Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

LAPPI

Suomen lappi Vaeltaminen

Pohjoisen roadtrip asuntoautolla – osa 2, Taivaskeron kierros

sunnuntai, 22 elokuun, 2021

Tämä on kesän 2021 kesälomareissuni toinen osa. Jos et ole vielä lukenut ensimmäistä osaa, niin pääset lukemaan sen klikkaamalla tästä.

Päivä 4. – Pallas-Yllästunturin kansallispuisto

Neljännen matkapäivän aamuna heräsimme siis Sodankylän Nilimella-campingista ja lähdimme kohti Pallas-Yllästunturin kansallispuistoa. Pallas-Yllästunturin kansallispuisto sijaitsee Kolarin, Kittilän, Muonion ja Enontekiön välisellä tunturialueella. Wikipedian mukaan Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa kävijöitä oli 561 200 vuonna 2019 ja voisin kuvitella, että pandemia-aikana kävijämäärä on vain kasvanut.

Taivaskeron kierros

Teemu oli selvittänyt meille etukäteen sopivan päivävaelluksen ja reitti, jonka valitsimme, oli Taivaskeron kierros. Pallastunturi koostuu useasta vierekkäisestä kerosta eli tunturilaesta, joita ovat Taivaskero, Laukukero, Pyhäkero, Lehmäkero, Palkaskero, Orotuskero sekä Pallaskero. Taivaskero on korkein keroista ja näin ollen myös Pallastunturin korkein laki, korkeutta sillä on 809,1 metriä.

Reitille lähdetään Pallastunturin luontokeskukselta, joka sijaitsee Muoniossa samassa pihapiirissä Lapland Hotel Pallaksen kanssa ja on lähtö/loppupiste myös monille muille reiteille. Merkittyjä kesäreittejä kansallispuistosta löytyy 500 kilometrin verran, joten valinnanvaraa on. Moni muukin oli lähtenyt Pallastunturille ja autoja näkyi paljon parkissa myös tien varressa, joten jätimme asuntoauton isolle parkkipaikalle oikealle puolelle tietä, noin 600m ennen luontokeskusta.

Taivaskeron kierroksen kulkeminen

Taivaskeron kierros on luontoon.fi:n mukaan keskivaativa ja pituudeltaan 8,3 kilometriä, kestoksi kerrottaan noin 3,5 h. Näillä spekseillä lähdimme yhden päivärepun, vesipullojen sekä pienten eväiden kanssa matkaan. Sekä reitin pituus että arvio kestosta pitivät aika hyvin paikkansa, tosin reitille tuli Polarin mukaan hieman enemmän pituutta. Olemme vaeltamisessa edelleen aika aloittelijoita ja taas hämmennyttiin reittimerkeistä heti alkuunsa – lähdettiin kiertämään kartan osoittamaa kiertosuuntaa, mutta reitillä tuli koko ajan porukkaa vastaan ja reitin varrella oli jotain puisia nuoliakin, jotka eivät suinkaan osoittaneet meidän kiertosuuntaan, vaan päinvastaiseen.

Karttaan luottaen jatkoimme kuitenkin kulkemaan muita vastaan ja muutama nainen lähti myös meidän perässä samaan suuntaan. Hieman ylempänä selvisi, että nuolet kuuluivat jollekin toiselle reitille (kommentteihin juuri tulleen tiedon mukaan 55 km:n Hetta-Pallas -reitille, ja siltä retkeilijät rinkkoineen näyttivätkin), eli meidän reitti oli merkitty vain väreillä ja nuolet eivät liittyneet Taivaskeron kierrokseen ollenkaan. 😉 Nuolten mukainen reitti yhdistyi tälle polulle jostain kauempaa tulevalta reitiltä, Taivaskeron kierroksen ohjeistettu kulkusuunta on siis vastapäivään.

Heti alussa eräs vastaantulija huikkasi meille, että kohta vasemmalla puolella reittiä näkyy valkoinen poro. Tämä valkoinen poro olikin sitten ensimmäinen ja viimeinen poro, joka Taivaskeron kierroksella nähtiin. Näimme ainakin yhden täysin valkoisen poron myös viime kesän reissulla, mutta ilmeisesti ne ovat kuitenkin aika harvinaisia. Valkoisilla poroilla on erityinen merkitys saamelaiskulttuurissa, sillä se on poronhoitajien onneneläin ja tämän vuoksi jokaisella poronhoitajalla tulisi olla ainakin yksi valkoinen poro.

