PIENI PATIKKARETKI LÄPI KREETALAISEN MAALAISMAISEMAN

Lomaillessamme viikon Rethymnonissa Kreetalla asuimme mukavassa Ibiscos Garden Hotellissa. Eräänä päivänä siivooja oli jättänyt pöydälle lappusen, jossa kerrottiin hotellin järjestämästä patikointiretkestä läheiseen luostariin ja samalla olisi mahdollisuus nähdä luontoa, kasveja sekä ihania pieniä kyliä, joiden läpi kulkisimme päivän aikana. Ohjelmassa oli myös omakustanteinen lounas perinteisessä kreikkalaisessa tavernassa. Arvatkaapa vain miten onnellinen olin tästä retkestä, joka kaikenlisäksi oli täysin ilmainen!

Kun retkipäivän aamu koitti olin ensimmäisten joukossa valmiina hotellin aulassa, josta retken oli määrä lähteä. Patikkaretken opas oli paikallinen ja retki oli opastettu englanniksi. Päivä tulisi olemaan samalla pieni englannin preppauskurssi!

 

 

Lähdimme patikoimaan hotellilta ja kuljimme hetkisen matkaa hotellin ohi kulkevaa tietä kohti Rethymnonin keskustaa. Pian kuitenkin otimme suunnan kapeimmille sivukaduille, joita pitkin lähdimme nousemaan kohti vuoria suuntanamme Agia Irinin nunnaluostari. Matkamme kulki kapeaa päällystettyä tietä pitkin, jonka varrella oli paikallisasutusta ja viljelyksiä. Talojen pihoilla tepasteli kanoja ja lähestulkoon jokaisen portin takaa meitä tervehti koiran haukunta. Tien varrella oli myös muistomerkki, joita täällä näkee tämän tästä teiden varsilla. Ne on yleensä pystytetty liikenneonnettomuudessa menehtyneen muistoksi. Opas kertoi, että muistomerkkejä pystytetään myös niissä tapauksissa, kun joku on selvinnyt vaikeasta onnettomuudesta.

Maisema täyttyi oliivipuista ja viinirypäleviljelyksistä. Tien varrella tuoksuivat erilaiset yrtit, joita täällä tuntui kasvavan villinä ja vapaana samalla tavalla kuin meidän tienpientareilla kasvavat horsmat ja voikukat. Matka kulki läpi maaseudun ja pienten kylien, joihin ei vain voinut olla ihastumatta. Täällä todella tavoittaa sitä aitoa ja oikeaa kreetalaista tunnelmaa.

 

 

Agia Irinin luostari sijaitsee noin 5km päässä Rethymnonin keskustasta. Luostari on ollut olemassa jo ennen vuotta 1362 jolloin siitä on löydetty ensimmäisiä dokumentteja ja se on Kreetan vanhimpia luostareita. Se on menneinä vuosisatoina nähnyt historian eri käänteet, vallankumoukset ja sodat. Sen seinien sisällä on valtaa pitänyt useampi eri taho ja se on toiminut myös kouluna. Ehtipä se yhden sata vuotta olla ihan autionakin. Vuonna 1989 piispa Theodoros Tzedakis aloitti luostarin restauroinnin ja vuonna 1995 luostari palkittiin Euroopan Unionin Europa Nostra-kulttuuripalkinnolla, joka on huomionosoitus huolellisesta kunnostustyöstä.

Päästyämme perille luostariin meille tarjoillaan heti piha-alueella raikkaat juomat. Sen jälkeen pääsemme tutustumaan sisätiloihin. Valokuvaaminen sisätiloissa on kielletty. Luostarin eteisessä on korissa pitkiä huiveja mikäli itselle ei tullut mukaan luostariin sopivaa vaatetusta. Luostarin pienestä myymälästä voi ostaa nunnien valmistamia tuotteita. Myynnissä on käsitöitä sekä perinteisiä kreetalaisia tuotteita, saippuaa, voiteita ja makeisia.

