Blogihaasteet

TÄTÄ ET TIENNYTKÄÄN – 8 SUURTA PALJASTUSTA MINUSTA

tiistai, elokuu 14, 2018

Joitakin vuosia sitten matkablogeissa villitsi postaushaaste, jossa bloggaaja paljastaa matkakohteiden sijaan faktoja itsestään. Täytyyhän lukijan tietää millaisen tyypin blogiin on eksynyt. Saattaahan olla niinkin, että nämä paljastukset ehkä auttavat joskus ymmärtämään bloggaajan huumoria, matkakohteiden valintaa tai tyyliä kirjoittaa. Ensiarvoisen tärkeää tietoa siis tälläiset paljastuspostaukset. Siispä seuraavat rivit paljastavat sinulle minusta sellaisia asioita, joita et ehkä minusta vielä tiennytkään.

1. Pelkään ampiaisia hullun lailla

Jos joskus näet minut jossain juoksemassa pikavauhtia eteenpäin kiljuen, huutaen ja huitoen ilmaa epämääräisesti niin ei, kukaan ei aja minua takaa. Paikalle ei tarvite soittaa poliisia, palokuntaa tai muuta pelastushenkilöstöä, sillä todennäköisesti he eivät voi mitään ampiaiselle, joka hetki sitten pörräsi naamani edessä. Valitettavasti olen tartuttanut tämän pelkoni myös tyttäriini. Ehkä myös pikkusiskooni, ainakin hän käyttäytyy aivan samalla tavalla ampiaisen pörinän kuullessaan. Hauskaa tässä on se, että olemme matkustaneet aika paljon tällä kokoonpanolla etelän kohteissa, joissa ampiaiset eivät useinkaan ole ihan sieltä pienimmästä päästä. Voitte ehkä nähdä mielessänne muutaman tilanteen. Minä näen vieläkin silmissäni pari järkyttynyttä kreikkalaista silmäparia.

 

126

Voin kertoa, että jos tällä aukiolla meidän pieni ryhmärämä alkaa yhtaikaa kirkua ja huitoa ilmaa niin tämä leppoinen lomatunnelma särkyy pitkäksi aikaa.

 

2. En uskalla ajaa autoa ulkomailla

Tämä nyt ei kauhean suuri salaisuus ollut. Haluaisin kyllä uskaltaa, mutta koska lomat ovat rentoutumista ja hyvää fiilistä varten niin on parempi että pysyttelen visusti poissa auton ohjauspyörän takaa ulkomailla. Minua puistattaa jo pelkkä ajatuskin yksistään siitä paperisodasta, ylimääräisten vakuutusten kauppaamisesta ja muusta härdellistä mitä tarvitaan, että ylipäänsä joku firma luovuttaisi vuokra-autonsa avaimet minulle. Saati sitten jos jotain tapahtuisi. Mutkaiset serpentiinitiet, kapeat ruuhkaiset kadut ja täpötäydet parkkipaikat eivät häiritse minua pätkän vertaa, kun istun paikallisbussin kyydissä, mutta jos heiluisin ratin takana niin en muistaisi koko reissusta jälkeenpäin mitään.

 

IMG_4279

Meikäläinen turvautuu reissussa apostolinkyytiin.

 

3. Olen horoskooppi-höperö 

Kaikenlaiset mystiset hörhöjutut kiehtovat minua. Älä siis ihmettele jos joskus tavatessamme tiedustelen jutustelun lomassa vaivihkaa horoskooppimerkkiäsi ja sen kuultuani nyökyttelen ymmärtäväisenä päätäni. En minä mitään iltapäivälehtien horoskooppeja lue, niitä joku rustaa lämpimikseen. Minulla on ihan omat metodini ja luotan omiin tieteellisiin tutkimuksiini. Silmänisku.

Kun nyt asiasta mainitsin niin itsessäni tunnistan varsin vahvan kauriin. Kaurista pidetään vähän tosikkona ja tylsänä. Kauris tappaa itsensä mielummin työllä kuin huvituksilla, arvostaa laatua ja odottaa muuten muilta sitä samaa täydellisyyttä mihin itse pyrkii. Hulvattomat huithapelit saavat kauriin voimaan huonosti ja hän suosittelee lääkkeeksi kovaa työntekoa, sillä maailma pelastuu. Monta silmäniskua.

4. Olen armoton absolutisti

Liekö tuo kauriin kurinalaisuutta vai olinko edellisessä elämässäni muslimi, mutta luit ihan oikein. En käytä alkoholia ollenkaan. En ole koskaan käyttänyt. Sama koskee tupakkatuotteita. Kovemmista aineista puhumattakaan. Sanon aina leikkimielisesti, että olen syntymähumalassa. Ja juhlissa kaikki viina mitä sinä juot menee minun päähäni.