Reitin alkuosuus lukee leveää polkua, mutta nousu on paikoin jyrkkää

Reitti oli erityisesti ensimmäisen tunnin ajan hyväkulkuista ja leveää polkua, joka on kuitenkin välillä jyrkkää. Taivaskeron huipun lähestyessä polku muuttui rakkakivikoksi ja huippu oli lähes täysin pelkkää kivikkoa. Mielestäni reitti sopii monentasoisille retkeilijöille, lukuunottamatta huonojalkaisia ihmisiä, joille kivikossa liikkuminen on hankalaa. Reitti on selkeästi merkitty ja myös lapsiperheitä näkyi paljon reitillä.

Aivan Taivaskeron huipulla olevan kivikasan päältä löytyi mielenkiintoinen kivestä tehty kyltti – en tiennyt, että Taivaskeron huipulla on sytytetty 6.7.1952 Helsingin Olympiatuli. Olympialaiset olivat myös vierailumme aikaan ajankohtainen aihe, sillä olimme Taivaskeron huipulla vain päivä ennen Tokion Olympialaisten avajaispäivää.Kuvia Taivaskeron huipulta

Huipulta matka jatkuu kohti kohti Laukukeroa, mutta ihan sen huipulle ei reitti mene. Tällä osuudella oli mielestäni parhaimmat maisemat. Aivan viimeinen pätkä reitistä kuljetaan hiihtohissilinjan vierellä laskettelurinnettä alas, jolloin alamäki on aika jyrkkä.

Maisemat Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa ovat mielestäni aivan upeat. Ehkä juuri nuo useat vierekkäiset tunturinlaet ovat se juttu, mikä tekee tästä maisemasta niin kauniin. Pysähdyimme vaelluksen aikana ihailemaan maisemia monta kertaa. Tarkalleen kierrokseen meni aikaa taukoineen 3h 13min ja matkaa keryi 10,11km, sisältäen myös siirtymän parkkipaikan perältä luontokeskukselle ja takaisin.

Voin todellakin suositella Taivaskeron kierrosta! Pallas-Yllästunturin kansallispuisto oli kyllä juuri sellainen kohde Lapissa, millaisessa vierailusta olen haaveillut. Näkymä Laukukerolta. Keskimmäinen, kokonaan näkyvä kero on uskoakseni Palkaskero – korjatkaa, jos olen väärässä!

Taivaskeron kierroksen jälkeen suuntasimme kohti Äkäslompoloa, jossa olimme yötä. Ensin ajattelin, että saisin käytyä kesälomareissun kolmessa postauksessa läpi, mutta halusinkin tehdä ainakin Taivaskeron kierroksesta oman postauksen, joten kesälomareissusarja tulee venymään pidemmäksi. Seuraavassa osassa siirrytään pyöräilemään Ylläkselle sekä Muonioon.

Asuntoauto Kotimaa Suomen lappi

Pohjoisen roadtrip asuntoautolla – osa 1, kohti Lappia

maanantai, 16 elokuun, 2021

Terve! Tässäpä teille hieman harvinaisempi näky – 24-vuotias karavaanari. Tämän Fiatin matkustajien keski-ikä oli vain 26 vuotta. En usko nähneeni paljoa nuorempaa porukkaa liikenteessä asuntoautolla, henkilöautot ja teltat näyttivät olevan nuorempien keskuudessa suositumpia. Uskon ja tiedän kuitenkin, että asuntoautoilu on nostanut suosiotaan myös nuorempien keskuudessa viimeisen parin vuoden aikana.

3 324 kilometriä asuntoautolla

Olin tänä vuonna kaksi viikkoa kesälomalla ja viime vuoden tapaan, suuntasimme asuntoautolla pohjoiseen. Vielä ei siis ollut meidän aika matkustaa sen kauemmas, toivottavasti ensi vuonna sitten. Onneksi meillä oli kuitenkin mahdollisuus saada asuntoauto lainaan kahdeksi viikoksi ja toteuttaa upea matka Lappiin ja Norjaan.

Seuraavaksi pieni spoilaus kohteista, niin tiedät mitä on luvassa! Instagram-tililtäni @hannamarihenrikatravel löytyy kohokodista vuoden 2021 kohdalta läpileikkaus reissusta Instagram-tarinoiden muodossa.