 

 

Luostarista matkamme jatkuu Roussospitin kylään, jossa meidän on määrä syödä omakustanteinen lounas. Tässä kohtaa heitämme jo hiukan huumoria tästä ”pienestä” patikkaretkestämme. Kello oli hyvän matkaa iltapäivän puolella ja näihin aikoihin ainakin minä olin laskenut olevani jo kohtapuoliin takaisin hotellilla. Infolappuseen, joka hotellihuoneisiin jaettiin oli retken kestoksi merkitty neljä tuntia. Aamulla kun olin lähdössä retkelle, vaihdoimme äitini kanssa muutaman sanan matkanjärjestäjämme oppaan kanssa, joka sattui päivystämään siinä heidän pisteessään hotellin aulassa. Tuli puheeksi, että minä olen lähdössä tälle patikkaretkelle. Opas kehui retkeä kovasti mukavaksi ja simppeliksi, noin neljän kilometrin pituiseksi kierrokseksi. Siinä vaiheessa tietenkin ajattelimme, että äitinikin olisi ihan hyvin voinut lähteä patikoimaan jos matka ei sen pidempi ollut ja vauhti pidetään tasaisen hiljaisena. Äiti ei niinkään ollut patikoinnin ystävä ja kipuilevat jalat olivat saaneet hänet alunperinkin jättäytymään pois tältä patikointiretkeltä. Onneksi hän pysyi päätöksessään. Olisi voinut olla melkoinen koitos. Vaikka maasto oli helppokulkuista, menimme kuitenkin paljon ylämäkeen eikä se vauhti nyt ihan mitään köpöttelyä ollut. Ja tässä vaiheessa päivää jokainen saattoi päätellä, että kreikkalaiset tunnit ovat ilmeisesti pidempiä kuin suomalaisessa ajanlaskussa. Jälkikäteen hiukan ihmettelimme oppaan tietämystä välimatkoista ja retkestä yleensä. Vaikka tämä ei matkanjärjestäjän järjestämä juttu ollutkaan, on tämä patikkaretki käsittääkseni ollut hotellin ohjelmassa pidemmän aikaa.

Tämä ei missään nimessä ole moite tätä retkeä kohtaan. Minä tykkäsin ja olin itseasiassa salaa toivonut, että olisipa nyt kunnollinen patikointipäivä! Toive kuultiin ja päivä oli täydellinen!

Leikinlasku jatkui, kun joku sanoi kohta hyppäävänsä siihen kaksikerrosbussiin, joka lähtee Rethymnonin keskustasta ja kiertää tällä samalla tieosuudella, jota pitkin luostarista lähdimme kulkemaan Roussospitin kylää kohti. Bussilippu maksoi 14 euroa (toukokuu 2018) ja oli voimassa koko päivän. Bussiin saattoi nousta mistä tahansa reitin varrelta ja jäädä pois jos halusi käydä katselemassa reitin varrella olevia nähtävyyksiä, esimerkiksi Agia Irinin luostaria. Ja pian leikinlaskun jälkeen bussi porhalsikin ohi! Kukaan meistä ei hypännyt kyytiin, mutta vinkiksi muille, tällä tavalla voisi yhdistää pienen patikoinnin ja helpottaa jaksamista bussikyydillä jos väsymys yllättää. Asiaa kannattaa ennakoida ostamalla bussilippu valmiiksi rantakadulta bussin lähtöpaikasta, en nimittäin tiedä olisiko sitä voinut ostaa bussista tai matkan varrelta.

Saavuttuamme  Roussospitin kylään meidät ohjataan Vamvakas tavernaan, jossa aikaa oli varattu ruokailulle. Tilaan kreikkalaisen salaatin ja kyllähän se jo tässä kohtaa päivää maistui aivan erityisen hyvälle.

