PANORMO – KYLÄ KUIN KREIKKALAINEN POSTIKORTTI

Kun loma Kreetalla Rethymnonissa toukokuussa 2018 läheni loppuaan ja heräilin viimeisen kokonaisen päivän aamuun halusin lähteä vielä pienelle seikkailulle. Mielen sopukoissa poltteli pieni Panormon kylä, josta olin ennen matkaa katsellut muutaman videon, joiden perusteella kylä vaikutti pieneltä, somalta ja perinteiseltä kreikkalaiselta kylältä. Kylä sijaitsi lyhyen bussimatkan päässä Rethymnonista ja ajattelin sen olevan varsin hyvä kohde viimeisen päivän retkiohjelmaan. Niinpä aamupalan jälkeen löysin itseni matkalla bussipysäkille, mistä ajattelin pääseväni Panormoon menevään bussiin. Bussipysäkin vieressä oli pieni supermarket ja päätin vielä varmistaa sen kauppiaalta, että seisoisin oikealla pysäkillä. Kyllä, siitä menee bussi Panormoon, vakuutti kauppias englanniksi. Onneksi kysyin, että ostetaanko lippu bussikuskilta. Bussilippuja nimittäin sai ostaa tästä kyseisestä marketista ja yleensäkin supermarketeista.

Matka Panormon kylään kesti vajaan tunnin. Bussissa matkusti myös paikallista väestöä ja istahdin penkille kreikkalaista mummoa vastapäätä. Mummo teki ristinmerkkejä pienin väliajoin ja leikkisästi ajattelin etten nyt ajatellut ihan noin vaarallisen näköinen olevani, mummo kun huitaisi ristinmerkin lähes välittömästi kun olin päässyt istumaan. Pian totesin, että hän teki ristinmerkin aina kun ohitimme kirkon tai kappelin ja niitähän täällä riitti.

Ohitimme vilkkaita kyliä ja hotellialueita. Väki bussissa väheni ja lopulta istuin siellä kahdestaan raskaana olevan naisen kanssa. Huikkasin kuskille voisiko hän ilmoittaa, kun olemme Panormossa. Pelkäsin pienen kylän menevän huomaamattomasti ohi ja olevani pian takaisin siellä mistä lähdin. Kun raskaana oleva nainenkin sitten jäi pois kyydistä, ajoi bussi vielä pienen pätkän ja pysähtyi tienvarteen, jossa en todellakaan olisi osannut jäädä pois ilman kuskin ilmoitusta. Katselin ympärilleni tienristeyksessä johon jäin ja huomasin pensaiden varjossa  pienen, ruostuneen kyltin, joka ohjasi Panormon kylään. Käveltyäni kivenheiton verran kylätietä kaivoin jo ensimmäisen kerran kamerani esiin ja olin mykistyä ihastuksesta. Olinko pudonnut suoraan keskelle kreikkalaista postikorttia?

 

 

Lähempi tutustuminen kylään osoitti, että kyllä turismi oli tänne tiensä löytänyt, vaikka kylätie nyt olikin lähes tyhjä. Muutama kauppias seisoi putiikkinsa ovella katsellen kylän elämää ja vaihtaen kuulumisia naapuriputiikin kauppiaan kanssa. Minua he tervehtivät ystävällisesti, mutta katse paljasti, että he tiesivät minun vasta saapuneen kylään. Ehkä täällä tosiaan oli vielä tässä vaiheessa kesää niin vähän turisteja, että kylän väki tiesi suurinpiirtein ne naamat, joita kylässä sillä hetkellä asui.

Saavun merenrantaan ja taas piti haukkoa henkeään ja tarttua kameraan. Voi kuinka maailma on kaunis! Epäilemättä tälläkin paikalla on vahva historia. Näin merenrannassa oleva kylä ja sen satama ovat todennäköisesti näytelleet suurta roolia viennin ja tuonnin saralla, tuottaahan alue suuria määriä esimerkiksi oliivia. Puhumattakaan niistä ajoista, kun laivat toivat mereltä rannikkokyliin myös kutsumattomia vieraita, jotka pyrkivät saamaan kylän valtaansa.

Rannassa on suojaisia poukamia, pieniä rantakaistaleita auringonpalvojia varten. Jos kaipaat vaihtelua hotellin allasalueelle tai Rethymnonin kilometrejä pitkään rantatuolien täyttämään rantaan, tämä on hyvä vaihtoehto! Toki täälläkin varmasti keskikesällä saattaa tulla ahdasta.

 

 

Rannan tuntumassa on kirkko. Tällä kertaa en käy kokeilemassa olisiko ovi auki, sillä lämpimänä hellepäivänä olen pukeutunut shortseihin ja hiattomaan paitaan eikä mukana ole mitään huivia minkä heittäisi hartioille. Tyydyn katselemaan kirkkoa ulkoa päin.

Lähden tutkimusretkelle kylään. Kävelen sen kapeita katuja, joilla olen lähes ainoa kulkija. Poikkean sisään muutamaan putiikkiin ja ostan pienen punaisen kalastajaveneen, samanlaisen jonka olin nähnyt rannassa. Tämä pieni matkamuisto päätyy omaan kreikkalaiseen kylääni, joka odottaa minua kotona lasivitriinissä.

Pienet, somat talot näyttävät hiljaisilta, lähes autioilta. Puutarhoissa kasvaa appelsiinipuita. Jäljet kasvimaalla kertovat, että mökeissä kuitenkin asutaan ja kasvimaan antimista on valmistunut ateria. Kaikkialla on hiljaista ja rauhallista. Välillä jokunen lava-auto kaasuttaa kapealla kadulla ja kuski huutaa tervehdyksen avoimesta ikkunasta talon pihamaalla häärivälle tuttavalleen.

Pieni kylä on pian kierretty ympäri. Kävelyretki osoittaa, että kylän laitamilla, lähellä merenrantaa on myös muutama hotelli, joiden parvekkeilla liehuu joitakin pyyhkeitä kuivumassa. Merenrannassa on tavernoja. Voin vain kuvitella miten tunnelmallisia ruokapaikkoja ne ovat hämärän laskiessa kylän ylle meren pauhatessa vieressä. Jos lomaa olisi vielä jäljellä joku ilta voisi tulla tänne syömään. Bussit kulkevat iltamyöhäälle noin tunnin välein.

 

 

Haikein mielin jätän kylän taakseni. Yöllä alkaisi kotimatka. Paljon muistoja, aurinkoisia hetkiä, herkullisia makuja, iloisia ihmisiä jää tänne kauniille saarelle, jonne tiedän taas joskus palaavani.

Minne Hätälaskun matkassa seuraavaksi laskeudutaan? Se selviää seuraamalla blogia somekanavilla. Tervetuloa matkaan mukaan!

Seuraa blogia: Facebook / Twitter / Instagram