Alta, Tromssa, Narvik ja nopea pyyhällys Ruotsin läpi

Viime kesän asuntoautoreissusta kerroinkin kahdessa eri postauksessa, ensimmäisessä osassa käsittelin matkan Nordkappiin ja toisessa matkan takaisin kotiin Nordkappista. Matkailijana olen sellainen, joka yrittää kerätä mahdollisimman paljon uusia maita tai uusia paikkoja, joten tällä Pohjois-Norjan reissulla reittisuunnitelma oli erilainen kuin viime vuoden reissulla. Kohteista Alta oli jo viime vuodelta tuttu, mutta Tromssan ja Narvikin alueet taas olivat meille uusia. Kotiin päin tullessa ajoimme vielä Narvikista suorinta reittiä Ruotsin läpi Suomen puolelle.

Pohjois-Pohjanmaa, Itä-, Tunturi- ja Keski-Lappi

Juuri äsken Lapin eri ”alueita” selvittäessäni huomasin, että tällä reissulla tuli käytyä Itä-, Keski- ja Tunturi-Lapissa, kun taas viime vuoden reissu painottui Tunturi- ja Pohjois-Lappiin – onnistuttiin siis myös tämän reissun myötä kiertämään kahden peräkkäisen kesän aikana Lapin neljä eri aluetta! Määrittely näille eri Lapin alueille bongattu Tripsteristä. Kohteista taas Kuusamo on vielä Pohjois-Pohjanmaata, vaikka eroaakin maastoltaan hyvin paljon lähtöpisteestä, joka myöskin sijaitsee Pohjois-Pohjanmaalla.


Roadtripin kolme ensimmäistä päivää


Ekan kolmen päivän reitti

Päivä 1 – Ruka

Ekan ajopäivän etappina oli Kuusamon Ruka, eli maakunta ei vielä vaihtunut. Tässä välissä haluan huomauttaa, että lähdimme todella hatarilla suunnitelmilla matkaan, mikä ei ole yhtään minun (tai meidän) tapaista. Minulla oli fiilis, että kaksi viikkoa on niin pitkä aika, ettei tällä kertaa tarvitse suunnitella etukäteen jokaista etappia, vaan voi antaa välillä fiiliksen viedä. Kuusamo kuitenkin päätettiin ekaksi etapiksi jo ennen lähtöä.

Kuusamoon päästyämme kävimme varaamassa Iisakki Village -nimiseltä leirintäalueelta paikan ja jatkoimme sen jälkeen Rukalle. Rukalla kävimme pienen vaelluksen, Valtavaaran huiputus-vaellusreitin. Merkinnät oli mielestämme hieman tulkinnanvaraiset, sillä netissä ei puhuttu mitään ”Valtavaara Winter Trailista”, niin kuin opasteissa, mutta ilmeisesti tuo reitti on sitten sama kesällä ja talvella. Lisäksi lähtöpisteessä meidän mielestä kyltti osoitti väärään suuntaan – lähdettiin opastetaululta vasemmalle, kun oikeasti olisi pitänyt lähteä oikealle ja ylös (tajuttiin tämä onneksi heti alussa). Seurattiin sitten noita Winter Trailin kylttejä. Pohdittiin ennen lähtöä, onko vaelluskengät vai lenkkarit oikea valinta – päädyimme lenkkareihin – lenkkarit oli väärä valinta. Valtavaaralla käyntiin meni aikaa reilu 1,5h ja kilometrejä tuli noin 6. Huipulla vielä hoksasin, että olen ollut täällä ennenkin, nimittäin vuonna 2013 retkeilin Valtavaaralle lumikenkäillen.

Osa reitistä meni oikeastaan suolla ja tuon taivalluksen jälkeen kengät olivat aivan litimärät. Onneksi ei ollut kylmä, joten märät kengät eivät paljoa haitanneet tai pilanneet fiilistä. Juuri tuolla upottavalla suolla meitä tuli vastaan muutama poro aivan lähietäisyydellä! Yksi poro jäi vielä tarpeilleen ihan meidän polun viereen ja toinen jo meidät ohittanut poro alkoi huutamaan sille (selvisipä samalla, että what does the reindeer say), liekkö varoitti meistä. Harmi, ettei tuossa tilanteessa kerennyt kaivaa puhelinta taskusta ottaakseen kuvia ja ehkä hieman myös jännitti, koska ne porot tulivat aivan parin-kolmen metrin päähän.