 

 

Lounaan jälkeen matkamme jatkuu. Opas halusi näyttää meille hiukan kylää jossa olimme. Roussospiti on hyvin perinteinen, pieni kreetalainen kylä. Kuljemme pieniä sokkeloisia kujia pitkin kohti polkua, joka lopulta vie meidät pois kylästä.

Roussospiti sijaitsee noin 7km matkan päässä Rethymnonista, Rethymnonin yläpuolella. Kylän nimen synnystä on olemassa kaksi tarinaa. Ensimmäinen tarina kertoo nimen tulevan siitä, että venetsialaiset rakensivat kylään ensimmäisen talon. Sana ”spiti” tarkoittaa taloa. Toisen tarinan mukaan sanan ”rousso” ajatellaan viittaavan Venäjälle ja kerrotaan, että kylään saapui venäläinen sairas nainen, joka tuli kreetalle terveellisen elämän ja ilmaston vuoksi. Talo on ilmeisesti edelleen olemassa jossain.

Niin tai näin, Roussospiti on ihana, aito kylä, jossa on rauhallinen, lähes uinuva tunnelma. Talojen puutarhoissa kasvavat appelsiinipuut. Yksi jos toinenkin portti on hiukan rempallaan. Aidan raosta haukkuu koira ilmoittaen isäntäväelleen oudoista kulkijoista kylätiellä. Puun varjossa nukkuu kissa ja kanat tepastelevat talojen pihoissa nokkien maasta jyviä. Kylässä on paljon vanhoja, vaille huolenpitoa jääneitä rakennuksia. Silti joissakin niistä voi nähdä merkkejä, että ne ovat edelleen käytössä. Käyttäjälleen tärkeitä vanhoina ja ränsistyneinäkin.

 

Kuljimme kohti hotellia läpi maaseudun ja oliivilehtojen. Poikkesimme vielä ikivanhassa pienessä kirkossa, jonka ovi oli kyllä lukossa, mutta siinä oli avain valmiina vieraita varten. Pieni kirkko oli perinteinen ortodoksinen kappeli. Siellä oli vain muutama tuoli ja arvioin sisään mahtuvan kymmenkunta ihmistä.

Takaisin hotellilla oltiin noin neljän aikaan iltapäivällä. Retkemme oli kestänyt kuusi tuntia ja lähes koko ajan olimme jalkojen päällä ja liikkeessä lukuunottamatta lounastaukoa. Matkassa meitä oli muutaman muun suomalaisen lisäksi hotellin vieraita muista pohjoismaista sekä kourallinen brittejä. Varsin hauska seurue oltiin ja kaikki tuntuivat olevan päivään hyvin tyytyväisiä.

Laitan tähän kartan, josta suurinpiirtein voi hahmotella missä päivän aikana patikoimme. Aloitimme Ibiscos Garden hotellilta, lähdimme nousemaan ylös vuorille päin. Ylitimme E75 valtatien pientä siltaa pitkin. Matka kohti Agia Irinin luostaria kulki pieniä teitä pitkin halki maaseudun, jossa oli vain paikallista asutusta. Agia Irinistä jatkettiin Roussospitiin ja sieltä jotain kärrypolkua pitkin takaisin hotellille.

 

 

Itse annan isot pisteet sille, että hotelli järjestää näin hienon retken vierailleen. Minun mielestäni päivä vastasi aivan täysin yhtä päivää millä tahansa tämän tyyppisellä patikointimatkalla tai päiväretkellä, joista yleensä saa maksaa ihan käypää hintaa rahaa. Pienenä sivuhuomautuksena sanottakoon, että kalliiksi se tämäkin päivä taitaa tulla, tästä alkaen minua on nimittäin vaivannut ihan järjetön vaelluskuume. Lääkkeeksi siihen suositellaan sellaisen matkan varaamista, jolla saa patikoida sielunsa kyllyydestä.

Blogia voit seurata some-kanavilla ja näin olet mukana myös tulevilla retkillä!

Seuraa blogia: Facebook / Twitter / Instagram