Vaellusmatkalla Italian Dolomiiteilla vuoden 2015 kesällä vastaan tuli suloisia alppikyliä, joille ajattelin omistaa ihan oman postauksen. Talvisin nämä jylhien vuorten juurella sijaitsevat pikkukylät täyttyvät laskettelijoista ja muista talviurheilun ystävistä. Kesällä kylät heräävät eloon patikoitsijoiden ja kiipeilyharrastajien rynniessä vuorenrinteille. Itse kesäihmisenä kuulun tietenkin jälkimmäiseen kastiin, mutta kieltämättä nämä kylät olisivat varmasti upea näky myös talvella lumikinosten keskellä.
Vigo di Fassa
Aloitetaan kotikylästämme, jossa asuimme koko vaellusviikon. Vigo di Fassa sijaitsee Pohjois-Italiassa, noin reilun parin tunnin ajomatkan päässä Venetsiasta. Itse kylä on pieni alppikylä, josta löytyy kaikki tarvittava onnistuneeseen lomaan olit sitten hiihtämässä tai vaeltamassa. Epäilemättä kylän elinkeino on matkailu. Hotellit, ravintolat ja myymälät ovat keskittyneet pitämään turistit tyytyväisinä ja kauppojen valikoimista löytyy kaikkea mahdollista urheilukamaa, eli ei huolta jos vaelluskengät, sukat tai sauvat unohtui pakata mukaan!
Kesäsesongin kynnyksellä kylässä vallitsi rauhallinen tunnelma. Me olimme ensimmäisiä turisteja kylässä tuona kesänä eikä kaikki hotellit ja ravintolat olleet edes vielä avanneet kesäkauteen oviaan. Kesäkuu on siis ihannekuukausi matkustaa tänne mikäli haluat rauhallista lomatunnelmaa. Vaellusreiteilläkään ei ollut tungoksesta tietoakaan.
Mikä parasta, kylästä on loistavat yhteydet vaellusreiteille, jotka talviaikaan tietenkin palvelevat laskettelurinteinä ja hiihtolatuina. Kylästä pääsi nousemaan hissillä rifugio Ciampedielle, josta puolestaan lähti reitit Catinaccio-solaan ja esimerkiksi Vajoletiin, joka on aivan upea näköalapaikka!
Kotikylämme Vigo di Fassa vuorilta katsottuna.
Rifugio Ciampedie.
Moena
Moena on Vigo di Fassan naapurikylä, johon tutustuen vietin yhden puolikkaan päivän. Sympaattinen elämää sykkivä Moena on heti ensisilmäyksellä katsottuna vilkkaampi ja suurempi paikka kuin kotikylämme Vigo di Fassa. Pikkukatujen varsilla on putiikkeja, joihin pistäytyä ostoksille. Kylän halki virtaa puro, joka antaa kylälle kivan ilmeen. Kylän yläpuolella maisemaa hallitsee ikivanha San Vigilion kirkko, jota pistäydyn vaelluskaverin kanssa katsomaan. Kirkon pihamaalla aukeaa hautausmaa, jossa on pakko hiljentyä ihastelemaan näyttäviä muistomerkkejä. Pihapiirissä on myös San Volfangon kirkkorakennus, jonka kerrotaan olevan kylän vanhin rakennus ja se on pyhitetty Saksalaiselle pyhälle piispalle.
Syömme kylässä aikaista lounasta yhdessä niistä harvoista ravintoloista, jotka jo olivat avanneet ovensa kesäkauteen. Joka puolella on mukavan rauhallista ja kylässä voi aistia aidon tunnelman sen asukkaiden verkkaiseen tahtiin kuluvassa arkipäivässä.
San Vigilion kirkko.
San Volfangon kirkko on kylän vanhin rakennus.
Bolzano
Bolzano on Etelä-Tirolin maakunnan pääkaupunki. Tänne teimme päiväretken erään vaelluspäivän yhteydessä. Kaupunki on historiassa kuulunut Itävallalle ja saksa on ollut pitkään kaupungin pääkieli, mutta nykyään enemmistö kaupunkilaisista puhuu italiaa. Bolzanon elintaso on yksi Italian korkeimpia. Kaupungin tunnetuin nähtävyys on Etelä-Tirolin arkeologinen museo, jossa on nähtävillä jäämies Ötzin muumio. Jäämies Ötzin tarina alkaa 3300eaa, jolloin hänen uskotaan eläneen. Hänen maalliset jäänteensä löysi vaeltamassa ollut saksalaispariskunta vuonna 1991. Muumioitunut ruumis asetettiin esille Bolzanoon ja museossa on nähtävillä hänen elämänsä eri vaiheita, joita tutkimukset tähän mennessä ovat osoittaneet. Tiedossa on esimerkiksi hänen viimeinen ateriansa ennen väkivaltaista kuolemaa. Tarkasti ei tiedetä kuka hän oli ja miksi hän kohtasi määränpäänsä Öztalin vuoristossa. Tämän mystisen miehen tarina on mielenkiintoinen ja ainutlaatuinen.