Lisää poroja nähtiin vielä illalla campingissa. Porot kävelivät aivan muina poroina campingalueen läpi, tosin pieni vasa hieman pelkäsi ihmisiä. Kuusamossa oli erittäin seurallisia poroja. 🙂 Illalla vielä tehtiin pieni souturetki leirintäalueen ilmaiseksi lainattavissa olleella kajakilla.

Valtavaaralla
Poro meidän caravanpaikalla

Päivä 2 – Kuusamo, Salla & Kemijärvi

Jo matkan toisen päivän aamuna tuli se hetki, kun mietimme, että mitäs sitten tehdään? Teemu halusi käydä tsekkaamassa Kuusamon keskustan, minkä lisäksi meidän sunnuntain ostoksista oli jäänyt uupumaan muutama asia, joten ajoimme vähän matkaa takaisin Kuusamoon ja kävimme kaupassa. Ostin samalla kaulahuivin, sillä oli käynyt ilmi, että olimme molemmat epäonnistuneet pakkaamisessa (Teemu joutui ostamaan vaellussukat). Huvittaa, kuinka sitä tuli pakattua taas miten sattuu, vaikka tiesi, että sääennuste ei ennusta kovin lämmintä keliä…

Olin suunnitellut, että tällä kesälomalla tehtäisiin useampia pieniä päiväretkiä/valluksia ja tällaisista sopivista kohteista Salla oli sopivan etäällä Kuusamosta, joten suuntasimme Sallaan. Salla oli myös molemmille uusi paikka, eli kumpikaan ei ollut käynyt siellä ennen. Valitsimme Kaunisharjun kierroksen, lähinnä sen sopivan pituuden (n. 2h 45min) vuoksi. Kaunisharjun kierros oli helppokulkuinen, mutta ei siinä ollut kyllä paljoa nähtävää, vaikka metsässä kulkeminen on toki mukavaa puuhaa. Reitti meni oikeastaan koko matkan ajan metsässä joten suosittelen tätä reittiä, mikäli todella rakastat metsää – tunturimaisemia et tällä retkellä näe. Tuli kuitenkin tehtyä hyvä reippailu metsässä.

Metsäretkellä

Kierroksen jälkeen kello oli sen verran vähän, että Sallassa yöpyminen ei ollut pakollista. Lyhyen Googlaamisen jälkeen päädyin soittamaan Kemijärvellä sijaitsevalle camping-alueelle ja suuntasimme kohti Kemijärveä, Kemijärvi oli myös täysin uusi kohde molemmille. Leirintäalue oli mukava ja sijaitsi aivan Kemijärven keskustassa, joten kävimme illan päälle vielä kävelyllä Kemijärven keskustassa. Mielestäni se oli yllättävänkin suuren oloinen kaupunki (olen siis nähnyt pienempiäkin keskustoja), jossa oli kuitenkin silmiinpistävän paljon tyhjillään olevaa liiketilaa. Mielenkiinnosta tsekkasin siis Wikipediasta Kemijärven kaupungin väestökehityksen, ja niin kuin arvelinkin, on se ollut jyrkästi laskussa 80-luvulta lähtien. Useat sitä ennen (ehkä 50-60 -luvuilla) rakennetut liikerakennukset loistivat tyhjyydellään ja aavemaisuudellaan.

Päivä 3. – Rovaniemi & Sodankylä

Teemu oli toivonut jo etukäteen, että käymme tällä reissulla Rovaniemellä. Heikohkosta reissun suunnittelusta johtuen huomaatte pian, että reittimme ei ole ollut loogisin mahdollinen, niin kuin ei myöskään päätös lähteä Kemijärveltä pohjoisen sijaan länteen. Oli kuitenkin tarkoitus viettää vielä neljä seuraavaa päivää Suomen puolella, joten päätimme, että pieni eestaas ajelu on sallittua.

Museoiden ja historian ystävinä Rovaniemellä menimme ensin Arktikumiin. Arktikumin omaa esittelyä lainaten, ”Olemme tiedekeskus ja museo ja tuomme pohjoisen luonnon, kulttuurit ja historian lähellesi”. Arktikum oli todella mielenkiintoinen kokemus! Esillä oli ainakin Lapin ja Rovaniemen historiaa, pohjoisen eläimiä, Saamelaisten historiaa ja kulttuuria sekä tietoa ilmastonmuutoksesta. Sisäänpääsy aikuiselta kustansi 15€, mikä on mielestäni Suomen hintatasolla hyvin kohtuullinen sisäänpääsymaksu näin laajaan museoon/tiedekeskukseen. Arktikumissa vietimme aikaa noin 2,5h, joten suosittelen varaamaan ainakin 2h siellä kiertämiseen. Rovaniemellä kerkesimme myös kiertämään hieman kauppoja, joissa oli superhyvät alennusmyynnit, sekä tapaamaan lyhyesti vanhaa yliopistokaveriani. Lopuksi ajelimme vielä Ounasvaaralle, jossa olin käynyt viimeksi telinevoimisteluleirillä about 15 vuotta sitten kesällä. Rovaniemellä vierailu oli erittäin hyvä idea!