Onhan tätä saanut elämässään selitellä. Sinänsä hullua! Eivät juhlijat joudu selittelemään miksi ovat baarissa ympäripäissään tai miksi coctailtilaisuudessa ottavat sen prosentteja sisältävän skumpan alkoholittoman sijaan. Jos minä menen mihin tahansa paikkaan, oli kyseessä hienot kutsut, festarit, illanistujaiset tai muut kemut, jossa tarjolla on alkoholia, joudun selittämään monta kertaa illassa jokaiselle erikseen miksi en juo. Joku on epäillyt syyksi liian voimakasta lääkitystä, uskonlahkoa tai muuta dramaattista taustaa. Joku supattaa kaverin korvaan, että on se outo. Toki siinä vaiheessa iltaa, kun on aika raahautua taksijonoon kemujen päätteeksi, se on tosi mahtava juttu etten juo! Kuinka viisas ihminen olenkaan! Voin viedä kaikki autolla kotiin. Arvatkaa vienkö.

5. Suolaiset herkut ovat salainen paheeni

Toki minullakin paheita on. Sipsit. Mitkä tahansa sipsit. Suurin pussi mitä kaupasta löytyy. Voisin hyvin elää sipseillä. Matkoilla niillä saa hyvin siirrettyä nälkää, ja jos oikein pihiksi heittäydyn niin sipsipussi puistossa tai hotellin parvekkeella istuskellessa tulee paljon halvemmaksi kuin illallinen ravintolassa. Myös juustosnacksit käy. Ja dippiä pitää olla, kuka sitä nyt kuivia lastuja jyrsii.

 

IMG_4048

Tässä tälläisiä herkkuja Roomassa vuonna 2014.

 

6. Miksi kaikeksi minua on luultu…

Minua on usein luultu vanhimman tyttäreni siskoksi. Vielä useammin minua on luultu milloin espanjalaiseksi, italialaiseksi tai ranskalaiseksi. Viime kesänä Helsingissä Mc Donaldsissa minua palveltiin englanniksi ja heti perään sama myyjä puhui ystävälleni selvää suomea. Ja luultiinpa minua kerran myös Hemulitädiksi. Pieni tyttö huusi silmät loistaen äidilleen: ”Täällä on Hemulitäti!” Halusin uskoa, että Hemulitäti on varmasti kovin sympaattinen hahmo.

 

IMG_4272

Hemulitäti Roomassa vuonna 2014.

 

7. Minussa on vähän erakon vikaa

Olen alkanut epäilemään, että minussa täytyy olla erakon vikaa. Sen verran mainiosti nimittäin viihdyn omassa seurassani. Olen aina nauttinut yksinolosta ja mitä vanhemmaksi elän niin sitä enemmän. Nykyään on mahdollista myös jo reissata yksin. Olenpa huomannut senkin, että aina en edes kaipaa kotoa minnekään, vaikka olisi mahdollisuus pieneen lomaan tai viikonloppureissuun. Kotisohva, rauha ympärillä, kynttilä palamassa. Seurana hyvä kirja tai elokuva. Ja Kalle. (Kalle on koira) Eli enhän minä aivan yksin koskaan ole.

 

IMG_3219

 

8. Oi niitä aikoja, kun kuuluin vielä Alapään näyttelijöihin

Niinpä. Se oli sitä surutonta nuoruusaikaa, kun moiseen ryhmään kuuluin. Kiersimme näyttelemässä ympäri maakuntaa. Osallistuimme joskus jopa erilaisiin kisoihin. Erityisen paljon meillä riitti keikkaa erään kuntoutuslaitoksen illanvietoissa. Kerran yhdeltä meistä tippui villasukista tehdyt tissit kesken esityksen näyttämölle. Olimme siis Alapään nuorisoseuran näytelmäryhmä. Aivan kunniallisia esityksiä. Kutsuimme itseämme lyhyesti Alapään näyttelijöiksi, koska oli myös Yläpään, Ylikylän ja kymmenen muuta näytelmäryhmää. Piti sitä jollain erottua joukosta.

 

IMG_4078

Pitäisikö seuraavaksi kokeilla tätä taiteenlajia?

 

Valitettavasti en enää muista mistä tämä haaste aikanaan lähti liikkeelle. Jos joku tunnistaa haasteen omakseen niin linkkaa ihmeessä kommenttiosioon. Ja jos sinä tunnet tarvetta tehdä paljastuksia itsestäsi, liity ihmeessä joukkoon.

Kun klikkailet itsesi blogin somekanaville, paljastuu sieltä missä kesäiset seikkailut seuraavaksi jatkuvat.

Seuraa blogia: Facebook / Twitter / Instagram  

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

You Might Also Like

12 Comments

  • Reply Piyya tiistai, elokuu 14, 2018 at 23:24

    Hauskoja ”paljastuksia”
    Näitä löytyisi itsestä myös varmasti vaikka kuinka paljon kun vaan rauhoittuisi hetkeksi niitä miettimään ?
    Nyt tunnemme sinut vielä paremmin.

