Jo viime syksynä Lähtöselvitetty-blogin Katja heitti minua haastella, jossa kertoisin miten matkamme sujuvat liikunnan kannalta. Tuleeko matkoilla harrastettua liikuntaa vai meneekö loma enempi rantatuolissa lekotellen? Vaikka viihdynkin melkoisen hyvin rannalla aurinkoa palvoen, täytyy sanoa että vuosien kuluessa yhä enempi olen alkanut suosia aktiivisempia lomia, joissa liikuntaa tulee vähän kuin vahingossa siinä samalla kun seikkailee lomakohteessa. Katjan haasteessa keskityttiin lapsiperheiden liikuntaan lomilla ja koska minä olen paljon taittanut matkaa tyttärieni kanssa pohdin postauksessa miten meidän matkoilla on liikuttu jo vähän isompien lasten kanssa.
Vesi vanhin voitehista on oiva sananparsi, joka käy hyvin myös tähän aiheeseen. Yleensä lapset rakastavat vettä ja uimista. Minun ja tyttöjen ensimmäiset yhteiset ulkomaanmatkat kuluivat lähes aamusta iltaan rannalla tai hotellin altaalla. Enpä muista näillä lomilla kertaakaan ajatelleeni, että lasten pitäisi liikkua enempi myös siellä reissussa ollessa. Huoli oli ehkä enempi päinvastainen. Miten nuo saa tuolta altaasta edes hetkeksi pois syömään, juomaan ja lepäämään?
Toki se oma liikunta tässä tilanteessa jäi hiukan vähemmälle, mutta siitäkään en lomalla jaksanut huolta kantaa. Harrastan liikuntaa arkena kotona varmasti keskiverto suomalaista enemmän.
Perheille tarkoitetuissa hotelleissa on usein myös monenlaista ohjattua aktiviteettia joko hotellin tai matkanjärjestäjän puolelta. Näihin meiltä on osallistuttu suurella innolla. Kun nuorin tyttäreni oli vielä pieni valitsin usein hotellin, jossa pääsi seikkailemaan Bamse-Nallen ja kumppanien kanssa lastenkerhoihin. Näissä kerhoissa ei juurikaan paikallaan könötetty vaan seikkailtiin pohjoismaisen lastenohjaajan johdolla lähiympäristössä. Joskus kerhoissa tehtiin ohjelma, jonka kerholaiset illalla esittivät koko hotellille yhteisessä illanvietossa. Ohjelma oli yleensä tanssiesitys, jota oltiin päivän aikana hiottu harjoituksissa ja illalla sitten koitti H-hetki, kun pääsi hotellin lavalle. Liikkumisen riemua ei puuttunut näistä hetkistä!
Meillä ei matkoilla ole sitä pelkoa, että istuisimme liian paljon autossa ajellen kaupungista toiseen. Olen ennenkin kertonut, että minä en uskalla ajaa autoa ulkomailla. No, ehkä minä suoriutuisin sellaisista hyvistä tieosuuksista, suorista pätkistä joilla voi vain kiinnittää katseensa horisonttiin ja antaa mennä. Sellaisia, joita meillä täällä Pohjanmaalla on paljon! Mutta me kun reissaamme Espanjassa, Kreikassa ja Italiassa niin tilanne on toinen. Pienet, kapeat tiet vilkkaan kylän keskustassa, jossa kaikki suhaavat sinne tänne kuka milläkin menopelillä. Jonkun mutkan takana voi eteen ilmestyä yhtäkkiä lammaslauma, joka jumittaa siinä keskellä tietä ilman minkäänlaista aikomusta väistää. Entä se jyrkkä mutka, jonka takaa kaartaa bussi, jonka kanssa et mahdu tielle rinnatusten vaan joudut pakittaa mutkittelevaa serpentiinitietä hyvän matkaa taaksepäin. Uskokaa minua kun sanon, että näissä tilanteissa on koko maailmankaikkeuden kannalta parempi jos ratin takana on joku muu kuin minä.