Rovaniemeltä ajoimme Sodankylään yöksi, Nilimella-nimiselle leirintäalueelle. Leirintäalue oli muuten hyvä, mutta vesisateet olivat hieman aiheuttaneet damagea ja useampi caravanpaikka oli kosteuden vuoksi pois käytöstä. Tämä aiheutti hieman hämmennystä paikan päällä, sillä alue alkoi täyttymään ja joidenkin asuntoautojen parkkeerauksissa oli käytetty luovia ratkaisuja. Onneksi olimme sen verran ajoissa, että saimme meidän asuntoautolle ihan ok:n paikan. Tällä reissulla totesimme, että kun saapuu campingiin viimeistään klo 19 aikoihin, saa vielä hyvän paikan. Jos saapuu myöhemmin, voi esimerkiksi joutua nukkumaan hieman vinossa.

Nilimellassa hoidettiin vielä aamulla asuntoauton tärkeimmät ”huoltotoimenpiteet”: kemssan tyhjennys, harmaavesisäiliön tyhjennys sekä vesisäiliöiden täyttö. Huoltotoimenpiteiden jälkeen matka jatkui länteen, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa!

Asuntoauto Eurooppa Suomen lappi

1042 kilometriä asuntoautolla Nordkappiin

maanantai, 17 elokuun, 2020

Hei vain pitkästä aikaa! 🙂

Kiire iski vasten kasvoja ja lujaa heti, kun loma loppui vajaa kolme viikkoa sitten. Kaksi työtä ja kiireisen syksyn suunnittelua sekä paljon sovittuja menoja viikonloppuina on vaatinut veronsa ja blogin puolelle tuli tahaton tauko. Tarkoitukseni oli palata kesälomapostausten merkeissä jo pari viikkoa sitten, mutta kiireen keskellä tämä ensimmäinen reissupostaus jäi muiden luonnosten sekaan. Tässä se kuitenkin vihdoin on, vain kolme viikkoa loman jälkeen:

Kesälomamatka Suomen Lappiin & Nordkappiin – osa 1/2 (matka Nordkappiin asti).

Lähdimme matkaan perjantaina 24.7. ja ensimmäisen yön olimme (suunnitelmasta poiketen) Ranualla tuttavien pihassa. Tämä yöpaikka tarjosikin meille mm. SUP-lautailua Ranuajärvellä sekä saunomista – ei ollenkaan huono loman aloitus! Alunperin tarkoitus oli ajaa Rovaniemen hujakoille, mutta noh, aina tulee pieniä vastoinkäymisiä ja tiivistettynä perjantaina jo tunnin ajon jälkeen huomasimme, että auton renkaat tarvitsevat tasapainotusta – koitappa saada renkaiden tasapainotus vielä perjantai-illalle klo 17 jälkeen tai lauantaiaamulle! Saimme kuitenkin tasapainotuksen Ranualle lauantaiaamulle, joten tiemme vei perjantaina Raunalle.

Lauantaina lähdimme matkaan aamusta heti rengashuollon jälkeen ja ajoimme Kaamaselle asti, mutta matkalla poikkesimme ensinnäkin Saariselän kohdalla Kaunispään päälle – ja sieltä avautuikin upeat maisemat! Tällaisia maisemia en ollut ikinä ennen nähnyt Suomessa. Suosittelen poikkeamaan Kaunispäällä, sillä siitä tulee vain noin 15 minuutin koukkaus matkaan. Inarissa kävimme vielä suunnitelmien mukaisesti Saamelaismuseo Siidassa, joka oli mielestäni todella mielenkiintoinen. Hävettää myöntää, mutta en tiennyt juuri mitään saamelaisista tai saamelaisuudesta, en edes muista mitä niistä on opetettu aikoinaan koulussa, mutta nyt tunnen olevani taas hieman viisaampi. Tämän on siis oikea paikka sinulle, jolla on samanlainen aukko sivistyksessä kuin minulla! Siidan jälkeen kävimme vielä katsomassa Jäniskosken riippusillan, jonka alla virtasi mahtavan voimakas koski.