Bolzanon sydän on piazza Walther, aukio jolla voit istahtaa katselemaan kaupungin ihmisvilinää ja nauttimaan sen hienosta tunnelmasta. Aukion laidalla kohoaa tyylikäs Bolzanon katedraali, jossa piipahdimme pikaisen kierroksen. Kaupungista löytyy myös dominikaaninen luostari, jossa on mahdollista vierailla.
Piazza Walther
Campitello ja Canazei
Campitello ja Canazei ovat naapurikyliä, joissa viihvähdimme tuokion ajan lähtiessämme vaelluksille Sassolungon ja Passo Pordoin alueelle. Campitellosta noustaan Col Rodellaan, josta puolestaan aukeaa patikkapolut Sassolungon alueelle. Varjoliitäjät pitävät Col Rodellaa tukikohtanaan ja taivaalla saattoikin nähdä useita varjoliitäjiä liitelemässä upeissa alppimaisemissa. Historiassa Campitelloa pidetään alueen ensimmäisenä alppimatkailukeskuksena.
Canazei sijaitsee 1465m korkeudessa merenpinnasta ja on Val di Fassan alueen talviurheilupääkaupunki. Kaupunki on eläväinen, täynnä kauniita rakennuksia, joiden seinissä voi nähdä alueelle tyypillisiä taidokkaita maalauksia. Kylä on ehkä enempi keskittynyt talvimatkailuun, sijaitseehan se keskellä maailman suurinta hiihtoaluetta Dolomiti Superskitä, jossa on 1200km rinteitä ja yli 400 hiihtohissiä. Kesäisin kylä toimii tukikohtana vaeltajille jotka ovat matkalla Passo Pordoin aluelle tai haluavat nähdä Dolomiittien korkeimman vuoren Marmoladan (3343m).
Campitello ylhäältä vuorilta katsottuna.
Campitellon viehättävä keskusta.
Vaellusmatkamme viimeinen kylä Canazei.
Tälläinen pieni muistelukierros vaellusmatkan unohtumattomissa maisemissa ja söpöissä alppikylissä, joissa on ihan oma tunnelmansa, siitäkin huolimatta että ne ovat enempi ja vähempi keskittyneet kyliin virtaavan turismin ylläpitoon. Minun ei suksilla pidä lähteä näihin kyliin, eikä varsinkaan niiden rinteisiin, jos meinaan vielä mummonakin kertoa teille reissutarinoita, mutta nämä alkukesän hempeät maisemat, niihin minä lähtisin koska tahansa uudelleen!
Hyppää mukaan reissutarinoihin ja pistä blogi seurantaan alla olevilla somekanavilla.
22 Comments
Olen jo suunnitellut keski-Euroopan matkaa jolloin viettäisimme dolomiiteillä muutaman päivän. Nyt pohdin, että kyllä sinne on tehtävä ihan omakin matka. Sen verran mielenkiintoisen oloinen alue on. Ja tämä juttu antaa vaan lisää potkua asialle.
Nähtävää Dolomiiteilla tosiaan riittää ja varmasti muutama päivä jäisi lyhyeksi. Toki ainahan voisi palata sitten paremmalla ajalla, kun olisi saanut kunnon kipinän! 😉 Kiitos kommentistasi!
Upeita maisemia, kylläpä teillä oli mahtavan kuuloinen loma. Ja kiitos vinkeistä ja kuvatunnelmista, olen menossa varmaankin tänä kesänä vaeltamaan samoihin maisemiin.
Oi, ihanaa vaelluslomaa sulle! Tämä alue on todella näkemisen arvoinen! Kiitos kommentistasi!
Ah, Dolomiitit on kyllä erinomainen matkakohde kesäkaudella! Upeita maisemia, raikasta vuoristoilmaa, hyvää ruokaa ja idyllisiä pikkukyliä. Minä kävin siellä kesällä 2013 ja kovasti tekisi mieli takaisin.
Vähän samoilla seuduilla me ollaan liikuttu, linkkaan lyhyen blogikirjoitukseni tähän (vaikka blogialustan vaihdoksesta johtuen asettelu on sikin sokin ja kuvat pikkuriikkiset): https://heli.voyage/blog/2013/08/jaloittelua-dolomiiteilla.html
Kyllä itselläkin kovasti mieli halajaa uudelleen näihin maisemiin, varmasti vielä joskus tulee lähdettyä! Täytyypä käydä lukemassa teidän reissusta! Kiitos kommentistasi!