    • Reply Virpi/Hätälasku matkablogi keskiviikko, elokuu 15, 2018 at 08:53

      Eikö vain todella tarpeellista tietoa! 😀 Siitä vain miettimään omia paljastuksia, että opimme tuntemaan sinutkin paremmin. 😀

  • Reply sari/matkalla lähelle tai kauas keskiviikko, elokuu 15, 2018 at 22:20

    Täällä yksi vahva kauris, joka tunnistaa nuo piirteet ja lisäksi mustan huumorin ja tilannekomiikan! Kivoja paljastuksia. Minun mieheni muuten saa hepulin minun ampparikammosta. Viimeksi Riikassa kolme ampiaista otti avaamattoman juomapulloni haltuun niin, etten saanut edes istuttua paikoillani 🙂 mieheni mielestä pidin turhan kovaäänistä showta!

    • Reply Virpi/Hätälasku matkablogi torstai, elokuu 16, 2018 at 09:28

      Heh, kyllä minäkin olen kuullut ampparikammostani! 😀 Mutta sille ei voi mitään, tässä kohtaa on hyvä että Suomen kesä on lyhyt ja lämpimiin etelänkohteisiin pääsee useinkin vain viikoksi, pariksi kerrallaan. 😀
      Kiitos kommentistasi!

  • Reply Maailman äärellä / Heidi torstai, elokuu 23, 2018 at 10:25

    Ampiaiskammoiselle pakko kertoa, että mieheni juuri eilen astui ampiaisten maapesään ja sai siitä muistoksi aika monta pistoa. Onneksi ei kärsi ampiasallergiasta, olisi voinut käydä huonomminkin. Mutta täytyy tunnustaa, että on minullakin jonkinasteinen ampparikammo. Tiedän, ettei pitäisi ainakaan huitoa, mutta pakkohan sitä on, kun mokomat on usein niin röyhkeitä, että ihan päälle tulevat.
    Haha, Alapään näyttelijät :). Ehkä teidän joku kesä pitää järjestää muistokiertue. Minä voin ilmoittautua jo katsomaan teidän esitystä :).

    • Reply Virpi/Hätälasku matkablogi torstai, elokuu 23, 2018 at 16:30

      Hui, minun painajainen on nuo maa-ampiaispesät, onneksi en ole moiseen törmännyt, mutta monta kertaa olen nähnyt kauhukuvia, kun koiran kanssa lenkillä ym, että jostain mättäältä hyökkää ampiaisparvi. Ja eihän niitä saisi huitoa, eikä se edes mitään auta, mutta kun… 🙂
      Alapään näyttelijöiden muistokiertue olisikin kova juttu. Liput Tikettiin myyntiin 😀 Tätä täytyy kehitellä. 😀
      Kiitos kommentistasi!

  • Reply Marja perjantai, elokuu 24, 2018 at 18:48

    Hauskoja paljastuksia:) Amppareita kavahdan minäkin ja lapseni samoin, järjestettiin mm hirveä show ranskalaisen pikkukylän ravintolan terassilla, kun herhiläiset ilmestyivät, uuh. Minua ei ole sentään muumihahmoksi luultu, mutta kerran reissussa kuulin olevani Margaret Thatcherin näköinen. Tiedä sitten oliko kohteliaisuus vai ei;)

    • Reply Virpi/Hätälasku matkablogi perjantai, elokuu 24, 2018 at 21:53

      Meilläkin on mun tyttöjen kanssa kauhukokemus Rodokselta, jossa yksi ravintola kuhisi ampiaisia. Lopulta tarjoilijat huiskivat niitä pois, kun meidän apuna. 😀 Melkoinen show! Kiitos kommentistasi! 🙂

  • Reply Sandra lauantai, elokuu 25, 2018 at 08:03

    Tämä oli hauska postaus! Itsestäni tunnistan myös sen, että en kyllä ole koskaan ajanut autoa ulkomailla. Jossain Ruotsissa ehkä juuri ja juuri uskaltaisin, mutta sen eksoottisemmassa paikassa no way!

    Voisin koittaa itsekkin rustailla vastaavan postauksen 🙂

    • Reply Virpi/Hätälasku matkablogi lauantai, elokuu 25, 2018 at 09:02

      Olisin luullut, että sinä päästelet autolla ulkomailla mennen tullen 😀 Siitä vain rustaamaan paljastuksia, olisi kiva lukea mitä kaikkea ihmisistä paljastuukaan. 🙂 Kiitos kommentistasi!

  • Reply Mikaela sunnuntai, elokuu 26, 2018 at 16:42

    Aah, hauska juttuteema! Ehkä mekin voitais askarrella postaus tällä teemalla tässä. Ampiaisia on pihapiirissä ekaa kertaa ever ollut häiriöksi saakka. Nyt ne sekoilevat vuorimäntyaidan pihkan huumaamina ja postilaatikolla käynti onkin aika extremekokemus these days ?

    • Reply Virpi/Hätälasku matkablogi maanantai, elokuu 27, 2018 at 09:02

      Hui, kuulostaa ampiaiskammoisen painajaiselta! 😀 Mutta niitä on kyllä tänä kesänä riittänyt. Siedätyshoitoa. 🙂 Kiitos kommentistasi.

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.