Poroja Kaunispäällä
Jäniskosken riippusilta

Sunnuntaita vasten yölle olin varannut etukäteen sähköpostilla asuntoautolle paikan Lomakylä Jokitörmästä Kaamasesta, joka on Inarista noin 30 km pohjoiseen. Periaatteessa asuntoautopaikkaa ei olisi mikään pakko varata etukäteen, mutta koska tänä kesänä leirintäalueet ovat olleet poikkeuksellisen suosittuja, varasin paikan varmuuden vuoksi jo etukäteen. Sain Jokitörmästä nopean ja ystävällisen vastauksen tiedusteluuni. Loppujen lopuksi paikan päällä olisi ollut hyvin tilaa vielä, mutta parempi ottaa varman päälle!

Karavaanari on kaikkien kaveri. 🙂 Meidän käyttämä asuntoauto on Fiatin alustalla ja sillä on todella hyvä ajaa.

Vinkki: Jos ajelet Lapissa, suosittelen lataamaan Porokello -sovelluksen, joka varoittaa korkeasta porokolaririskistä matkan varrella. Sovellus on ilmainen ja se kilisee kun olet ajamassa kohti aluetta, jossa on tehty lähiaikoina porohavaintoja sovelluksen muiden käyttäjien toimesta. Porojen kanssa kannattaa olla varovainen, sillä vaikka ne eivät syöksy yllättäen ojasta tielle niin kuin hirvet, eivät ne myöskään väistä autoja.

Seuraavana päivänä, eli sunnuntaina, ylitimme Norjan rajan Utsjoen Karigasniemellä. Karigasniemellä on vielä rajan tuntumassa K-Market, jossa teimme viimeiset ostokset Suomen puolella. Meitä ei pysäytetty rajalla ollenkaan (en edes nähnyt rajavirkailijoita), mutta aika-ajoin myös Karigasniemen rajalla pysäytellään autoja. Suomalaiselle riittäisi kuitenkin, että mukana on ajokortti, mikäli henkilöllisyys pitää todistaa rajalla.

Alkumatka Norjan puolella oli hieman tylsä, mutta meren lähestyessä maisemat vaihtuivat vakuuttavan näköisiksi ja sellaisiksi, joita ei Suomessa näe. Reitille mahtuu mutkien lisäksi monta tunnelia sekä paljon jyrkkiä nousuja ja laskuja, myös tunnelien sisällä. Matkan varrella on myös paljon hyviä pysähdyspaikkoja asuntoautossa syömistä sekä kuvien ottamista varten – tässä muutama kuva matkan varrelta.

Ennen varsinaiseen päämääräämme, Nordkappiin, saapumista kävimme Nordkappin kunnan (Nordkapp on siis myös kunnan eikä vaan sen Euroopan mantereen pohjoisimman paikan, johon turistit menevät, nimi) keskustaajamassa Honningsvågissa. Honningsvåg oli aivan oikean taajaman kokoinen taajaama kauppoineen kaikkineen. Nordkappiin on noin 35 kilometriä Honningsvågenista.

Vinkki: Norjassa ylinopeudesta saa mojovat sakot! Me emme nähneet kertaakaan poliiseja valvomassa nopeuksia, mutta nopeusrajoituksia kannattaa tietenkin noudattaa – ja Norjan mutkaisilla teillä ne on asetettu varmasti täysin aiheellisesti! Facebookin Norja-ryhmissä useat ovat kertoneet saaneensa sakot, suurimmat jotka olen nähnyt olivat 8500 NOK eli lähes 850 euroa. 

Honningsvåg

Nordkappiin, eli sinne maapallon luo, saavuimme noin klo 20:30 ja ostimme pakollisen pääsylipun, joka on ajoneuvokohtainen. Pääsylipulla alueella saa olla 12 tuntia, joten monet saapuvatkin illalla ja hyödyntävät sen yöpymiseen – niin kuin mekin. Nordkappissa yöpyminen on tosin ikään kuin puskaparkitusta, koska siellä ei saa sähköä eikä siellä ole mitään leirintäalueen palveluita pois lukien WC:t.