Mun on pitkään tehnyt kans mieli lähteä kiertelemään alpeilla (no joo, ne serpentiinitiet vetää). Mulla olis Sveitsin puolella jopa tuttu, joka vetää vaellusreissuja.
Nämä kuvat pienistä alppikylistä (jollaisessa voisin aivan hyvin kuvitella jopa asuvani) ei yhtään auttanut tähän kaipuuseen.
Ehkä vielä joskus…
Serpentiiniteitä tuolla seudulla tosiaan riittää! 🙂 Sinne vaan ajelemaan ja vaeltamaan! 🙂 Kiitos kommentistasi!
Jestas, mitä maisemia! Mun on häpeäkseni myönnettävä, etten ole ikinä käynyt kunnon vuorilla. En Alpeilla, en Dolomiiteillä… Näiden kuvien siivittämänä on taas lisää motivaatiota haaveilla reissua johonkin idylliseen vuoristokylään. Kohtahan noiden ipanoidenkin kanssa on jo kiva patikoida! 😉
Vuorilla näkyi paljon myös lapsiperheitä ja hisseillä pääsee kätevästi johonkin polun alkuun jossa voi sitten tehdä vaikka pienemmän retken ja palata samoja jalanjälkiä takaisin jos on pikkuväkeä mukana. Kiitos kommentistasi!
Voi ihania kyliä! Alpit on kyllä ehdottomasti joskus nähtävä. Tai nähtyhän ne on mutta vain kauempaa, ja aina olen halunnut käydä myös tällaisissa kylissä ja nähdä vähän paikallistakin elämää. Eräs tuttuni kävi tällaisessa kylässä töissä ja muistan, että kuvat joita hän sieltä lähetteli oli uskomattoman kauniita.
Alpeilla ja alppikylissä on kyllä niin uskomattoman kaunista. Näihin maisemiin ei varmaan kyllästyisi vaikka tuolla viettäisi miten pitkän ajan. Kiitos kommentistasi!
Ihania kuvia! Tätä postausta lukiessa tekisi mieli kaivaa heti vaelluskengät kaapista ja varata matka tuonne. 🙂 Dolomiiteilla en olekaan vielä käynyt.
Mukava jos postaus herätti matkakuumetta! 🙂 Kiitos kommentistasi! 🙂
Tykkään, ehdottomasti! Erityisesti korkeammat huiput kiinnostavat minua ja niiden tiput, mutta tietysti myös kylät ovat kauniita ja uniikkeja. En ole päässyt kunnolla kiinni Keski-Eurooppaan, olen vain saanut pieniä maistiaisia sieltä täältä.
Tuolla kyllä sai bongailla vaikka mitä eläinlajeja, valitettavasti itse tunnen huonosti lintuja. Kiitos kommentistasi! 🙂
Itse olen ollut Dolomiiteillä vain talvella, mutta tarkoitus on sinne mennä kesällä patikoimaan. Oli suunnitelmissa tälle kesälle, mutta näyttäisi tällä hetkellä Lappi viedä voiton. Myös Norja vielä vaihtoehtona, katsotaan mihin päädytään. Dolomiitit ois kyllä kova 🙂
Lappi ja Norja ovat itseltäni kokematta, hyviä vaihtoehtoja molemmat. Kovasti on itselläkin uusi reissu haaveissa tänne Dolomiiteille, saapa nähdä milloin. 🙂 Kiitos kommentistasi!
Dolomiitit on kyllä ehdottomia Euroopan suosikkejani, eikä tämä postaus vähentänyt yhtään kaipuutani takaisin noihin maisemiin. <3
Mukava jos postaus herätti matkakuumetta! Dolomiitit on kyllä niin upeaa seutua, että sinne lähtisi milloin tahansa! 🙂 Kiitos kommentistasi!
Kaksi vuotta sitten olin mieheni kanssa Zell am Zee:ssa patikoimassa(olemme olleet sielä myös laskemassa) ja reissu oli tosi hieno ja reitit hyvin merkittyjä. Nyt menossa Canazei:hin samoissa merkeissä (Serviniassa laskemassa ollut n. 5v sitten). Olisi kiva tietää löytyykö sieltä myös yhtä hyvin merkittyjä ja laajoja patikointi reittejä…onko kokemusta kenelläkään?
Me viivähdimme Canazeissa tosiaan vain päiväseltään, kun lähdimme sieltä vaellukselle Passo Pordoin alueelle. Reittejä on paljon näillä seuduilla ja yleisesti ottaen reitit olivat hyvin merkittyjä ja karttoja katselemalla pystyi hyvin hahmottamaan reittiään.
Ihanaa matkaa teille!