Niinpä me sitten matkoilla käytämme julkista liikennettä, takseja, ostamme valmiita retkiä kuljetuksineen tai kävelemme. Yleensä kaikilla retkillä mihin olemme osallistuneet on ollut melko paljon kävelyä retkikohteessa. Rodoksella kiipesimme Akropolikselle. Kreetalla retki vei vuoristoon pieniin kyliin, jossa osan ajasta sai käyttää paikan omatoimiseen tutkimiseen kävellen. Kanariansaarilla retkipäivä sisälsi myös kävelyosuuksia kaupungissa ja pienessä luolakylässä. Liikuntaa on siis saatu riittämiin tälläisinä retkipäivinä vastapainoksi bussissa istumiselle.
Itse tykkään tutustua lomakohteeseen kävellen. Minusta siinä näkee kaikista eniten ja myös valokuvaaminen on helppoa. Tämän tietävät myös kaikki ne, jotka ikinä ovat minun kanssa matkaa taittaneet. Tyttärien kanssa on tehty pitkiä kävelylenkkejä lomakohteissa iltaisin, jolloin on vähän viileämpää ja samalla voi etsiä ruokapaikkaa, syödä rauhassa ja taas jatkaa matkaa.
Ystävien kanssa lomaillessa ei myöskään olla jalkoja säästelty. Kaupunkikohteiden katuja on tallattu päivät pitkät. Välillä hurautetaan metrolla jonnekkin, jossa kävely taas jatkuu. Isommalla porukalla reissatessa seurueesta karisee yleensä ensimmäisen päivän aikana eri joukkoon sellaiset, jotka mielummin istuvat auton kyytiin tai haluavat muuten vain katsella kohdetta istuskellen vaikkapa kahvilan terassilla.
Aamulenkkejä olen usein hehkuttanut miten ihanaa on nousta aamulla ylös ja lähteä tutkimaan ympäristöä, kun aamu hiljakseen sarastaa, aurinko nousee ja kylä heräilee uuteen päivään. Puhumattakaan lomista, jotka on kokonaan pyhitetty kuljettavaksi apostolin kyydillä! Patikointimatkat ovat vieneet sydämen, harmikseni olen päässyt niitä toteuttamaan vasta yhden.
Vaikka etenkin rantalomat ovat usein auringossa löhöilyä, kuuluu niihin silti sen löhöilyn vastapainoksi liikunnallisia hetkiä. Nyt kun tyttäretkin ovat jo isoja, pystyy kävelyretkiä suunnittelemaan aivan toisella tavalla kuin jos mukana on pikkulapsia. Omat matkani ilman tyttärien seuraa ovat vielä enemmän reippailua ympäri lomakohdetta. Tosin se reippailu ei ole se ykköstavoite, vaan tulee vähän kuin vahingossa siinä sivussa, kun maailmalla on niin paljon meille näytettävää.
Miten paljon sinun tulee harrastettua liikuntaa matkoilla? Vaikka haaste on jo vähän vanhempi, ei mikään estä tarttumasta siihen ja kertomasta muillekin miten teidän lomilla liikutaan. Ja kommenttikenttäkin on vapaa kertomuksille millaista liikuntaa teidän reissut pitää sisällään.
Yksi matkailun monista hyvistä puolista on, että reissatessa tulee yleensä käveltyä kuin huomaamatta hyvinkin pitkiä päivämatkoja. Kaupungit näkee parhaiten jalkaisin ja luontoretket ovat tulleet viime aikoina entistä tärkeämmäksi osaksi omia matkoja. Patikointi on selkeästi tärkein syy toistuville Madeiran-matkoille, muualla luontoon tulee lähdettyä satunnaisesti kohteesta riippuen. Lapsetkin ovat jaksaneet kävellä esimerkiksi kaupungeissa kiitettävän reippaasti mukana, kunhan on kiinnostavia paikkoja ja sopivasti herkkuja antamaan motivaatiota. Bamse-kerhot ja muut vastaavat ovat jääneet väliin, kun emme juurikaan majoitu suurissa hotelleissa.