Kun saavuimme klo 20:30 aikaan, oli paikalla jo useita asuntoautoja, mutta saimme kuitenkin ns. eturivipaikan parkkipaikan reunalta. Aamulla kun teimme 12 tunnin viipymisen jälkeen lähtöä, oli suurin osa niistä asuntoautoista jotka olivat tulleet meitä ennen vielä paikallaan. Tuota 12 tunnin noudattamista ei varmaan juurikaan valvottu. Me lähdimme herättyämme tekemään aamupalaa edellisenä päivänä matkan varrelta bongatulle levähdyspaikalle. Karavaanin yöpaikka Nordkappissa, päästiin eturiviin.
Nordkappissa on myös ns. visitor center, Nordkapphallen, johon voi halutessaan ostaa pääsylipun, ja me päädyimme ostamaan ne korkeasta hinnasta huolimatta – ja positiivisena yllätyksenä ystävällinen virkailija antoikin meille tuntuvan alennuksen lipuista (saimme perhelipun). Nordkapphallen on 15.6-15.8. joka päivä auki klo 01 asti, joten sinne kerkesi vielä hyvin vaikka tulimmekin Nordkappiin vasta illalla. Aikaa kiertämiseen kannattaa varata noin 1,5 h. Nordkapphallenista löytyy ainakin ”kuninkaallinen” näköalatasanne, huone jossa on ”valoshow”, Nordkappin historiasta kertova huone, elokuvateatteri jossa esitettiin hyvin mielenkiintoinen ja vaikuttava noin vartin pituinen video elämästä Nordkappissa eri vuodenaikoina, ravintola ja suuri matkamuistokauppa – sekä tämä vaaleanpunainen erikoisuus. Arvaatko, mistä tässä huoneessa on kyse?

No en olisi minäkään uskonut tällaista löytäväni Nordkappista, mutta kyseessä on erään Thaimaan edellisen kuninkaan, Chulalongkornin, kunniaksi perustettu museohuone. Tarina meni jotenkin niin, että hän on matkustanut muutaman kerran 1800-1900 lukujen taitteessa Pohjoismaihin ja mm. Nordkappiin ja viettänyt pidemmän aikaa siellä, minkä kunniaksi Nordkapphallenissa on hänelle omistettu museohuone. Tuo museo on kuulemma tärkeä Thaimaalaisille, sillä kuningas oli erittäin pidetty aikanaan.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin – Nordkappin yö oli 26.7. edelleen yötön. 

Seuraavana päivänä matka jatkui Altan kautta kohti käsivartta ja Saanaa. Tunnelmia matkalta Nordkappista takaisin kotiin päin voit lukea seuraavasta blogitekstistä. Muistathan seurata minua myös Instagramissa, @hannamarihenrikatravel!

Asuntoauto Eurooppa Kotimaa Matkojen suunnittelu

Asuntoauto on kesän sana!

maanantai, 22 kesäkuun, 2020

Kuvat Kalajoen Top Campingista

Reilu viikko sitten minä sekä monet muut suomalaiset saimme erittäin iloisia uutisia – Norjaan pääsee taas ilman kahden viikon karanteenia kotimaassa!

Olin odottanut tätä uutista kuin ”kuuta nousevaa”, sillä olemme koko korona-ajan haaveilleet siitä, että Norjaan pääsisi matkustamaan maanteitse ja ilman karanteenin tarvetta Norjassa ja Suomessa. Koronan takia ”jouduin” pitämään suurimman osan kesälomista eli ekat kolme viikkoa jo toukokuussa, nämä viikot vietin tekemällä gradua, mutta säästin kuitenkin yhden viikon vielä heinäkuun lopulle ja niinpä 24.7. klo 16 me käännämme asuntoauton nokan kohti Nordkappia! Tähän väliin paljastan, että en ole ikinä käynyt Leviä pohjoisemmassa. Tiedossa on viikon reissu, jonka aikana ajamme Inarin kautta Nordkappiin ja takaisin tulemme Kilpisjärven ja käsivarren kautta. Reissulle on aikaa viikko siksi, että seuraavan viikon lauantaina meidän pitää Teemun kanssa olla häissä Helsingissä – tuo tulee olemaan myöskin meidän ensimmäinen Helsingin vierailu sitten tammikuun matkamessujen. Asuntoautolla matkustamisessa on monia plussapuolia varsinkin tällaisena aikana, sillä asuntoautolla matkustaessa ”ylimääräisiä” kontakteja on erittäin helppo välttää jos niin haluaa, ruokaostoksetkin kannattaa tehdä Suomen puolella. Meidän alustava reittisuunnitelma on esitelty alla ja jokainen piste pl. lähtöpiste esittää yhtä yötä – tosin Kilpisjärven sijaan haluaisin olla toiseksi viimeisen yön Norjan puolella ja Alta on vain suurinpiirteinen sijainti Nordkappin jälkeiselle yölle.

