika hurjia, ihan oikeita kummitusjuttuja. No tämä jo itsessään oli hauskaa, mutta minua ja ystävääni huvitti suuresti se, kun kerroimme mihin olimme menossa. Töistä lähtiessäni sanoin, että täytyy mennä, että ehdin sinne kummituskävelylle. Tyttäreni oli sanonut kaverilleen, että hänen täytyy käyttää koira ulkona, kun äiti on siellä kummituskävelyllä. Voitte uskoa, että sellainen joka ei koskaan ole kuullutkaan kummituskävelyistä (jotka ovat kovasti yleistyneet eri kapungeissa viime vuosina) kurtistelee kummastuneena kulmiaan ja miettii varmasti mielessään, että mitä kummaa.

 

 

Herkullinen hetki

Yhtä ainoaa herkkuhetkeä en osaa nimetä. Mutta matkan, jolla herkkuhetkiä oli useita tiedän heti. Ihastuttava Kreetan saari. Siellä ei voi välttyä herkuilta. Sen lisäksi, että Kreetalla saa maukasta ruokaa, se on myös terveellistä. Muistan hotellin aamupalat. Tuoreen vastapuristetun appelsiinimehun ja tuoreet smoothiet. Muistan patikkaretken ja miten yrtit tuoksuivat polun varrella. Ja sen kreikkalaisen salaatin, jonka söin lounaaksi. Fetajuuston ja oliivit. Unohtamatta tietenkään gyrosta!

 

 

Se ei niin hohdokas muisto

Vuosi on ollut mukava ja tälläisiä ei niin hohdokkaita muistoja ei yhtäkkiä matkoilta tule mieleen. Paitsi yksi, joka ei varsinaisesti sattunut minulle, vaan tyttärelleni, joka sai kesäisellä Tallinnan matkallamme ruokamyrkytyksen. Onni onnettomuudessa oli se, että ehdimme kotiin ennenkuin oireet alkoivat, mutta jättihän se vähän ikävän fiiliksen reissusta, vaikka matka sinällään oli varsin onnistunut.

 

 

Rakkaassa seurassa

Tämän kuvan valinta oli heti selvä. Näiden rakkaiden kartanlukijoiden seurassa on tehty monta reissua ja tänäkin vuonna onneksi löydettiin yhteistä aikaa sen verran, että päästiin yhteiselle matkalle.

 

 

Suosikkikuva itsestä

Tämä laji minun on vielä opeteltava. Ottamaan kuvia itsestäni. Selfieitä en hallitse ollenkaan ja harvoin huomaan pyytää ketään muuta ottamaan kuvia itsestäni. Minua taas toiset turistit kysyvät useinkin ottamaan heistä kuvia. Luulen syyn tähän olevan kaulassani matkustava järkkäri. Kai he ajattelevat, että tuo osaa kameraa pitää ja tähdätä suunnilleen oikein.

Tähän kohtaan löytyi reissukaverin nappaama kuva Kappadokiassa, Kyyhkyslaaksossa.

 

Unohtumaton maisema

Ei tähän voi valita muuta maisemaa kuin se, jota kiipesimme ystäväni kanssa katsomaan viimeisenä iltana jonka Kappadokiassa vietimme. Auringonlasku Göremen yllä. Kun lähdimme alhaalta kylästä kiipeämään ylös, emme edes tarkalleen tienneet minne olimme menossa tai mitä ylhäällä olisi. Halusimme vain päästä ylös, kun siellä näytti olevan muitakin. Ja kannattihan sinne kiivetä. Aivan mainio päätös Kappadokian kierrokselle.

 

Tämän kuvahaasteen on laittanut alulle Muuttolintu -blogin Anna. Jokainen voi vapaasti ottaa haasteen vastaan. Jos lähdet mukaan haasteeseen, linkkaa lähteeksi Muuttolintu -blogi, jonka aloituspostaukseen voit käydä linkkaamassa myös oman juttusi.

Seuraa blogia: Facebook / Twitter / Instagram