Autoilusta täytyy sanoa, että jännitin itsekin ensimmäistä autonvuokrausta ulkomailla tosi paljon ja olin joskus jopa ajatellut etten aja ulkomailla koskaan. Alkuun päästyäni olen kuitenkin ajanut varmaan parissakymmenessä maassa ilman ongelmia. En kuitenkaan väkisin yllytä kokeilemaan, jos tuntuu että maailmankaikkeuden tasapaino on vaarassa 🙂
Madeiralle on ehdottomasti päästävä joskus patikoimaan! Ja totta, että kaupungeissa on kaikkein parasta liikkua kävellen, silloin näkee parhaiten mitä sillä on tarjota matkailijalle. 🙂
Heh, tällä hetkellä tosiaan tuntuu siltä, että jätän ajohommat muille ulkomailla ollessa, vaikkakin monet ystäväni ovat sitä mieltä, että ei pärjäisin hyvin, ajotyylinikin on jo kuulemma valmiiksi samanlainen kuin monissa maissa! 😀
Kiitos kommentistasi Mika! 🙂
Kyllä se niin on, että reissuilla tulee liikuttua. Itsellä on joskus ollut askelmittari kaupunkilomalla. Ja tosiaan yli kymmentä kilometriä on näyttänyt tuo. Ihan parasta hyötyliikkumista ja kävellen näkee parhaiten. Tuonne Kreetan rotkolle on vielä joku päivä päästävä!
Harmi kun en yhtään tiedä mikä tuon rotkon nimi oli. En tuolloin vielä tiennyt olevani tuleva matkabloggaaja. Upea tuo rotko oli, tuolla alhaalla oli upea ”vesiputous”. Saarikierroksen yhteydessä tuolla pysähdyimme.
Kiitos kommentistasi! 🙂
Olisikos ollut se Samarian rotko? Tosin sen kulkeminen vie kaiketi aikaa muutaman tunnin. Elafonissi on toinen paikka, jonne kreetalla haluaisin.
Ei ollut Samarian rotko, tuo oli paljon pienempi eikä vienyt sillä tavalla kauan aikaa. Elafonissilla en ole vielä ”ehtinyt” käymään vaikka useampi Kreetan reissu takana. 🙂
Mikan kanssa samaa mieltä, että kilometrejä tulee varsinkin kaupunkireissuilla huomaamattomasti. Meillä oli Istanbulin reissulla askelmittari mukana ja matkaa kertyi yli 10 km päivän aikana. Vaelluksilla tulee tottakai liikuttua paljon, koska paikasta toiseen siirrytään jalkaisin. Usein reitin varrella on korkeuseroja, jolloin tulee porrasjumppa samalla.
Olen monesti suunnitellut askelmittarin hankkimista, voisi olla hämmentäviä lukuja illalla mittarissa. Paljon kyllä tulee päivän aikana kävelyä kaupunkikohteessa. Ja kyllä, korkeuserot vaelluksilla on sopivaa treeniä itse patikoinnin lisäksi. 🙂 Kiitos kommentistasi.
Tiivistahtisilla kiertomatkoilla liikunta jää usein kävelyn varaan, mutta toisaalta kyllä niitä askelia sitten monena päivänä tuleekin yli 10 000, joskus jopa 15 000. Äskettäin Karibialla kävimme parillakin saarella patikointiretkellä ja ne olivat kyllä kivoja, joskin yli 25 asteen lämpötiloissa hikisiä! Elokuun alussa olemme lähdössä järjestetyll vaellusmatkalle Isle of Skyelle – tällaisella emme ole ennen olleet, joten kokemus tulee olemaan ensimmäinen!
Voi varmasti ihana vaellusmatka teillä tiedossa! Ja sehän näillä reissuilla liikkuessa on, että ne lämpötilat ovat usein +20 paremmalla puolella, mikä tietysti lisää potkua liikkumiseen. 🙂
Kiitos kommentistasi!
Aamulenkit lomalla ovat minunkin herkkua ja rannan läheisyydessä viihdyn vedessä pitkiä aikoja. Kaupunkireissuilla kävelyä tulee huomaamatta todella paljon joten en yleensä lisää liikuntaa niillä reissuilla erikseen. Patikointimatkat kiinnostaisivat kovasti!
Mukava, että on muitakin aamulenkeille sydämensä menettäneitä! 🙂 Minä aina jaksan niitä hehkuttaa! 🙂 Patikointimatkoja suosittelen todella ja kovasti olisi ajatuksissa sellainen jälleen! Kiitos kommentistasi!