Kuva Google Mapsista

Tähän mennessä ainoat varmat suunnitelmat ovat Nordkappissa käyminen ja kotiin päin tullessa Saanan huiputus, minkä vuoksi haluamme ajaa edellisenä päivänä jo lähelle Kilpisjärveä, lisäksi saatamme käydä Saamelaismuseo ja luontokeskus Siidassa Inarissa heti reissuun lähtöä seuraavana päivänä. Meitä on matkassa neljä ajokortillista aikuista, joten ajamme helposti pidemmänkin matkan yhden päivän aikana. Nyt kun olen esitellyt meidän alustavan matkasuunnitelman ylempänä, niin olisi mukava kuulla vinkkejä kyseisen reitin varrelle! Erityisesti kaipaan vinkkejä leirintäalueista Norjan puolella Nordkapp-Alta -akselilta, sekä Norjan puolelta läheltä Kilpisjärveä (max. 2h ajomatka). 

Kokemukseni asuntoautoilusta

Kävimme ”totuttelemassa” asuntoautoelämään juhannuksena Kalajoella. Olimme pe-su yötä Kalajoen Top Campingissa, josta olimme varanneet etukäteen hieman kalliimman, mutta kaikista upeimmalla sijainnilla olevan Sea Side -karavaanipaikan. Nämä ovat myös ainoita paikkoja joita pystyy varaamaan etukäteen, muut paikat jaetaan saapumisjärjestyksessä. Minun edellinen asuntoautoreissuni oli niinkin kaukaa kuin kesältä 2014, jolloin olimme perheeni kanssa Keski-Euroopassa. Tuolloin perheelläni oli vielä nykyistä edellinen, hieman retrompi mutta aivan toimiva vuoden 1989 asuntoauto – nykyinen taas on hieman modernimpi, neljälle rekisteröity vuoden 2007 Bürstner Levanto A580 Fiat Ducaton alustalla. Kesän 2014 jälkeen olin ollut tasan yhden yön uudessa asuntoautossa, joten en siis osannut toimia uuden asuntoauton kanssa ja esimerkiksi kemiallisen WC:n ja harmaanveden tyhjentämisestä minulla ei ollut mitään tietoa (en ollut näitä kyllä tehnyt myöskään vanhan asuntoauton aikana), joten näitä oli hyvä opetella jonkun asiasta ymmärtävän eli äitini opastuksella sunnuntaina. Olin aiemmin jo opetellut kaasupullon vaihtamisen ja ajanut uudella asuntoautolla muutamaan otteeseen.

Minua, tosin kuin uskoakseni montaa muuta, ei ainoastaan korona ajanut kokeilemaan asuntoautoilua. Sen lisäksi että olen tehnyt yhden pidemmän reissun aiemmin asuntoautolla, olen oikeasti haaveillut jo usean vuoden ajan Keski-Euroopan tai vaikka Norjan reissusta asuntoautolla ja olimmekin alustavasti jo viime vuoden puolella suunnitelleet tälle kesälle Keski-Euroopan reissua asuntoautolla. Oma kokemattomuus on kuitenkin hieman rajoittanut lähtemistä, sillä minun mielestäni sekä reissun sujuvuuden, että oman turvallisuudentunteen vuoksi ensin tarvitaan hieman käytännön kokemusta asuntoautolla matkustamisesta ja sitä saa parhaiten ”harjoittelemalla” matkustamista jonkun sellaisen ihmisen kanssa, joka on matkustanut enemmän asuntoautolla. Asuntoauto matkustusmuotona sopii myös minulle erittäin hyvin: tykkään matkustaa autolla ja ajaa, olen mukavuudenhaluinen (ja mielestäni asuntoauto, omat lakanat ja muut rojut asuntoauton kaapeissa ovat mukavuutta), ja tykkään vaihtaa maisemaa nopeastikin ja nähdä mahdollisimman paljon erilaisia paikkoja.

Kuuluuko asuntoautoilu sinun kesän suunnitelmiin? Vaikuttiko korona suunnitelmiin, vai olisitko mahdollisesti lähtenyt muutenkin kesällä reissuun asuntoautolla (tai vaunulla)? 🙂