Meillä kanssa vähän sama tuon ajamisen kanssa kun minä ajan vähän ja mieheni väärältä puolelta niin me myös käytetään paljon noita päiväretkiä niin että vaa istutaan kyydissä ? ja myös tykätään paljon kävellä niin näkee paljon enemmän yksityiskohtia ja saa samalla liikuntaa! Sitten voi löhöillä myös altaalla☉
Mukava, että löytyy edes joku kohtalotoveri tuon ajamisen kanssa. 😀 Mutta kävellen lomakohteeseen tutustuminen on kyllä ihan parasta ja siinä voi tulla yllättävän paljon kilometrejä päivälle. 🙂 Kiitos kommentistasi!
Pienen lapsen liikunnasta en ole todellakaan ollut huolissani. Kuten kirjoitit niin enemminkin voisi matkoilla vähän rajoittaa sitä ? Oma liikkuminen sen sijaan on jäänyt vähemmälle lapsen kanssa matkustaessa.
Autoilun suhteen sama homma. En ole hinkunut auton rattiin ulkomailla. Viime kesänä meillä oli Portugalissa ystävän kanssa auto kahdella kuskilla, mutta jätin ajamisen hänelle. Oli sen verran ahtaita katuja.
Autoilu ulkomailla olisi mukavaa jos ajamisen voisi delegoida muille. 😀 Harmi kun omat matkakumppanit ovat yleensä olleet myös haluttomia ajamaan ulkomailla. 🙂 Kiitos kommentistasi!
Aamukävelyt on parasta. Käyn kävelyllä usein aikaan, jolloin kylä vielä uinuu. Hiljaisuudessa kuulee pienimmätkin äänet, linnut heräilee ja kalastajat köröttelee merelle. Lontoossakin näkee kettuja aamulenkillä. Liikunta on minulle tärkeä osa matkustusta, pyörä- tai kävelylenkki ainakin 3xpäivässä. Ei mitään suorittamista vaan ympäristöön tutustumista.
Juuri näin, ihan parasta liikuntaa matkoilla tälläinen mikä ei millään tavalla ole suorittamista vaan mukava ajankulu, harrastus ja tapa. Itse tykkään myös varhaisista aamuista ja lasten kanssa reissatessa silloin kun olivat vielä pieniä, varhaiset aamulenkit antoivat myös sitä kaivattua omaa aikaa reissulla, kun lapset sai jättää nukkumaan ja herätellä sitten aamupalalle kun lenkki oli tehty. 🙂
Kiitos kommentistasi!
Itsellä on luonnoksissa samasta aiheesta postaus, täytyykin pistää näppis sauhuamaan! Käveltyä tulee tosiaan meilläkin etenkin kaupunkilomilla. Täällä Kaakkois-Aasiassa tosin vähemmän, koska kaupungit ei ole aina kovin kävelijäystävällisiä. Varsinkin pitkällä matkalla on pakko panostaa myös liikkumiseen, lyhyen loman saa mielestäni hyvällä omalla tunnolla vaan löhöilläkin, jos siltä tuntuu!
Itse olen monesti tehnyt vain viikon lomia, matkoja ja niillä en todellakaan ole ollut huolissani jos liikunta (lähinnä oma) jäi joskus vähemmälle lasten melskatessa altaassa tai meressä. Kyllä sitä sitten kotona ehtii!
Laitahan näppis sauhuamaan, mukava lukea myös muiden juttuja samasta aiheesta. Kiitos kommentistasi! 🙂
Itse liikun melko paljon reissuilla, toki se riippuu hieman matkaseurastakin. Parasta kuitenkin on sellaiset reissupäivät, jossa on selvästi jotain liikunnallistakin touhua mukana esim. patikointia. Rannalla on mukava ottaa aurinkoa, jos on ensiksi saanut kunnon liikuntasuorituksen alle 🙂
Tuo totta, että matkaseurakin hiukan vaikuttaa siihen miten matkoilla liikutaan, tosin itse olen alkanut varoittamaan matkaseuraani siitä, että ihan rapakuntoisen ei kannata minun kanssani lähteä mihinkään. 😀 Kiitos kommentistasi! 🙂